Vierailin vastikään Oulun keskustassa sijaitsevassa kerrostalohuoneistossa, jossa Poikien Talo nykyään toimii. Eteisessä vastaan pelmahti nuori mies, joka ohimennen huikkasi reippaasti ”Terve!”. Eteinen näytti jokaisen teini-ikäisen vanhemman silmään tutulta: eri kokoisia kenkiä sulassa sovussa sikin sokin, takkeja naulakossa ja joku sen vieressäkin. Olohuoneesta kuului puheensorinaa ja naurunremakkaa, tavallista iloista yhdessäoloa. Naurahdin itsekseni. Kotoinen tunnelma oli tallella.

Poikien Talon johtaja Jussi Markus keskeytti lautapelinsä, nousi pöydän takaa ja tuli tervehtimään iloisesti. Rento tunnelma tuntui jatkuvan myös olohuoneeseen, johon oli kerääntynyt lautapeliä pelaavia poikia ja ohjaajia sekä pari tuttua vapaaehtoista, Niko Mikkola ja Mikko Filppula.

Nikon ja Mikon oli tuonut Poikien Talolle halu tehdä jotain lasten ja nuorten hyväksi, sillä satavuotiaan Suomen kunniaksi jokaisella OPlaisella oli tänä vuonna mahdollisuus tehdä päivä vapaaehtoistyötä työajallaan. Poikien Talo ei ollut ennen HIIOP-päivää‍ vapaaehtoismiehille tuttu. Etukäteen he tiesivät sen olevan turvallinen paikka, jonne jokainen 12–28-vuotias poika ja mies on lämpimästi tervetullut. Siellä on monipuoliset mahdollisuudet jutustella kavereiden kanssa, pelailla lautapelejä tai pleikkaria tai rentoutua vaikka telkkaria katsellen.

Poikien Talossa oli yksi erityisen kunnioitettava piirre: se on syrjinnästä ja kiusaamisesta vapaa alue, jonne voi tulla tutustumaan avoimen toiminnan, henkilökohtaisen – tai toiminnallisen tutustumisen kautta.

”Oman isyyden myötä olen perehtynyt poikien sielunelämään. Samalla koen huolta poikien ja nuorten miesten syrjäytymisestä”, Niko kertoi.

Mikko perheineen oli aiemmin ollut Pelastakaa lapset ry:n tukiperhetoiminnassa mukana, joten vapaaehtoistyö lasten ja nuorten parissa oli jo ennestään tuttua.

”Lapset ja nuoret ovat sydäntäni lähellä. En halunnut päästää itseäni helpolla vapaaehtoispäivän kanssa vaan halusin tehdä jotain aidosti merkityksellistä”, Mikko totesi.

Pojat olivat ottaneet vieraat vastaan oikein hienosti, vaikka monelle sosiaaliset tilanteet saattoivat olla haastavia. Päivän aikana kahvia juodessa, jutellessa ja pelaillessa oltiin tultu jo vähän tutuiksi.

”Oikein mukavia, avoimia nuoria, joiden kanssa pääsi juttuun hyvin. Ihan sama oli, pelattiinko yhdessä vai juteltiinko. Yhdessä olo oli kaikkein tärkeintä”, Niko pohti.

”Pojat näyttivät tuntevan toisensa ja ohjaajilla oli henkilökohtainen suhde kaikkiin. Tällaista pitkäjänteistä toimintaa arvostan kovasti”, Mikko kiitteli.

Miehistä näki selvästi, että Poikien Talon toiminta oli tehnyt vaikutuksen. Molemmat olivat jääneet pohtimaan, miten työtäyteisessä arjessa löytäisi paremmin aikaa vapaaehtoistyön tekemiselle.

Joulukuu toi uutisen Poikien Talon rahoituksen vakiintumisesta. Oulun Osuuspankin ja muiden tukijoiden iloksi varmuus tulevaisuudesta ja pysyvyydestä on nyt taattu, ja jatkossa sekä nykyisten että uusien poikien avun tarpeisiin voidaan vastata entistä paremmin. Huokaisin helpotuksesta ja hymyilin. Kotoinen tunnelma lasten ja nuorten elämänlaadun parantamiseksi sai onneksi jatkua.

​

Mikä on Poikien Talo?

  • Oulussa toimiva Poikien Talo on yksi osa Vuolle Setlementin hyvinvointipalveluita, ja Pohjois-Suomen ainoa laatuaan. Vastaavaa toimintaa järjestetään vain Helsingissä.
  • Poikien Talo on turvallinen tila 12–28-vuotiaille pojille ja nuorille miehille tai sellaiseksi itsensä kokeville.
  • Talo tarjoaa pojille syrjintä- ja kiusaamisvapaan paikan olla oma itsensä sekä maksutonta tukea ja apua elämänhallintaan. Pojat kohdataan yksilöinä jokaisen vahvuudet huomioiden.
  • Lisätietoa osoitteesta poikientalo-oulu.fi‍

​