Nousiaiset, 170€: ”Tavaran tarina jatkuu meillä”

Kun oululaisten Nousiaisten luhtitaloasuntoon astuu, huomio kiinnittyy ensimmäisenä keittiöön ja sen näyttävään pöytään. Kuten muillakin Nousiaisen perheen huonekaluilla, myös tällä on tarina.

Täyspuinen, kuuden istuttava pöytä on peräisin tuttavaperheeltä, joka joutui muuttamaan pienempään kotiin noin vuosi sitten. Pöytä oli ollut perheelle tärkeä, koska se oli ollut mukana alusta asti – monet yhteiset ruokahetket vietettiin sen ääressä. Pöytä tuli perheeseen, kun lapset olivat vauvoja, ja se lähti perheestä, kun lapset olivat jo lentäneet pois pesästä. Tuttavat halusivat, että pöytä löytää hyvän kodin.

– Olimme pitkään miettineet, että tarvitsisimme isomman pöydän ja ostimme tämän heiltä. Tuntuu hyvältä, että pöydän tarina jatkuu nyt meillä, kolmihenkisen perheen äiti Sanna Nousiainen sanoo.

Sanna ja Jukka Nousiainen kierrättävät huonekalut aina, kun se on mahdollista. Osan he ovat ostaneet tuttavilta, sukulaisilta tai nettikirpparilta, ja jotkin he ovat saaneet ilmaiseksi.

Kierrätys ei suinkaan ole aina ollut heidän sisustusfilosofiansa. Vielä kymmenen vuotta sitten Sanna Nousiainen osti kaiken mieluusti uutena.

– Tosin kulutustottumukseni olivat muutenkin erilaiset. Saatoin hankkia vaatteen kaappiin sillä ajatuksella, että tämä näyttää hyvältä sitten, kun mahdun siihen.

Kuusi vuotta sitten Sanna sairastui äkisti ja joutui sairauslomalle lähihoitajan työstään. Kun tulot tippuivat, piti elää vähemmällä. Silloin Sanna kiinnostui kierrättämisestä. Myös nykyisen miehen Jukan tapaaminen vaikutti mieltymyksiin, sillä mies pitää vanhasta tavarasta.

Sanna on jälleen töissä eikä rahatilanne enää pakota ostamaan mahdollisimman edullista. Nousiaiset vain ovat tykästyneet käytettyyn tavaraan. Se, että kaikki on vähän eri paria, tuo kotoisan tunteen. Kun tavaralla on tarina, tietää, että se on nähnyt elämää.

– Kodissa saa näkyä, että siellä eletään. En tykkää, jos kotona pitää jatkuvasti varoa, Sanna Nousiainen pohtii.

"Tarvitsemmeko tämän varmasti?"

Tavaran ostamista pohtiessaan Nousiaiset miettivät, tarvitaanko sitä todella. Sitten he selvittävät, saako sen käytettynä. Yleensä saa.

He eivät keksi syytä, miksi jotain pitäisi ostaa uutena, jos sen saa käytettynä.

– Jos joku haluaa eroon jostain, ja minä tarvitsen jotain, molemmat osapuolet hyötyvät, Sanna Nousiainen sanoo hymyillen.

Kun Nousiaiset etsivät vaihtoehtoja vaikka nettikirpparilta, he eivät mieti ensimmäisenä tavaran ulkonäköä. Tavaran täytyy tuntua, ei välttämättä näyttää, oikealta.

– Kuvittelen, miltä tavara tuntuisi, jos se olisi meillä, Sanna sanoo.

"170 euroa ei yllätä"

Paljonko kaiken kierrättävä perhe sitten on käyttänyt kotinsa huonekalujen ostoon? Sanna ja Jukka Nousiainen laskivat OP Median pyynnöstä, millainen summa kodin tärkeimpiin hankintoihin on kulunut rahaa. Ruokailuryhmään, lipastoihin, tv-tasoon, yöpöytään, sänkyyn, mattoihin ja verhoihin on mennyt yhteensä vain 170 euroa. Summa olisi hämmästyttänyt Sanna Nousiaista vielä kymmenen vuotta sitten. Enää ei.

