Ei voi olla totta. Se oli Tuulikin ensimmäinen ajatus, kun hän avasi lakimieheltä tulleen kirjeen muutama vuosi sitten.

Kirjeessä oli kutsu äidin perunkirjoituksiin. Kutsua Tuulikki oli osannut odottaa, sillä äiti oli menehtynyt pari kuukautta aiemmin ja yksi Tuulikin sisaruksista oli jo valmistellut hautajaisia ja perunkirjoituksia.

Kirjeen liitteenä oli kuitenkin äidin tekemä testamentti, joka oli tehty useita vuosia aikaisemmin.

Tuulikki järkyttyi. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan siitä, että äiti tehnyt testamentin. Testamentissa äiti määräsi omaisuutensa kokonaan yhdelle Tuulikin sisaruksista. Kahdelle muulle lapselleen äiti määräsi vain omaisuutensa lakiosat, ja yhden sisaruksista oli määrä jäädä kokonaan ilman perintöä.

Testamentti tuntui Tuulikista kuin rangaistukselta, jonka syytä hän ei tiennyt.

– Olin loppuun asti käynyt tapaamassa äitiä ja hoitanut hänen asioitaan, mutta testamentti ei missään vaiheessa tullut ilmi. Ihmettelin, miksi palvelukseni kelpasivat äidille, mutta en silti kelvannut perheeseen täysivaltaisena? Tuulikki pohtii.

Aiemmin lämpimät välit, sitten vain sähköpostia

Tuulikilla oli aiemmin hyvä suhde sisarukseensa, jolle äiti määräsi omaisuutensa. Sisarukset matkustelivat yhdessä ja välit olivat lämpimät.

Testamentin myötä tilanne muuttui täysin.

– Hän oli tyytyväinen tilanteeseen, mutta minä olin syvästi loukkaantunut. Kommunikoimme enää vain pakollisista asioista sähköpostilla.

Äidin perunkirjoituksissa läsnä olivat kaikki sisarukset lukuun ottamatta sitä, jonka äiti oli testamentissa tehnyt perinnöttömäksi. Kaikki hoidettiin asianmukaisesti.

Perunkirjoitusten jälkeen alkoi testamentin puolen vuoden valitusaika. Kukaan sisaruksista ei moittinut testamentin muotoa, sillä siihen ei ollut syytä. Testamentti oli tehty kahden tutun todistajan läsnä ollessa, ja äiti oli sen tehdessään ollut oikeustoimikelpoinen.

– Silti minulla kävi mielessä ajatus, että äiti oli jotenkin houkuteltu kirjoittamaan testamentti, Tuulikki kertoo.

Kun valitusaika oli päättynyt, tehtiin pesänjako, jonka hoiti testamentin mukaisesti asiaan erikoistunut asianajaja.

Tuulikille ja yhdelle sisaruksista jäi äidin omaisuudesta vain lakiosa – eli vain puolet siitä määrästä, jonka perilliset ilman testamenttia olisivat perineet.

Kyse ei ollut rahasta, vaan oikeuksista

Kyse ei ollut isoista rahoista, Tuulikki sanoo. Äidiltä ei jäänyt omaisuutta satoja tuhansia, vaan vain muutama kymmenen tuhatta.

– Sillä, perinkö äidin omaisuudesta kolmasosan vai lakiosan, oli minulle taloudellisesti hyvin vähän merkitystä. Tulen hyvin toimeen ja olen jo eläkkeellä, Tuulikki sanoo.

Tuulikin mielestä perintöoikeus on kuitenkin perustavanlaatuinen oikeus perillisten eli lasten näkökulmasta.

– Jos perintöoikeuteen tehdään poikkeus testamentilla, asia pitäisi perustella oikeudenmukaisesti. Mielestäni äidillä ei ollut testamentille perusteita. Lakiosan saaminen tuntuu syvänä loukkauksena, jota en voi unohtaa tai antaa anteeksi.

Riitojen takia jälkeläisetkään eivät ole tekemisissä

Nykyään Tuulikki ei ole enää tekemisissä testamentin saaneen sisaruksensa kanssa. Pakolliset asiat hoidetaan lyhyesti sähköpostilla.

Yhden sisaruksen kanssa välit katkesivat jo aiemmin kuolleen isän perinnönjaossa tapahtuneen selkkauksen vuoksi.

– On hyvin surullista, että vanhempien vähäisten perintöjen takia sisarusten välit ovat menneet. Näiden asioiden seurauksena myöskään meidän jälkeläisemme eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa, eikä äiti loppuvuosinaan voinut nauttia kaikkien lastenlastensa seurasta.

