Luottoluokittajan dilemma: katse historiassa, kun pitäisi ennustaa tulevaa

Mitä useampi luottokortti, sen parempi. Ainakin jos hakee asuntolainaa Yhdysvalloissa. Mitä riskejä tähän liittyy?

Teksti Petri Liesivaara, Chief Risk Analyst, luottoriskimallit
Julkaistu 5.5.2022

Ylen kirjeenvaihtaja kirjoitti viime keväänä maan asuntolainamarkkinoista. Se kuvasi, miten siellä on melkein mahdotonta saada asuntolainaa ilman luottokorttihistoriaa ja herätti pohtimaan luottoluokittelua myös meillä.

Oletan, että USA:n systeemin taustalla on tilastollinen havainto. Asiakkaalle myönnetty ja sen jälkeen moitteetta käytetty luottokortti on osoitus hyvästä maksukyvystä ja -halusta. Historiaan pohjautuvasta aineistosta on voitu laskea, että luottokorttien omistajat jättävät lainat pienemmällä todennäköisyydellä maksamatta verrattuna luottokortittomiin asiakkaisiin. 

Luottokortti siis parantaa asiakkaan luottoluokittelua. Luottoluokka on luottoriskin mittari. Se kertoo todennäköisyyden sille, että asiakas ei maksa velkaansa. Mitä parempi luottoluokka, sen pienempi todennäköisyys. 

Yhdysvaltojen järjestelmän kääntöpuolena on sen epätasa-arvoisuus ja vaara kotitalouksien ylivelkaantumisesta. Mahdollisimman monen luottokortin omistaminen on tavoiteltava asia ja edellytys opintojen ja oman asunnon rahoittamiseksi tulevaisuudessa. Jäin pohtimaan, millainen riski asiakkaiden käyttäytymisen ohjaamiseen liittyy. Ikävä sivumaku jäi havainnosta, että tässä tapauksessa rahoitussektori on itse aiheuttanut ongelman luottoluokittelujärjestelmään rakennetulla mekanismilla. 

Kirjoituksen innoittamana mietin myös omaa työtäni luottoriskimallien parissa. Luottoriskimallien avulla päätetään luottoluokkien määräytyminen. Missä määrin luottoluokittelumallimme kuvaavat yksittäisen asiakkaan tilannetta, ja onko meillä käyttäytymistä ohjaavia mekanismeja? Miten paljon luottoriskimalleihin on lastattu menneisyyden painolastia odotetusta käyttäytymisestä? Mitä meille tapahtuu, jos käyttäytyminen muuttuu? 

Luottoluokkien avulla siis ennustetaan tulevaisuutta, mutta rakennuspalikat kumpuavat viimeisten vuosien kokemuksesta. Historiasta voidaan havaita pitkän aikavälin trendejä tai tekijöiden riippuvuuksia ja niiden voimakkuutta. 

Menneisyyden avulla ennustaminen muistuttaa järvellä selkä menosuuntaan etenevää soutajaa. Tyyni vedenpinta katseen suunnassa ei kerro millaisia myrskypilviä selän takana on nousemassa. Luottoriskimalleihin siis liittyy usein hyvin vahva oletus, että kaikki menee niin kuin tähänkin asti. Välillä pitäisi kuitenkin yrittää vilkaista olan yli, miltä tulevaisuus näyttää. 

Koronapandemia, ilmastonmuutos ja erilaiset megatrendit haastavat meitä arvioimaan, millaisia riskejä kohtaamme tulevaisuudessa. Vilkaisuja olan yli tarjoavat esimerkiksi stressitestit. Millaisia tulevaisuutta ennakoivia analyysejä sinun mielestäsi pankeissa pitäisi tehdä? 

Kirjoittaja on Petri Liesivaara on Chief Risk Analystiksi ajautunut maatalous- ja metsätieteiden tohtori, joka kuvailee itseään tylsäksi perheenisäksi. Töissä hän uppoutuu riskimallinnuksen saloihin. Kotioloissa Liesivaara miettii täydellistä mallia muutaman vapaahetken saamiseksi, jotta voisi rentoutua pohdiskelemalla riskimalleja. Öisin hän näkee unta omasta vihreästä traktorista.