– Tulee hyvä mieli, kun tietää, että huonekaluissa säästyvä raha menee johonkin muuhun mukavaan. Esimerkiksi reissaamiseen, hän sanoo.

Keittiön pöytä ja tuolit ostettiin kaveriperheeltä 50 eurolla. Eteisen lipasto taas tuli toiselta kaverilta 40 eurolla ja yhdeksänvuotiaan Pyry-pojan huoneen lipasto Tori.fi:stä 20 eurolla. Olohuoneen pöytä bongattiin samasta paikasta parillakympillä. Tv-tason ja yöpöydän Nousiainen osti siskoltaan vitosella kappale. Sisko oli ostanut ne uutena, mutta ei pitänytkään niistä.

Myös ilmaiseksi saatuja tavaroita

Pientä summaa selittää se, että moni tavara on saatu ilmaiseksi. Pyryn huoneen sänky on perua kuolinpesästä.

– Ystäväni setä kuoli yllättäen, ja omaiset halusivat luopua tavaroista. Heitä helpotti, kun ei tarvinnut viedä kaikkea kaatopaikalle, ja me kävimme hakemassa itsellemme paljon hyödyllistä tavaraa. Nekin huonekalut saivat jatkoajan.

Myös Sannan ja Jukan makuuhuoneen sänky on saatu ilmaiseksi. Sanna pelasti sen siskoltaan, joka aikoi viedä sängyn kaatopaikalle.

– Moni ajattelee, ettei ostaisi sänkyä käytettynä, mutta me emme. Tämä on tosi hyvä sänky. On vaikea löytää sänkyä, jossa selkäni ei tulisi kipeäksi, Sanna miettii.

Makuuhuoneen nurkassa seisoo vanha ruokapöytä. Sen perhe osti aikoinaan 20 eurolla niin ikään Sannan siskolta. Nyt ruokapöytä on löytänyt uuden käyttötarkoituksen opiskelupöytänä.

Sannan 13- ja 15-vuotiaat lapset asuvat taloudessa viikonloppuja ja lomia, vakituisesti he asuvat isänsä luona toisella paikkakunnalla. Heitä varten perheeseen on hankittu ilmapatja, joka maksoi uutena 40 euroa.

Kodin kallein ostos on sohva, joka tuli perheeseen uutena yhdeksän vuotta sitten. Pelkkä sohva maksoi moninkertaisesti enemmän kuin perheen muut huonekalut yhteensä: 1300 euroa. Uutenakin ostetulle huonekalulle on jo ehtinyt kertyä tarina, koska se on ollut perheessä niin pitkään. Kun Pyry oli vauva, Sanna syötti häntä sohvalla.

Kun myös uutena ostettu sohva ja ilmapatja lasketaan mukaan, kodin kalusteisiin on mennyt noin 1500 euroa.

Tarpeettomat annetaan muille

Huonekalujen lisäksi Nousiaiset kierrättävät muitakin kodin hankintoja. Esimerkiksi verhoista suuri osa on saatuja, yhdet Sanna löysi vitosella kirpparilta.

Nousiaiset pyrkivät kierrättämään huonekalut, joista he luopuvat. Usein he eivät enää siinä vaiheessa pyydä niistä rahaa.

Esimerkiksi Sannan opiskelupöytä on jo löytänyt jatkosaajan, kun opiskelut keväällä loppuvat.

– Se pääsee erään nuoren aikuisen ruokapöydäksi hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa.

Kaistot, 2740€: ”Uutena saa juuri oikeanlaisen”

Oulun Haukiputaalla Kaiston perheen omakotitalossa on pelkistetyn tyylikästä ja valoisaa: suoralinjaisia, yksinkertaisia huonekaluja ja paljon korkeakiiltovalkoista.

Nelihenkisen perheen äiti Heini Kaiston mukaan on tärkeää, että huonekalut ovat ajattomia ja monikäyttöisiä. Useimmiten perhe ostaa ne uutena, koska se tuntuu kätevältä.