Tuulikin mielestä perintöasiat pitäisi puhua avoimesti perheen kesken, jotta välirikkoja ei syntyisi.

– Jos testamentti salataan, se kertoo usein testamentin epäreiluudesta. Asiat kannattaisi sopia silloin kun perillisten välit ovat hyvät, ja lähtökohtana pitäisi olla tasapuolisuus, avoimuus ja oikeudenmukaisuus. Näin vältytään myöhemmiltä riidoilta ja väärinkäsityksiltä.

Tuulikki on pohtinut myös sitä, onko testamentin tekeminen hyvin iäkkäänä enää järkevää.

– Vanhuksilla muistin kantoaika voi olla lyhentynyt ja alttius lirkuttelulle voi olla lisääntynyt, jolloin testamentti voi ollakin vaikkapa jonkun perillisen aikaansaama kosto. Vanhukset voivat myös kokea olevansa riippuvaisia niistä ihmisistä, jotka asuvat lähellä. Siitäkin on olemassa esimerkkejä, että on menty testamenttaamaan omaisuus omaishoitajalle.

Kokemuksestaan oppineena Tuulikki on itse alkanut lahjoittaa omaa omaisuuttaan lapsilleen jo nyt.

– Kun omaisuuttaan lahjoittaa jo eläessään, pystyy vielä itse määrittelemään, miten asiat hoidetaan. Kuolleena siihen ei ole enää sananvaltaa.

Tuulikki ei esiinny jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Näin selviät perinnönjaosta henkisesti

  1. Ota perintö esille ajoissa. Perinnönjaosta olisi hyvä alkaa keskustella jo hyvissä ajoin ennen kuin perittävästä aika jättää. ”Avoimuus on asiassa tärkeää. Jos vanhemmat eivät itse puhu perinnönjaosta hyvissä ajoin, jonkun perillisistä olisi hyvä ottaa asia puheeksi siitäkin huolimatta, että vanhemmat voivat loukkaantua. Kun perinnönjaosta alkaa puhua ajoissa, jokainen ehtii ajatella asiaa rauhassa ja omaisuutta voidaan myös alkaa siirtää perillisille ennen kuolemaa, mikä on viisasta”, sanoo psykologi Soili Poijula.
  2. Ennakoi. Kun asiat on sovittu hyvissä ajoin ja avoimesti kaikkien osapuolten kesken, vanhemmat voivat tehdä perinnönjakoa selkeyttävän testamentin. Tällöin perintöä ei tarvitse alkaa pohtia heti kuoleman jälkeen. Tämä vähentää riitoja. “Perintöriidoissa riidellään usein enemmän vanhempien rakkaudesta kuin konkreettisesta perinnöstä. Riidat kietoutuvat myös vanhemman kuoleman aiheuttamiin tunteisiin, jolloin hyvinkin lapsenomaiset tarpeet ja tunteet vaille jäämisestä voivat aktivoitua”, Poijula sanoo.
  3. Neuvotelkaa perheen kesken. Usein perinnönjakoon haluavat osallistua ihmiset, jotka eivät edes ole perimässä, esimerkiksi perillisten puolisot. Monesti perheen ulkopuolisten mielipiteet vain vaikeuttavat prosessia. Perintöneuvottelut olisikin hyvä käydä ensisijaisesti perillisten kesken.
  4. Pidä puolesi jakotilanteessa. Jokaiselle perilliselle kuuluu lain mukaan oma osuus perinnöstä. Perinnönjaossa on tervettä pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista. Jos antaa liikaa periksi, syntyy helposti katkeruutta, joka voi siirtyä myös jälkipolville.
  5. Älä vetoa lapsuuteen. Monesti perintöriidoissa nostetaan esille sisarusten eriarvoinen kohtelu. Oma suhde vanhempaan ja epäreiluuden kokemukset kannattaa kuitenkin käsitellä itse eikä perinnönjaon yhteydessä. Hae tarvittaessa ammattiapua, jotta et jää vellomaan voimia kuluttavaan katkeruuteen.
  6. Käytä juridista apua. Jos perinnön jakautumisessa on epäselvyyksiä, kysy asianajajan neuvoja. Juristin avulla voi varmistaa, että perintö jaetaan oikeudenmukaisesti.

Asiantuntijana psykologi, laillistettu psykoterapeutti Soili Poijula.

Lue myös:

Perintösuunnittelu – käytännön keinot ja vinkit

Menikö perintö sivu suun? 4 laissa määriteltyä perustetta testamentin moittimiselle