Ostoskeskus, tuo kuluttamisen pyhättö. Se luo mitä osuvimmat puitteet keskustelulle, jonka Suvi Sumiloff, 29, ja Sanna Wallenius, 46, aikovat käydä. Nyt nostetaan raha-asiat pöydälle.

Tilanteesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että Suvi ja Sanna edustavat eri tuloluokkia.

Suvi on aina työskennellyt matalapalkkaisilla aloilla. Nykyisin hän tekee töitä palvelutalon virikeohjaajana ja lasten liikunnanohjaajana. Sanna taas on toimittaja ja bloggaaja, joka siirtyi muutama vuosi sitten yrittäjäksi. Häntä voi nykyansioilla kutsua hyvätuloiseksi.

- Olen aina puhunut rahasta aika suoraan. Minusta ei ole koskaan ollut outoa kertoa esimerkiksi palkkaani avoimesti, Suvi sanoo.

Sanna hörppää kahviaan ja nyökyttelee.

- Silloin, kun olin vielä vakkarityössä, palkasta ei todellakaan keskusteltu. Rahan ympärillä oli sellaista salamyhkäisyyden kulttuuria, jota vielä vahvistettiin työnantajan puolelta. Pyydettiin, että palkankorostuksesta tai bonuksista ei hiiskuttaisi muille.

Suvi kertoo törmänneensä nykyisessä työpaikassaan ensimmäistä kertaa siihen, että kollega ei halua kertoa palkkaansa. Se sai hänet hämmentymään.

- En aidosti ymmärrä, miksi palkka on jokin suuri salaisuus. Mielestäni läpinäkyvyys palkka-asioissa ainoastaan lisäisi tasa-arvoa.

- Niinpä! Se antaisi kaikille paremmat neuvottelumahdollisuudet – eritoten naisille, jotka ovat perinteisesti miehiä arempia pyytämään palkankorotusta.

Yrittäjyys on tehnyt Sanna Walleniuksesta säästeliäämmän.

Säästöjä ja sijoituksia

Molemmat kertovat saaneensa kotoaan tarkan markan opit.

Sanna on pienipalkkaisten vanhempien tytär, jonka isä vinkkaa edelleen tyttärelleen ruokakauppojen halvimmat tarjoukset. Kun hän aloitti työelämässä, säännöllinen rahantulo sokaisi hetkellisesti.

- Pistin kaiken haisemaan surutta – ja ylikin. Elin osittain luotolla, sillä luotin siihen, että liksa kilahtaa joka kuukausi tilille, Sanna sanoo.

- Vasta yrittäjyys epävarmuuksineen on tehnyt minusta säästeliäämmän. Tienaan nyt enemmän, mutta olen pihimpi.

Suville säästäminen on ollut aina helppoa ja luonnollista.

- Minulle on ollut itsestään selvää, että rahaa on aina sukanvarressa pahan päivän varrelle. Tili ei ole ikinä ollut ihan nollilla.

Suvi oppi rahan arvon jo lapsena.

- Minun piti tehdä kotiaskareita ja laittaa niistä ansaitsemani säästöön, jos halusin vaikkapa jonkin lelun.

Taito on ollut aikuisiällä kullanarvoinen. Vaikka kuukausiansiot ovat olleet suhteellisen pienet, hän on aina onnistunut säästämään esimerkiksi matkoja varten.

- Palkasta ei mene mitään säästöön automaattisesti, vaan siirrän rahaa itse. Rahat menevät säästötilille, josta voin kuitenkin nostaa niitä tarvittaessa käyttöön.

- Et siis sijoita? Sanna kysyy.

Suvi puistelee päätään.

Sanna kertoo, että hänen sijoitusinnostuksensa sai alkunsa muutama vuosi sitten. Nyt tilitä menee joka kuukausi muutama satanen indeksirahastoihin.

- Olen maltillinen sijoittaja. Minua ei kiinnosta homma niin paljon, että jaksaisin perehtyä ja ottaa isompia riskejä. Nyt rahat hajautetaan ammattilaisten toimesta, ja ne tuottavat kuitenkin enemmän kuin tilillä maatessaan.

