Kesätyön avulla haaveista totta ja upeita kokemuksia
Tuona keväänä olin ysiluokkalainen - mielestäni siis jo lähes aikuinen. Ilmoitin vanhemmilleni, että muutaman viikon reissu Amerikkaan kiinnostaisi. Jossakin teinimieleni syövereissä ajattelin sen olevan pelkkä ilmoitusasia; liput tilattaisiin varmaan saman tien. Halpaakin se olisi, kun voisin asustella enoni luona. Jostain kumman syystä ajatus ei ihan heti saanut varauksetonta hyväksyntää äidiltä ja isältä.
Muistan vanhempieni opastaneen minua lievästi huvittuneina, että jo pelkästään lennot Amerikkaan olisivat tuon hetkisen mittapuun mukaan tähtitieteellisen kalliit, eikä raha meidän perheessämme todellakaan kasvanut puissa. Rahaa tarvitsisin lentolippujen lisäksi matkallani satunnaisiin ruokaostoksiin ja kenties haluaisin jotain tuliaisiakin ostaa itselleni. Jossain vaiheessa he ovelasti ehdottivat, että jos saan töitä ja säästettyä itse osan matkarahoista, he voivat tulla siinä vaiheessa hieman vastaan.
Päätin, että jo vain – minähän näytän. Muutaman päivän ajan kävelin ympäri Oulun keskustaa ja kävin varmasti jokaisessa putiikissa kysymässä, olisiko heillä kesäapulaisen tarvetta. Voisin työskennellä tarpeen mukaan myös iltaisin, viikonloppuisin ja sesonkiaikoina. Ihan milloin vain. Meinasin jo heittää toivoni, kunnes astuin J. H. Pekurin Kultasepänliikkeen hienoon ja arvokkaaseen liikehuoneistoon. Pääsin esittämään asiani hieman pelottavalle vanhan liiton johtajalle, joka muutaman napakan kysymyksen jälkeen nyökkäsi ja totesi ”eiköhän me nuorelle neidille töitä löydetä”.
Siitä alkoi minun työurani, myyjänä yhdessä kaupungin arvostetuimmista liikkeistä. Ensimmäisen palkan sain käteeni ruskeassa kirjekuoressa, ja sen avaaminen oli juhlallinen hetki. Omaa, itse ansaittua, riihikuivaa rahaa. Jatkoin kevään ja kesän jälkeen viikonlopputöissä, ja töitä riitti vielä lukiosta valmistuttuani.
Aina keväisin, kun starttaamme OP Oulussa nuorten kesätyöprojektia, kaikki tuo palaa hyvin elävästi mieleeni. Se polttava halu laajentaa omaa reviiriä, nähdä ja kokea jotain aivan uutta. Ne pettymykset, kun kerta toisensa jälkeen kuulee töitä etsiessään ”kiitos ei”. Se valtava riemu, kun vihdoin saa töitä. Ja se ylpeyden tunne, kun itse tienatut rahat vähitellen karttuvat.
Vielä tänäkin päivänä olen kiitollinen ensimmäiselle työnantajalleni työpaikastani. Opin asiakaspalvelusta paljon, itseluottamukseni kasvoi ja työkokemusta kertyi. Opin säästämään rahaa unelmaani varten. Olen kiitollinen vanhemmilleni hienovaraisesta ohjauksesta töihin sekä siitä, että sain kokea nuo kaikki ensimmäiseen työhön liittyvät tunteet. Kaikella tuolla oli suuri merkitys aikuistumisen polullani.
Ja kyllä, vähitellen myös matkabudjettini karttui, ja vanhempani pitivät lupauksensa maksamalla osan matkastani. Nousin lentokoneeseen Helsingissä, laskeuduin New Yorkiin JFK:n kentälle ja pääsin kokemaan elämää ”the American style”. Kotiin palasin kuukautta myöhemmin monta hienoa kokemusta rikkaampana – ja omasta mielestäni entistäkin aikuisempana.
Nuori kesäksi töihin: kesätyösetelin hakuaika 1.–21.3.2021
OP Oulu haluaa madaltaa paikallisten yritysten ja yhdistysten kynnystä kesätyöntekijän palkkaamiseksi. Nuori kesäksi töihin -kampanjamme kautta jaamme 150 kesätyöseteliä 15–20-vuotiaille omistaja-asiakkaillemme.
Sisältöjen suunnittelija, tuottaja ja soveltaja, joka on kiinnostunut markkinoinnista, viestinnästä sekä hyvästä työelämästä. Vapaa-aikanaan harrastaa ratsastusta ja kuntoliikuntaa sekä penkkiurheilee jääkiekkoa.