Maailman talousfoorumin arvioiden mukaan globaalin ilmastosiirtymän kustannukset tulevat nousemaan jopa 125 biljoonaan dollariin vuoteen 2050 mennessä. Tämä koko talouden siirtyminen vähähiilisiin ja hiilineutraaleihin toimintamalleihin tulee siis vaatimaan valtavasti investointeja, ja siihen tulisi sekä yritysten että rahoittajien varautua.

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä investointeja uusiutuvaan energiaan sekä muihin ympäristön kannalta suotuisiin hankkeisiin. Samanaikaisesti perinteisesti täysin fossiilisten polttoaineiden käyttöön tukeutuneiden hiili-intensiivisten toimialojen, kuten teräs-, alumiini-, petrokemia- ja laivaliikennesektorin, on kyettävä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään merkittävästi.

Hiili-intensiivisten toimialojen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävä

Hiili-intensiiviset toimialat vastaavat noin 30 prosentista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Kuitenkin näiden sektoreiden yritykset ovat toistaiseksi olleet aliedustettuina kestävän rahoituksen markkinoilla. Esimerkiksi kestävän joukkovelkakirjalainamarkkinan kokonaismäärästä hiili-intensiivisten toimialojen yritykset ovat muodostaneet vain marginaalisen, noin neljän prosentin osuuden.

Päästövähennystavoitteiden valossa suuri osa ilmastonmuutoksen hillintään liittyvistä investoinneista kuluvan vuosikymmenen aikana tulisi kuitenkin kanavoitua juuri hiili-intensiivisille toimialoille. Tavoitteet ja resurssit niiden saavuttamiseksi eivät siis kohtaa.

Haastetta alleviivaa se, että useat päästöttömät tai vähähiiliset innovaatiot ja teknologiat näillä toimialoilla eivät vielä ole teknologisesti kypsiä tai taloudellisesti kannattavia laajamittaiseen käyttöönottoon. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita markkinoilla viimeisen vuoden aikana nähdyt uusiutuvien polttoaineiden jalostamiseen liittyvät haasteet, kuten kysynnän epävarmuus ja kaupallinen kannattavuus. Laajempi markkina vasta odottaa tällä saralla kypsymistä, mihin vaikuttaa myös sääntelyn ennakoitavuus.

Koska hiili-intensiivisten yritysten päästövähennystoimenpiteet ovat laajalti vasta kehitysvaiheessa eikä varaa olisi odottaa, vaatii siirtymä päästöjen vähentämiseksi uutta näkökulmaa myös rahoitusratkaisujen osalta.

Transitiorahoitus tukemassa siirtymää

Transitio- eli siirtymärahoituksella voi olla keskeinen rooli hiili-intensiivisten sektoreiden tukemisessa. Tällä hetkellä transitiorahoitukselle ei ole vielä olemassa universaalia määritelmää, mutta käytännössä sen tavoitteena on kanavoida rahaa sellaisiin investointeihin, jotka vähentävät hiili-intensiivisten yritysten päästöjä joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, mutta jotka eivät täytä perinteisen vihreän rahoituksen tiukkoja kriteereitä.

Transitiorahoitus siis mahdollistaa investoinnit toimintoihin, jotka tukevat päästövähennystavoitteita, vaikka niitä ei vielä voitaisi mieltää täysin hiilineutraaleiksi tai vähähiilisiksi. Esimerkkejä eri toimialoilta löytyy: tietyt energiatehokkuutta parantavat toimet rahtilaivoissa, tietyt hiili-intensiivisten tuotteiden päästöjä vähentävät toimenpiteet esimerkiksi kierrätysmateriaalien osuutta kasvattamalla sekä maakaasulla tuotetun ”sinisen” vedyn tuotanto, jonka yhteydessä syntyvät hiilidioksidipäästöt pyritään lähes täysin ottamaan talteen. Kaikki nämä vähentävät päästöjä suhteessa nykyhetkeen, vaikka ovatkin liitoksissa fossiilisiin polttoaineisiin.

Varteenotettavien globaalien skenaarioiden valossa läpimurtoteknologiat, kuten vihreän vedyn kaupallinen käyttöönotto, tulevat isossa mittakaavassa siirtymään avainasemaan vuoden 2050 ilmastotavoitteiden saavuttamisessa vasta vuoden 2030 jälkeen. Myös Elinkeinoelämän keskusliiton datan pohjalta tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan 79 prosenttia vihreän siirtymän euromääräisestä investointivolyymista Suomessa kohdentuu ajallisesti vasta 2030-luvulle.

Transitiorahoituksen edellytyksenä uskottava siirtymäsuunnitelma

Transitiorahoituksen tulisi tukea yrityksen uskottavaa siirtymäsuunnitelmaa. Sijoittajat ja rahoittajat pitävät konkreettista siirtymäsuunnitelmaa keskeisenä kriteerinä transitiorahoitukselle.

Suunnitelman tulisi sisältää ainakin seuraavia asioita:

 OP Yrityspankissa kehitettiin alkuvuoden aikana viitekehys, jonka avulla on mahdollista tunnistaa luottoportfolion korkean ilmastoriskin yritysten siirtymäsuunnitelmat sekä laadullisesti arvioida niiden uskottavuutta. OP odottaa suurilta korkean ilmastoriskin yrityksiltä siirtymäsuunnitelmia vuoden 2025 loppuun mennessä.

Avoimista kysymyksistä huolimatta transitiorahoitus tuo kaivattuja keinoja siirtymän tueksi

Transitiorahoituksella tulee olemaan keskeinen rooli yhteiskunnan muutoksessa. Se voi auttaa kuromaan umpeen investointivajetta sekä rahoittamaan ilmastosiirtymää, mikä mahdollistaa hiilineutraaliuuden vuoteen 2050 mennessä. Transitiorahoitus on myös vaihtoehto poissulkustrategioille. Poissulussa jokin toimiala tai yritys saatetaan rajata pois muun muassa korkean päästöintensiteetin takia, vaikka yrityksellä olisikin uskottava siirtymäsuunnitelma, jonka toimeenpanoa se todistaa käytännön toimenpiteillä.

Yhtenä haasteena tosin on se, että institutionaalisilla sijoittajilla ja rahoittajilla on omat päästövähennystavoitteensa. Kasvattamalla altistumista hiili-intensiivisille sektoreille transitiorahoituksen myötä, kasvattaisi se lyhyellä aikavälillä myös rahoittajan omia rahoitettuja päästöjä. Nopeasti tarkasteltuna tämä vaatisi muutoksia myös finanssialalta.

Lopuksi on hyvä huomioida, että rahoitus ei yksinään riitä. Hiili-intensiivisen sektorin yritysten tulee sitoutua kunnianhimoisiin päästövähennystavoitteisiin ja osoittaa, että transitiorahoituksella rahoitetut toimenpiteet johtavat konkreettisiin ja mitattaviin päästövähennyksiin. Taustalla olevissa suunnitelmissa tulee myös artikuloida tarkasti, millä aikavälillä yritykset irtautuvat hiili-intensiivisistä tuotteista tai palveluista, jotta rahoittaja pystyy arvioimaan pidemmän aikavälin riskit liittyen muun muassa korkeapäästöisten omaisuuserien arvostustasoihin.

Haasteista ja kysymysmerkeistä huolimatta oikein sovellettuna transitiorahoituksella voidaan ohjata rahavirtoja ja kannustaa hiili-intensiivisiä aloja kestävään siirtymään jo kuluvan vuosikymmenen aikana.