”Minua nolostuttaa, että joudun vielä viisikymppisenäkin opettelemaan rahankäyttöä”

Susanna Haatajalla on inhimillinen ongelma ­– viimeinen viikko ennen palkkapäivää on kitkuttelua ja luottokorttiin on välillä turvauduttava, vaikka ei haluaisi. Kahden lapsen äidillä jää palkastaan käteen kuukausittain 2 200 euroa. 

– Tilipäivän koittaessa rahaa tulee sitten käytettyä aluksi huolettomammin. Vertailen aina tarkasti kaupassa kilo- ja litrahintoja, Haataja toteaa. 

Haataja asuu Järvenpäässä 84 neliöisessä kodissaan tyttärensä kanssa. Armeijassa oleva, mutta äidin luona edelleen kirjoilla oleva poika käy kotona lomilla, ja osallistui ennen armeijaa pienesti perheen menoihin. Haatajan miesystävä asuu omassa asunnossaan lastensa kanssa. 

Haataja ei koe olevansa tuhlari, mutta rahat ovat usein tiukilla. Asuntolainan lyhennyksen lisäksi säännöllisiä kuluja ovat rahoitusleasingauto ja lasten vakuutukset. Säännöllisesti Haatajalta siirtyy 50 euroa kuukaudessa rahastoon. 

– Kiinnostaa asiantuntijan mielipide siitä, voisinko säästää enemmän rahastoon kuin tuon 50 euroa. Sitä kerrytän pahan päivän varalle, mutta senhän voi aina myydä ja rahat saada tilille, kun tarvitaan. Ja niin on tapahtunutkin, Haataja toteaa. 

Ostoslistalta on jo karsittu esimerkiksi aikakauslehdet, jotka eivät ole välttämättömiä. Yllättävät menot aiheuttavat silti usein kaaoksen, ja Haataja haaveilee puskurirahastosta. 

– Toisinaan joudun kysymään apua eläkkeellä olevalta äidiltäni. Hän tykkää siitä, että on tarvittu, mutta minua nolottaa lainata rahaa liki viisikymppisenä. 

Myös aikuisikää lähentelevien lasten menoja joudutaan perheessä punnitsemaan, ja Haatajasta tuntuu, että haaveet välillä lykkäytyvät rahan takia. Tytär sai 16-vuotislahjaksi hiustenvärjäyksen kampaamossa ensi kertaa elämässään. Kampaajalaskusta maksoi osan Haatajan äiti lahjana tyttärentyttärelleen. 

Kulupäiväkirjan pitäminen innosti

Kulupäiväkirjan pitäminen sai Haatajan miettimään, että näinhän pitäisi aina toimia. 

– Ajattelin ostaa kauniin muistivihon ja kirjata menoni jatkossakin ylös. Sitten ei tarvitse ihmetellä, minne rahat kuluvat. Minua nolostuttaa se, että joudun vieläkin opettelemaan rahankäyttöä. 

Haataja myöntää, että välillä kuluja kirjatessa kävi mielessä, kehtaako kaikkea kirjoittaa. 

– Sitten ymmärsin, että jos en ole täysin rehellinen, tämä kulujen kirjaaminen ei auta ketään, ja vähiten itseäni, Haataja pohtii. 

Kulupäiväkirjan pitäminen muutti tottumuksia myös sillä tavalla, että nykyään Haataja ottaa kaupasta kuitin ja käy sen läpi. Hän toteaa, että hankintoja voisi myös ennakoida paremmin, eikä hurahtaa hankkimaan enemmän kuin tarvitaan. 

– Esimerkiksi tyttären synttäreille ostin monta pulloa limsaa. Mitä enemmän limsaa oli, sitä enemmän sitä juotiin. Osa hankinnoista on sellaisia, että vähemmälläkin pärjätään, Haataja toteaa. 

Haataja toivoo saavansa vinkkejä siihen, mistä voisi vielä kiristää, kun toiveena on se, että rahaa olisi tilillä ylimääräistä vähintään yhden kuukauden palkan verran. 

 

 

Talousasiantuntija Jukka Klemetin vinkit säästämiseen

Susanna Haatajalla rahaa ei kulu turhuuksiin.

– Haatajalla kuluu lähes puolet palkasta asuntolainaan, yhtiövastikkeeseen, veteen, sähköön ja muuhun pakolliseen. Koska pakolliset menot vievät suuren osan kuukausittaisesta budjetista, on ymmärrettävää, että rahat elämiseen ovat tiukassa, talousasiantuntija, OP Oulun varainhoitaja Jukka Klemetti toteaa.

Asumisesta on monen vaikea karsia, varsinkin jos asunto on perheelle sopivan kokoinen. Jos autollinen ihminen haluaa tehdä talouteensa kerralla voimakkaan muutoksen, voi miettiä, onko auto välttämätön.

– Autosta luopuminen ei kuitenkaan välttämättä ole realismia, autohan esimerkiksi voi helpottaa liikkumista arjessa. Ja totta on, että yhden aikuisen lapsellisessa taloudessa on vaikeampaa saada kerralla suuria säästöjä.

