Perinnönjako on viimeinen mahdollisuus kilpailla vanhempien rakkaudesta. Pinnan alla siinä onkin usein kyse kateuden, ulkopuolisuuden, mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteista.

– Perintöriidassa ei useinkaan kiistellä konkreettisista tavaroista, vaan siitä, olinko arvokas vanhemmilleni vai jäinkö aina kakkoseksi, sanoo psykologi Elina Nurminen.

Jos lapsuudesta jää kokemus, että vanhemmat olivat epäreiluja ja suosivat sisaruksia, eikä pahaa oloa voinut purkaa vanhemmille, sisaruksista tulee helposti pahan olon kohde. Kauna nousee usein pintaan silloin, kun päätetään, kuinka vanhemmilta jälkeen jäänyt omaisuus jaetaan.

– Perinnöstä riidellessä voikin käydä niin, että ihminen menettää arvokkaimman saamansa perinnön, eli omat sisarukset, Nurminen sanoo.

Perusta perintöriidalle valetaan lapsuudessa

Tehokkaimmin perintöriitoja ehkäistään jo lapsuudessa. Nurmisen mukaan kaikkien sisarusten välillä on kateutta. Olennaista on se, kuinka vanhemmat osaavat auttaa lapsia sisarkateuden ja riitojen käsittelyssä.

– Mitä paremmin vanhempi tunnistaa omia kateuden ja vihan tunteitaan, sitä helpompaa hänen on auttaa lasta käsittelemään näitä tunteita. Myös tasapuolisuus lasten riidoissa on tärkeää, Nurminen ohjeistaa.

– Epäreiluuden kokemus ei kuitenkaan ole sisaruksen vika. Pohjimmiltaan on kyse lapsen ja vanhemman suhteesta. Oikea paikka käsitellä näitä tunteita aikuisena on psykoterapia.

Perinnönjako ja hankala kuolinpesän osakas 

Perillisten riitoja voi ehkäistä myös tekemällä testamentin, sanoo varanotaari ja psykoterapeutti Marja-Liisa Holopainen psykoterapiakeskus Vastaamosta. Holopainen suosittelee testamentin tekoa varsinkin uusperheellisille ja heille, joilla ei ole rintaperillisiä eli lapsia tai lapsenlapsia. Testamentti kannattaa tehdä, vaikka perintö olisi rahassa mitattuna pieni.

– Testamentilla voi määrätä asioita selkeästi ja ennaltaehkäistä riitoja. Usein epäselvyyksiä syntyy varsinkin suullisista perintölupauksista. Esimerkiksi jos yksi lapsista on hoitanut iäkästä vanhempaa muita enemmän, nousee kysymys, huomioidaanko se perinnönjaossa.

Sovun säilymistä tai riitaa voi olla vaikea ennustaa, mutta jos ilmassa on riidan merkkejä jo läheisen kuoltua tai aiemminkin, Holopaisen mielestä kannattaa ottaa herkästi juristi apuun sovittelemaan tilannetta.

– Tunnetasolla säästyy paljon, ja sen lisäksi saattaa säästyä rahaakin. Kun riita on päässyt alkamaan, sitä on usein vaikea lopettaa. Sopuisa perinnönjako voi olla myös mahdollisuus korjata sisarusten välejä, Holopainen huomauttaa.

Jos osakkaat eivät pääse sopimukseen perinnönjaosta, kuka tahansa osakkaista voi hakea tuomioistuimelta myös pesänjakajan määräämistä.

Riitatilanteessa voi yrittää pitää pään kylmänä ajattelemalla, että hyökkäävästi käyttäytyvä sukulainen, hankala kuolinpesän osakas, on ehkä sisimmässään surullinen jostain, mistä jäi paitsi oman vanhemman kanssa.

On myös hyvä muistaa, että aina ei edes ole mahdollista saada eurolleen tasavertaista jakoa aikaan: Perittävä omaisuus ei välttämättä jakaudu selkeästi tasan, jos jaossa on esimerkiksi asunto, mökki ja tavaroita.

Perinnönjakotilanteessa kannattaa myös yrittää miettiä tulevaisuutta.

– Olisi tärkeää pystyä arvioimaan, mitä perinnönjako merkitsee sisarussuhteille tulevaisuudessa. Mitä merkitsee, jos voittaa tai häviää riidan?

”Sisko kutsui minua perinnönjaossa lellivauvaksi”

”Äidiltäni jäi kuudelle lapselle perinnöksi pieni maatila ja vähän peltoa ja metsää. Ensin olimme kaikki samaa mieltä siitä, että pidämme tilan. Emme kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen tilan hoidosta. Minä olin sitä mieltä, että voin käydä runsaan kahdensadan kilometrin päässä tilalla silloin tällöin, mutta en halunnut ottaa vastuulleni säännöllisiä hoitovuoroja.

Kaksi veljistä alkoi pomottaa meitä muita. Minä ja kaksi sisarusta ilmoitimme, ettemme tahdo kinata ja haluamme irti pesästä. Palkkasimme asianajajan, joka ryhtyi hoitamaan asiaa puolestamme.

