Työtön, rahaton, pohjalla. Sellainen oli Natasa Höökin, 36, tilanne kymmenen vuotta sitten. Hän oli parikymppinen nuori nainen, joka yritti opetella itsenäistä elämää. Arki tuntui kuitenkin tahmealta. Suunta oli hukassa.

– Elin muutamia vuosia pelkästään tukien varassa. Mikään ei kiinnostanut.

Höök opiskeli itsensä lopulta artesaaniksi ja sai töitä kehystäjänä. Työ oli fyysisesti raskasta ja palkka pieni. Kaikki raha, mikä tuli tilille, meni saman tien. Raha lähinnä ahdisti.

– Säästöjä ei ollut lainkaan, joten jokaiseen yllättävään menoon oli pakko ottaa velkaa. Maksoin esimerkiksi kissojeni eläinlääkärilaskut aina lainarahalla.

Kun Höök tapasi vuonna 2015 nykyisen puolisonsa, heitä yhdisti sama elämäntilanne. Höök oli irtisanottu kehystäjän työstään ja mieskin oli työtön.

– Sisuunnuimme yhdessä. Päätimme, että kampeamme itsemme ylös kuopasta.

Unelmana omakotitalo

Pariskunta asettui Helsinkiin.

Höök oli muuttanut sinne jo aiemmin kotikaupungistaan Klaukkalasta ja mies muutti hänen luokseen.  Höökin puoliso pääsi rakennusfirmaan vuokratyöyrityksen kautta. Höök aloitti personal trainerin opinnot ja teki samaan aikaan töitä osa-aikaisena myyjänä. 

Omakotitalo oli Natasa Höökin ja hänen miehensä yhteinen haave. He säästivät siihen käsirahan kolmessa vuodessa.

Arki löysi pikkuhiljaa uomansa ja talous tasapainottui. Kun pari sai lapsen vuonna 2017, vahvistui haave omasta kodista.

– Halusimme ehdottomasti omakotitalon. Se oli molempien unelma.

Pariskunta säästi 10 000 euroa kolmessa vuodessa. Urakka oli melkoinen, sillä Höök oli lapsen kanssa kotona ja perhe eli lähinnä Höökin puolison palkalla.

– Ajanjakso oli kova oppitunti rahasta. Muistin jälleen, että vähälläkin pärjää, kun karsii turhuuksista.

Pankista toppuuteltiin, ettei moinen käsiraha riittäisi mitenkään sellaiseen lainaan, jolla irtoaisi omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Höök sisuuntui entisestään.

Lopulta kesällä 2019 Vantaalta löytyi pienikokoinen, 1950-luvulla rakennettu puutalo. Hinta oli sijaintiin nähden matala, 165 000 euroa. Talo vaati isoa remonttia, mutta pari näki siinä potentiaalia.

– Minulla oli visio ja miehelläni taidot sen toteuttamiseen.

Remontti oli pitkä ja täynnä yllätyksiä. Suurin niistä liittyi kattoon, jonka aluslaudoituksesta löytyi lahottajasientä. Katto piti rakentaa kokonaan uudelleen. Lisälasku oli mojova, ja sitä varten piti ottaa lisää lainaa.

– Olemme oppineet, että vastoinkäymisiä tulee aina. On pakko olla varautunut pahan päivän varalle, henkisesti ja taloudellisesti.

Säästäväisyys verenperintönä

Nykyisin säästäväinen ajattelu tulee luonnostaan. Se tuntuu helpolta kenties siksi, että Höök tottui vastaavaan lapsuudessaan.

Hän eli mumminsa kanssa Klaukkalassa pienessä kerrostalokaksiossa. Mummi elätti heidät molemmat pienellä eläkkeellään.

– Mummi on luova ja kekseliäs ihminen. Hän piti aina huolen siitä, että minulta ei puuttunut mitään.

Parasta lapsuudessa oli mummin rauhallinen läsnäolo. Hän oli jo eläkkeellä, eikä Höök muista, että mummilla olisi ikinä ollut kiire minnekään. Mummi osoitti välittämistään etenkin ruualla. Sitä oli aina pöydässä, enemmän kuin tarpeeksi. Lettujakin mummi paistoi harva se päivä.

– Viikonloppuisin menimme lemppariravintolaamme pizzalle. Jaoimme yhden pizzan, johon saimme molemmat valita mieleisemme täytteet omalle puolikkaallemme.

Teini-ikäisenä Höök halusi kaikkea sitä, mitä kavereillakin oli. 

Mummi ei koskaan kieltänyt suoralta kädeltä mitään tai vedonnut rahojen vähyyteen. Sen sijaan hän pyysi Höökiä miettimään tarkasti, mitä oikeasti halusi. Pitkän harkinnan jälkeen mummi osti sen, mitä tyttö halusi. Mieleen ovat jääneet erityisen hyvin eräät Adidaksen lenkkarit, joista Höök unelmoi pitkään.

– Kun lopulta sain kengät, käytin niitä kahdeksan vuotta kesät talvet.