– Uutena on helpompi löytää juuri sellainen, kuin mitä on etsimässä. Vaatisi enemmän työtä etsiä nettikirpparilta juuri se tietty huonekalu tietyn värisenä ja mallisena, Kaisto sanoo.

Uutena ostettu huonekalu on Kaistoilla kuitenkin pitkään käytössä. He pyrkivät löytämään huonekaluja, jotka sopivat tarvittaessa johonkin muuhunkin käyttötarkoitukseen, kuin mihin ne on alun perin ostettu.

Esimerkiksi perheen 3- ja 1-vuotiaiden poikien Alexin ja Eeliksen huoneessa Ikean nelilokeroinen hyllykkö on ostettu lelulaatikoksi.

– Mutta lipasto on niin monikäyttöinen, että se sopii lastenhuoneen lisäksi muihinkin huoneisiin sitten, kun sitä ei enää tarvita leluille.

Toinen esimerkki on Jyskistä ostettu lipasto, joka oli aluksi Alex-pojan vauvanvaatteiden lipasto. Nyt se on siirtynyt työhuoneeseen työtavaroiden säilytykseen.

Tärkeä vaatimus huonekalulle on Kaistojen mielestä turvallisuus.

– Pyrimme ostamaan tukevia huonekaluja, jotka eivät kaadu helposti.

Kaistot sisustavat mielellään, ja he pitävät selkeistä linjoista. Huonekalujen on hyvä sopia monenlaiseen sisustustyyliin.

– Jos haluaisi joskus muuttaa tyyliä esimerkiksi tekstiileillä, selkeät huonekalut sopisivat uuteenkin tyyliin, Kaisto pohtii.

Kolme tonnia tuntuu vähältä

Myös Kaistot listasivat OPn pyynnöstä, paljonko mihinkin kodin tavaraan on mennyt rahaa.

Yhteensä Kaistot saivat summaksi 2740 euroa. Siihen sisältyvät sänky, sohva, ruokaryhmä, lipastot, TV-taso ja yöpöydät sekä lisäksi myös matot ja verhot. Summa tuntuu Heini Kaistosta melko pieneltä siihen nähden, että siihen mahtuu kodin tärkeimmät hankinnat.

– Mielihyvin kodin sisustukseen saa mennä se kolme tonnia, koska kalusteet on kuitenkin ostettu useammaksi vuodeksi käyttöön, Kaisto sanoo.

Kaistojenkin kallein hankinta on ollut sohva. Siihen perhe sijoitti Askossa 800 euroa.

– Tärkeintä oli, että sohva on helppo hoitaa ja mukava istua. Tumman värin halusimme siksi, että meille oli syntymässä esikoinen, Heini naurahtaa.

Kuudenistuttavaan ruokailuryhmään Kaistot panivat 600 euroa rahaa. Kriteerit olivat samat kuin sohvankin ostossa.

– Pöytä on helppo pitää puhtaana ja tuolit mukavia istua. Pöytään on helppo ostaa tarvittaessa toisenlaiset tuolit, Kaisto luettelee etuja.

Seuraava iso hankinta on uusi sänky.

– Edellinen on jo selvästi niin kulunut, että uudessa olisi parempi nukkua, Heini Kaisto sanoo.

Hyvä hinta–laatusuhde on tärkeä

Kaiston perhe on esimerkki siitä, että vaikka ostaisikin huonekalut uutena, niihin ei välttämättä uppoa kymmentätuhatta euroa rahaa. Vaikka kolmen tonnin summa kuulostaa pieneltä, Kaistot eivät suinkaan pyri ostamaan aina kaikkein edullisinta. Pikemminkin he pyrkivät löytämään tavaroita, joilla on hyvä hinta-laatusuhde.

– Olen ollut tyytyväinen nykyisten huonekalujemme laatuun. Ne ovat kestäneet käyttöä oikein hyvin, Heini Kaisto sanoo.

– Samasta syystä en myöskään ajattele, että huonekalujen tarvitsee olla esimerkiksi täyspuuta.