Budjetti arjen rahoista

Klemetti toteaa, että jokaisen tulisi tehdä budjettia tuloistaan ja menoistaan. Suuri osa tietää, mitä tienaa, mutta menoihin liittyy enemmän arvailua.

– Omia menoja on vaikea hahmottaa, jos niitä ei kirjaa ylös. Rehellisesti tehty kulupäiväkirja pakottaa miettimään ja auttaa näkemään, mihin rahaa kuluu. Toisilla harrastukset saattavat nielaista isonkin summan rahaa, mutta sitä ei vain ymmärrä, Klemetti toteaa. 

Haataja laittaa 50 euroa rahaa rahastoon kuukaudessa. Säästämisessä pitää olla realisti, ja sen on tapahduttava kuin huomaamatta muun arjen lomassa.

– Haatajan säästämä summa on noin 2,3 prosenttia hänen nettotuloistaan. Yleensä olisi hyvä säästää noin 10 prosenttia nettotuloista, että se vaikuttaisi talouteen. Haatajankin olisi hyvä pyrkiä kasvattamaan säästösummaa kuukausittain. Säästösumman korottaminen kannattaa ehdottomasti aloittaa asteittain. Haataja voi tähdätä ensin kolmen prosentin säästöön nettopalkasta (66 e), sitten kuukauden tai kahden päästä neljään prosenttiin (88 e), ja jatkaa näin, Klemetti kannustaa.

Tee säästämisestä pakollista

Säästämiseen ja budjetointiin liittyy usein virheellisiä käsityksiä. Moni hoitaa ensin pakolliset kulut, ja jos palkkapäivän lähestyessä tilille on jäänyt ylimääräistä, se saatetaan laittaa säästöön. Rahaa on kuitenkin paljon helpompi käyttää kuin tienata.

– Säästämisestä pitääkin tehdä samanlainen pakollinen meno kuin vaikka asuntolainan lyhentämisestä. Säästäminen pitää budjetoida kuluksi, joka maksetaan joka palkasta. Vaikka aloittaa pienestä, oikeita asioita tehdessä niillä on pitkällä aikavälillä iso vaikutus, Klemetti sanoo.

Säästäminen kannattaa automatisoida samalla tavalla kuin suoratoistopalvelut ja lainanlyhennykset. Kun säästämiseen jää mahdollisimman vähän omaa harkintaa, se tapahtuu varmemmin ja tehokkaammin.

Säästäminen järkevästi harvoin huonontaa elämänlaatua. Kaikesta ei toki tarvitse tinkiä, koska silloin elämä voi jäädä elämättä.

– Aika monella on arjessaan tunne, ettei pysty säästämään. Tulotaso ei aina kerro kaikkea kyvystä säästää. On myös hyvätuloisia, joiden talous on retuperällä. Säästäminen ja budjetointi on mahdollista varallisuustasosta riippumatta. Toki on selvää, että suurituloisella edellytykset varallisuuden kasvattamiseen ovat paremmat. Kannattaa muistaa, että säästettävien summien ei tarvitse olla satasia eikä edes kymppejä kerralla. Yksittäisillä euroilla voi aloittaa.

Mikrosäästämisessä auttaa esimerkiksi OP Säästölipas‍. Kun käyttää rahaa, itse määrittelemä summa, kuten euro, siirtyy säästötilille. Automatiikka huolehtii siitä, että kun ihminen kuluttaa, hän myös säästää.

Haatajan toive on saada kokoon kuukauden nettopalkan kokoinen puskuri.

– Se on hyvä tavoite ja saavutettavissa pienillä muutoksilla. Tärkeintä on aloittaa ja keskittyä budjetointiin, Klemetti toteaa.

Yksi suurimpia stressinaiheita, joita ihmisillä on arjessaan, on huoli omasta taloudesta. Lisäksi usein ajatellaan, että sijoittaminen on mahdollista vasta silloin, kun pääomia on kertynyt reippaammin tilille. Liikkeelle kannattaa lähteä lyhyen ajan säästöpuskurista ja varojen kertyessä laajentaa säästämistä oman riskiprofiilin sallimissa rajoissa parempituottoisiin kohteisiin, kuten rahastoihin ja osakkeisiin. Säästämisessä kannattaa käyttää lyhytaikaiset ja pitkäaikaiset varat -aikaulottuvuusajattelua. Lyhytaikaiset säästöt ovat varakassa äkillisille menoille ja pitkäaikaiset varat ovat niitä, joihin ei kosketa, vaan ne ovat nimensä mukaisesti käytettävissä vasta myöhemmin tulevaisuudessa.

– Kannustaisin Susannaa oivaltamaan sen, että yksittäisillä euroilla voi alkaa tehdä muutoksia. Säästetyn summan kasvaessa myös motivaatio säästämiseen usein kasvaa, kun näkee, ettei se ole mahdotonta omassakaan taloustilanteessa.

Talousasiantuntijan vinkit

 Lue myös:

Vuoden verran säästöä – tee oma niukkuushaaste tai karsi näistä‍

Laskivatko tulosi? Nämä 7 asiaa kutistavat menojasi tehokkaasti‍