Suvi kuuntelee kiinnostuneena.

- Sijoittaminen on kyllä käynyt mielessä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.

- Todellakin kannattaa! Minunkin mielikuvani oli sellainen, että homma on kuin hedelmäpeli: kaikki tai ei mitään. Ajattelin, että jossain vaiheessa kurssit kääntyvät laskuun ja kaikki menee. Oikeasti riskin voi määritellä itse.

Panokset elämyksiin

Oman rahankäytön seuraaminen kiinnostaa molempia.

Sanna laittoi puolisonsa kanssa ylös koko viime vuoden menot selvittääkseen, mitkä ovat isoimpia rahareikiä. Erityisesti ruokalaskun suuruus yllätti.

- Tämän vuoden projekti on käydä kaupassa harvemmin ja suunnitelmallisemmin. Hävettää myöntää, mutta ennen meillä meni ruokaa roskiin. Nyt teemme kerralla isomman satsin ja laitamme pakkaseen.

Suvi sanoo käyvänsä kaupassa mahdollisimman harvoin lähinnä siksi, ettei pidä koko hommasta. Mukana kulkee aina ostoslista.

- Etkö osta ikinä mitään listan ulkopuolelta? Heräteostokset ovat minulle kompastuskivi… Sanna sanoo.

- No todellakin ostan! Varsinkin, jos on jotain mielenkiintoisia uutuuksia, Suvi vastaa.

- Huh, et ole siis täydellinen!

Arkiruuassa pihistellään, mutta esimerkiksi ravintolassa ei. Naiset panostavat elämyksiin, varsinkin matkailuun ja hyviin ruokiin ja juomiin.

- Nelihenkisen perheen matkailuun on palanut rahaa tonnikaupalla, mutta sitä en kadu pätkääkään. Matkustaminen on sijoitus, jonka arvoa ei voi rahassa mitata.

Naiset ovat alkaneet ymmärtää, ettei pelkkä hinnan tuijottaminen ole aina järkevää. Esimerkiksi vaatteiden ja huonekalujen suhteen kannattaisi panostaa laatuun, jotta ei tarvitsisi heti olla hankkimassa uutta.

Suvi myöntää pihistäneensä vähän aikaa sitten väärässä paikassa. Tarjouksesta ostettu sohva osoittautui huonoksi valinnaksi.

- Hinta oli halpa, mutta laatu oli sitten sen mukaista. Palautamme sen ja hankimme tilalle vähän kalliimman.

Suvi Sumiloff on aina puhunut rahasta avoimesti. Hänestä ei ole lainkaan outoa puhua vaikka palkastaan avoimesti.

Rahan merkitys pienenee

Vapaa-aika on Suville tärkeää. Hän kertoo kokeilevansa paraikaa lyhennettyä työaikaa.

- Ei auta kuin miettiä tarkemmin menoja. Yritän kuitenkin pyrkiä eroon siitä ajatuksesta, että raha olisi määräävä tekijä elämässä.

Sanna on vaikuttunut. Hän kertoo opettelevansa samanlaista ajattelua.

- Minulla on jossain vaiheessa keulinut mopo pahasti töiden kanssa. Olen väsyttänyt itseni. Nyt alan ymmärtää, että vähemmälläkin tulee toimeen. Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä on ehkä löytymässä.

Naisia naurattaa. He toteavat olevansa samaa mieltä oikeastaan kaikesta rahaan liittyvästä. Sanna epäilee, että kyse on pohjimmiltaan arvomaailmasta.

- Ei se mene niin, että jos tulot ovat isommat, on automaattisesti tuhlari. Suhde rahaan tulee paljon syvemmältä.

Lue seuraavaksi: 

Erilaiset tulotasot ovat sivuseikka 30 vuoden ystävyydessä

Oletko kiinnostunut säästämisestä, mutta et tiedä miten pääsee alkuun? Testaa säästölaskuria, jonka avulla voit kokeilla erilaisia säästösummia ja -kohteita!