Pyysimme kiinteistövälittäjiä arvioimaan maatilan arvon ositusta varten. Kaksi veljeä eivät kuitenkaan hyväksyneet välittäjien hinta-arvioita. Meille kolmelle piti heidän mielestään maksaa vähemmän kuin välittäjät arvioivat.

Veimme asian käräjäoikeuteen. Oikeus nimesi pesänjakajan, ja tapaamisessa hänen kanssaan veljet antoivat lopulta periksi. Saimme sopimuksen aikaiseksi runsaan vuoden kuluttua äitini kuolemasta. Sain omana osuutenani vajaat 40 000 euroa ja muutaman hehtaarin metsää.

Tuntuu typerältä, että riitelimme aika pienistä summista. Meidän olisi pitänyt palkata asianajaja heti, kun näytti siltä, ettemme saa asiaa sovittua keskenämme. Äidin kuolemasta on kymmenen vuotta. Siitä riitelimme ensimmäiset puoli vuotta, ja välien korjaantumiseen meni useampi vuosi. Täysin ennalleen välit eivät palaa ehkä koskaan.

Oikeasti riidassa oli kyse vanhempien rakkaudesta, sisarusten välisestä kateudesta ja nokkimisjärjestyksestä. Isosiskoni sanoi minulle riidan aikana esimerkiksi, että olen lellivauva enkä tiedä mistään mitään. Ei siinä puhunut aikuinen nainen vaan pieni tyttö, joka ei päässyt äidin syliin, kun sylissä olivat minä ja pikkuveli.

On totta, että vanhemmat sisarukseni joutuivat kantamaan enemmän vastuuta ja tekemään enemmän tilan töitä kuin me nuoremmat.”

Nainen, 62

”Isäni yritti viedä poikansa perinnön”

”Veljeni kuoli tapaturmaisesti pari vuotta sitten. Hänellä ei ollut omaa perhettä, joten vanhempani perivät hänet.

Äitini meni kuolemasta sokkiin, ja minä lupasin hoitaa kuolemaan liittyvät paperityöt ja perinnönjaon. Veljelläni oli oma yritys ja omistusasunto. Kukaan ei tiennyt tarkasti hänen kaikkea omaisuuttaan.

Vanhempani ovat eronneet, ja kun isäni kuuli poikansa kuolemasta, hän vaati veljeni yritystä itselleen. Hän myös siirsi yrityksen omaisuutta omiin nimiinsä. Sain tietää asiasta ja palkkasin lakimiehen avuksi. Lakimies laittoi valtakirjalla perintään yrityksen omaisuuden, jonka isä oli vienyt. Lakimiehen laskun maksoimme sitten kuolinpesästä.

Aiemmin ihmettelin, miksi surevat ihmiset riitelevät perinnöstä. Isä sai veljeltäni hyvän perinnön, ja tuntuu karmivalta, että hän vaati vielä lisää. Hän ei ollut ollut veljeni kanssa tekemisissä vuosiin ennen tämän kuolemaa.

Ennen perintöriitaa näin isääni muutaman kerran vuodessa. Nyt välimme ovat hänen ahneutensa takia kokonaan poikki.”

Nainen, 50

”Uusi testamentti yllätti kaikki”

”Melkein satavuotias sukulaiseni oli lapseton leski. Pariskunta oli tehnyt eläessään yhdessä testamentin, mutta kun leski hiljattain kuoli, yksi perijöistä esitti yllättäen uuden testamentin, jolla leski oli määrännyt koko omaisuuden hänelle. Tämä ihminen oli hakenut leskeltä uuden testamentin runsaat puoli vuotta ennen tämän kuolemaa.

Meille muille sukulaisille vanhus ei missään vaiheessa maininnut uutta testamenttia. Päinvastoin, hän puhui kaikille aina siitä, kuinka perinnön tulisi jakautua tasan kaikkien kesken.

Koska lähes satavuotiaan ihmisen kohdalla on selvää, ettei hän elä enää montaa vuotta, uudesta testamentista tuli olo, että se on haettu huijaamalla. Siksi muut pesänjakajat, vanhempani heidän mukana, kiistivät uuden paperin.

Kuolleelta ei voi enää kysyä, onko uusi testamentti aito, ja nyt selvitämme asiaa juristin avulla. Leskeltä jäi satojen tuhansien eurojen omaisuus.

Yritän pitää pään kylmänä, mutta tuntuu epäreilulta, että uusi testamentti jäisi voimaan.”

Mies, 53

Perintösuunnittelu kannattaa, sillä niin voit varmistaa, että perintö tulee jaettua kuten tarkoitit ja madollisimman edullisesti. Lue lisää‍.

Artikkeli on julkaistu 7.4.2017 ja sitä on päivitetty muun muassa linkkejä lisäämällä ja otsikkoa muuttamalla 21.2.2022.