Mummi, budjetoinnin mestari

Varsinaista rahakasvatusta mummi ei antanut.

Rahasta tai sen vähyydestä ei puhuttu ääneen. Sen sijaan siitä unelmoitiin. Höökillä oli tapana lähteä mummin mukaan palauttamaan lottokuponkeja läheiselle kioskille.

– Haaveilimme, että ostaisimme lottopotilla oman kodin.

Höök muistaa mummin kirjoittaneen jonkinlaista kuukausibudjettia pienille paperilapuille. Tarkkoja summia hän ei koskaan nähnyt, mutta hänellä oli aina sellainen olo, ettei rahan kanssa ollut mitään hätää.

– Nyt käsitän, kuinka hyvä hän on ollut budjetoimaan.

Tavoitteena vaurastuminen

Siinä Höök eroaa mummistaan, että hän ei enää odota jättipottia. Hän on päättänyt vaurastua omin avuin.

– Olen viime vuosina käsitellyt paljon rahasuhdettani ja ymmärtänyt, että minun pitää itse ottaa vastuu.

Natasa Höök lukee kirjaa.
Höök on opiskellut rahatietoutta kirjoista ja podcasteista.

Inspiraatiota ja tietoa Höök on ammentanut podcasteista ja kirjoista. Hän on myös käynyt puolisonsa kanssa rahavalmennuksessa.

– Budjetointi on avannut silmäni sille, mihin kaikkeen rahani menevät.

Remontin aikana pariskunta joutui välillä turvautumaan lainarahaan. Oli helppo ostaa esimerkiksi uusi puhelin tai isompi satsi lemmikinruokaa korottomalla luotolla.

– Kun rupesin ynnäämään niitä kymppejä, järkytyin. Niihin meni leijonaosa tuloistamme.

Tällä hetkellä pariskunnan palkkatulot ovat suhteellisen säännölliset, joten budjetoiminen on aiempaa helpompaa. Pari on maksanut pois kaikki osamaksut, ja jäljellä on asuntovelan lisäksi enää kattolaina.

– Priorisoimme velkojen maksun. Meillä oli esimerkiksi kova hinku ostaa uusi sohva, mutta hillitsimme itsemme. Ostamme sohvan vasta, kun kattovelkakin on kuitattu.

Mokat sallittu!

Nykyisin Höök käyttää budjetointiin simppeliä nettisovellusta. Siihen eritellään kuukausittain kiinteät ja vaihtelevat menot.

Parin kuukauden ajan pari on soveltanut budjetointiin niin kutsuttua rahakuorisysteemiä, jossa budjetoitu raha sujautetaan käteisenä kirjekuoriin.

Jokaiselle vaihtelevalle menolle, kuten ruualle, kosmetiikalle ja huvittelulle, jyvitetään oma summansa. Kun raha hupenee kuoresta, lisää ei tule.

– Vertaan aina edelliseen kuukauteen ja arvioin, kuinka paljon rahaa mihinkin oikeasti menee. Esimerkiksi apteekkiin menee oikeasti paljon enemmän euroja kuin osasin odottaa.

Budjetointi oli yksi mummin taikatyökaluista, joilla hän piti elämämme kevyenä ja rentona. – Natasa Höök

Höök painottaa, että budjetoinnin opetteleminen on ollut pitkä taival. Hän ei ole saanut yhtä suurta oivallusta, joka olisi muuttanut kaiken. On tullut mokia, on eletty yli varojen.

– Olen päättänyt monta kertaa, että nyt on viimeinen kerta, kun päästän tilini miinukselle. Mutta se on tapahtunut uudestaan ja uudestaan, Höök sanoo.

Tärkeintä on muistaa, että kyse on oppimisesta. Vain virheitä tekemällä oppii tunnistamaan rahaan liittyvät heikkoutensa.

– Minulla ne liittyvät pääosin tyttäreeni. Rakastan ostella hänelle kaikkea pientä, etenkin leluja ja elämyksiä.

Hän korostaa myös sitä, että säästeliäisyydessä ei ole kyse jatkuvasta rajoittamisesta ja kituuttamisesta. Elämästä on tullut huomattavasti vapaampaa ja rennompaa, kun rahasta ei tarvitse jatkuvasti murehtia.

– On häkellyttävä tunne, kun teen kuukausibudjetin ja yhtäkkiä rahaa alkaakin jäädä yli. Pitää välillä ihan miettiä, mihin sen laittaisi. Tällä hetkellä se menee aina lainan pois maksuun.

Höök on oivaltanut, että osaa vihdoin toimia kuten oma mummi aikanaan.

– Budjetointi oli yksi mummin taikatyökaluista, joilla hän piti elämämme kevyenä ja rentona. Sen saman tunteen haluan tarjota omalle perheelleni.

Natasa Höök
36-vuotias luovan alan yrittäjä ja elämäntaitovalmentaja, joka asuu Vantaalla aviomiehensä ja 6-vuotiaan tyttärensä kanssa.