Purkaminen mahdollisti oman unelmakodin rakentamisen

Jyväskyläläisillä Reetta Mölsällä ja Mikko Vähäniityllä oli yhteinen haave. He halusivat ostaa alkuperäiskuntoisen rintamamiestalon hyvältä asuinalueelta läheltä Jyväskylän keskustaa. Sopivaa remonttikohdetta ei kuitenkaan tahtonut löytyä.

Vuonna 2014 pariskunta bongasi myynti-ilmoituksen 1300 neliön omakotitalotontista Lahjaharjun rintamamiestaloalueella. Rauhallinen alue sijaitsee hyvien palvelujen äärellä, muutaman kilometrin päässä keskustasta. Tonttia rasitti kuitenkin purkukuntoinen 50-luvun omakotitalo.

Lisäsimme tarjouksen ehdoksi purkuluvan saamisen.

 – Talon kellari oli pahasti homeessa, eikä kunnostaminen ollut mahdollista. Päätimme kuitenkin tehdä tarjouksen, koska kiinteistö oli mahdollista saada alle alueen tavanomaisten tonttihintojen. Lisäsimme tarjouksen ehdoksi purkuluvan saamisen, Vähäniitty kertoo.

Purkutöihin varattava kymppitonneja

Jyväskylän kaupunki myönsi purkuluvan, sillä kohde oli kuntotarkastuksessa todettu korjauskelvottomaksi. Tontti sijaitsee säilyttämisen arvoiseksi tunnistetulla pientaloalueella, joten asuinkelpoiselle talolle purkulupaa ei todennäköisesti olisi saanut.

Ensin Vähäniitty ja Mölsä purkivat talon pintarakenteet. Omalla työpanoksella ja jätteiden huolellisella lajittelulla purkukustannukset kevenivät oleellisesti.

Osa purkumateriaalista, esimerkiksi ikkunat ja peltikatto, saatiin myytyä. Asbestipitoisten materiaalien, kantavan puurungon, savuhormin ja kellarikerroksen purkutyöt teki purku-urakoitsija.

Vähäniitty laskee, että omalla työllä purkukustannuksissa pystyi säästämään merkittävästi. Urakkamaailma.fi-sivuston mukaan keskikokoisen ok-talon purku avaimet käteen -urakkana kustantaa jätemaksuineen 15 000–35 000 euroa.

Kaava asettaa rajat rakentamiselle

Vähäniityn arkkitehti-isä Martti Vähäniitty suunnitteli tontille 1,5-kerroksisen, puurunkoisen ja lautaverhoillun talon. Hän myös toimi purku- ja rakennustöiden vastaavana työnjohtajana.

160-neliöisen kodin alakertaan sijoittuvat tupakeittiö, valokuvaajana työskentelevän Vähäniityn työhuone, saunaosasto, kodinhoitohuone ja eteistilat. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone ja reilusti säilytystilaa.

Halusimme rakentaa perinteisen ja pienehkön talon, joten kaavat rajoitteet eivät haitanneet.

Alueen vanhassa asemakaavassa suuren tontin rakennusala sekä vesikaton harjan suunta, kaltevuus ja väri oli tarkkaan määrätty. Uuden talon piti sopia tyyliltään vanhaan rakennuskantaan. Rakennusluvan saaminen edellytti myös Museoviraston lausuntoa.

– Haaveenamme oli rakentaa tyyliltään perinteinen ja pienehkö talo, joten kaavan rajoitteet eivät meitä haitanneet. Tärkeintä oli, että saimme asuintiloista tarpeidemme mukaiset, Mölsä sanoo.

Julkisivun yksityiskohdista Vähäniitty ja Mölsä keskustelivat kaupungin rakennusvalvonnan ennakko-ohjauksessa hyvässä hengessä.

– Julkisivuluonnoksessamme oli joitakin pieniä detaljimuutoksia asemakaavaan nähden. Kaupungin kanssa käydyissä keskusteluissa pääsimme hyvään ratkaisuun asiassa, Mölsä kiittelee.

Itse rakennettiin se mitä osattiin

Uuden talon perustukset valmistuivat alkusyksystä 2015. Talotehdas toimitti eristetyt, tuulensuojalevytetyt ja ikkunalliset ulkoseinäelementit ja asensi kattotuolit ja aluskatteen marraskuussa. Vähäniitty rakensi isänsä kanssa talon sisätilat, ulkoverhouksen ja vesikaton itse. Ainoastaan LVIS-työt hankittiin urakoitsijoilta.

– Isäni on toiselta ammatiltaan kirvesmies, joten rakentaminen oli varmoissa käsissä. Teimme töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Emme halunneet asettaa rakentamiselle kovaa aikapainetta, vaan teimme töitä rauhassa. Päärakennus valmistui loppuvuodesta 2017, Vähäniitty muistelee.

2020-luvulla talon pihapiiri on täydentynyt 40-neliöisellä piharakennuksella.

– Tonttimme takaosa oli kaavoitettu puistokaava-alueeksi. Jotta saimme piharakennukselle rakennusluvan, meidän piti hakea tontille kaavamuutosta, Vähäniitty sanoo.

Vanhalle alueelle oli viihtyisää asettua

Mölsä ja Vähäniitty ovat rakennusprojektiinsa kaikkiaan tyytyväisiä. He näkevät, että onnistumisen taustalla on riittävän väljä aikataulu ja oikea asenne tekemiseen.

Alueella on jo oma identiteettinsä, se lisää viihtyisyyttä.

– Monesti rakennustyömaalla tulee ajatelleeksi, miten paljon on vielä tehtävää. Me pyrimme kääntää asian toisinpäin ja näkemään, miten paljon olemme saaneet jo valmiiksi, Vähäniitty pohtii.

Vanhalle asuinalueelle rakentamista he pitävät mielekkäänä, sillä alueen rakennuskanta on valmiina ja ympäristö on vehreä. Alueella on tavallaan jo vahva oma identiteettinsä, mikä lisää viihtyisyyttä.

– Itselleni oli tärkeää, että saimme säästettyä pihamme keskellä kasvaneen vanhan ja suuren omenapuun. Se on vahvistunut hyvällä hoidolla ja luo koko pihallemme aivan erityisen tunnelman, Mölsä hymyilee.