Rahoitusvarallisuuden eli käytännössä sijoitusten ja talletusten osuus kotitalouksien varallisuudesta oli neljä vuosikymmentä sitten 15 prosenttia. Pari vuosikymmentä sitten osuus oli kivunnut 20 prosenttiin. Nyt rahoitusvarallisuutta on jo luokkaa 40 prosenttia koko varallisuudesta.

Rahoitusvarallisuuden merkityksen kasvu heijastuu kokonaistalouteen monin tavoin. Tällä on merkitystä tulojen kehitykselle, mutta myös lyhyemmän ajan kulutushalujen vaihteluille. Pidemmän päälle säästämisen osuus tuloista voi kasvaa.

Esimerkkejä lyhyemmän ajan vaikutuksista löytyy viime vuosilta. Vuoden 2025 keväällä osakekurssit laskivat Helsingin pörssissä liki 20 prosenttia muutamassa viikossa kauppasotapelkojen seurauksena. Kotitalouksien säästämisaste, eli kuluttamatta jäänyt osuus tuloista, nousi 1,4 prosenttiyksikköä 5,3 prosenttiin. Tämän voi suhteuttaa säästämisasteen pitkän ajan keskiarvoon, joka on noin kaksi prosenttia.

Monet muutkin tekijät vaikuttavat kulutushaluihin. Tällä erää työttömyyden nousu huolestuttaa, asuntojen hintojen lasku hillitsee ostohaluja, ja korkojen nousu heijastuu myös monia kanavia pitkin kulutukseen. Näistä huolimatta kotitalouksien kulutus kasvoi vuoden 2026 ensineljänneksellä noin prosentin sekä edellisneljänneksestä että vuodentakaisesta. 

Tietoja säästämisasteesta saadaan vielä odotella, mutta tuskinpa se on paljoa noussut – ennemminkin laskenut. Tilanne olisi epäilemättä ollut erilainen, jos rahoitusmarkkinoilla olisi myllertänyt ja osakekurssit olisivat vajonneet. Nyt suomalaisten varallisuus on kasvanut osakemarkkinoiden nousun vanavedessä. Tämä on ollut vastavoimana kulutusta jarruttaville tekijöille. 

Missä määrin osakekurssien laskun vaikutus johtuu varallisuusvaikutuksesta, ja miten paljon luottamuksesta talouteen, jota kurssien kehitys heijastaa, on avoin kysymys. Tuntuu joka tapauksessa luonnolliselta, että rahoitusvarallisuuden osuuden kasvu vahvistaa tätä vaikutusta.

Pidemmän ajan kehitys on puolestaan oma lukunsa. Pääomatulojen ja varallisuuden merkityksen kasvu voi vaikuttaa säästämisasteen pidemmän ajan keskiarvoon. Etenkin, kun merkittävä osuus rahoitusvarallisuudesta kasautuu varttuneemmille. Tämä merkitsee, että suurempi osa tuloista säästetään. Kansantaloudelle tämä on hyväksi, sikäli kun se kanavoituu kasvua tukevien investointien rahoitukseen.

Vaikuttaa todennäköiseltä, että tulevaisuudessa säästämisasteen taso on keskimäärin korkeampi, mutta sen vaihtelut saattavat olla aiempaa herkempiä rahoitusmarkkinoiden myllerryksille.