Oliko sinullakin lapsena Hippo-säästölipas?

Hippo-brändi, siihen kuuluva virtahevon muotoinen säästölipas ja kaikille lapsille avoimet, leikkimieliset urheilukisat ovat olleet mukana lasten elämässä vuosikymmeniä. 

Toimitusjohtaja Olli-Pekka Saario Turun Seudun Osuuspankista kertoo, että Hippo on osa säästämiskasvatusta, mutta samalla tarkoitus on myös tehdä vastuullista työtä lasten hyväksi. Hänelle on jäänyt elävästi mieleen joitakin kultaisia muistoja Hippo-urheilukisojen alkuajoilta.

– Muistan lasten riemun, kun kaikki saivat mitalin, ja jokainen pääsi korkeimmalle palkintopallille. 

Kouluissa säästölippaat 1920-luvulla

Säästämiskasvatus alkoi jo 1920-luvulla, jolloin silloinen Osuuskassa teki koulujen kanssa yhteistyötä. Kouluihin jaettiin lapsille säästölippaat, joihin lapset saivat opettajan johdolla kerätä pikkuhiljaa pieniä talletuksia. Kotona vanhemmilta saadut palkkiot pienistä puhdetöistä päätyivät säästölippaaseen.

Koulujen kanssa tehtiin yhteistyötä 1950-luvulle asti. Sen jälkeen tärkeässä roolissa olivat pankin omat lipaspäivät pankin konttorilla. Se tarkoitti, että tiettynä päivänä lapset saivat tuoda säästölippaansa tyhjennettäväksi automaattiin. Lapsi sai pienen palkkion, jos toi lippaansa juuri sinä päivänä.

– Välillä automaatit jäivät jumiin, koska lapset olivat laittaneet säästölippaaseen nappeja ja paperiliittimiä. Muistan itsekin, että totta kai sitä lapsena lisäsi säästölippaaseen välillä ylimääräistä täytettä, jotta se täyttyisi nopeammin. Tästä jäi sitten tietysti lopulta kiinni, Saario muistelee.

Säästölippaat opettivat sen, että rahan voi laittaa pois kulutuksesta. Koska lippaat olivat lukossa, niistä ei myöskään saanut otettua rahaa helposti pois hetken mielijohteesta, vaan kolikot jäivät pidempiaikaista säästämistä varten.

– Kukapa tosin ei olisi yrittänyt kaivella rahoja ulos vaikkapa veitsellä tai jollakin, jotta pääsee karkkikauppaan. Varmaan jokainen lapsi on tehnyt sellaista, Saario naurahtaa.

Hippo-virtahepo lasten arjessa

Rakastettu Hippo-brändi syntyi lopulta 1970-luvulla. Haluttiin löytää uusi, lapsille hyvin sopiva kokonaisuus. Samalla haluttiin tukea lapsia ja perheitä vastuullisesti: kun kerran jotain uutta luodaan hyvien asiakkuussuhteiden ylläpitämiseksi, niin se uusi asia voisi olla samalla jotakin terveellistä ja perheiden hyvinvointia edistävää. Aloitettiin Hippo-hiihdot talvella ja yleisurheilukisat kesällä. Samoin maksuttomia kulttuuritapahtumia järjestettiin.

Hippo-kokonaisuuteen kuuluivat myös virtahevon muotoinen säästölipas ja säännöllisesti ilmestyvä Hippo-lehti. Lapsi saattoi liittyä myös Hippo-klubin jäseneksi.

– Virtahepo on iso ja pyylevä, ja siihen mahtuu hyvin kolikoita sisään. Se sopi hyvin säästölippaaksi, Saario kuvailee.

Urheilukilpailujen ideana oli liikunnan riemu ja itse kisaelämys. Palkintosijoja ei siis ollut, vaan kaikki osallistujat saivat tasavertaisesti mitalin. Lasten iloa oli hauska seurata.

– Juoksumatka taisi olla 40 metriä. Ei ollut oikeasti ajanottoa, vaikka startti oli kuulutettu. Vanhemmat houkuttelivat lapsia maaliin saakka. Maaliin tulleita ei laitettu paremmuusjärjestykseen, vaan tärkeintä oli, että oli ollut mukana. Osallistuminen on mitalin arvoinen.

OP:lle tärkeät arvot, paikallisuus ja yhteisöllisyys, myös näkyivät Hippo-tapahtumissa. Niitä järjestettiin pienilläkin paikkakunnilla, mikä tarjosi mukavaa yhteistä tekemistä pikkukylienkin asukkaille. Moni pikkupaikkakunnalla elävä varmasti tunnistaa olon, että ”kaikki tapahtumat ovat aina jossain muualla kuin täällä”. Hippo-kisat sen sijaan ovat siellä, missä ihmisetkin ovat.

Säästäminen on muuttunut

Hippo-klubi, säästölipas ja urheilutapahtumat ovat olemassa yhä nykyäänkin. Säästämiseen liittyvä puhe sen sijaan on muuttunut ja kehittynyt. Sata vuotta sitten keskusteltiin siitä, että rahaa täytyisi laittaa kulutuksesta sivuun ja säästöön tilille. Tähän lapsia kasvatettiin ennen. Nykyisin sen sijaan kannustetaan rahastosäästämiseen ja puhutaan entisaikoja enemmän siitä, että säästetyn rahan olisi hyvä tuottaa myös korkoa.

– Olen se tylsä kummisetä, joka antaa aina joululahjaksi rahasto-osuuden. Mutta ehkä teini-iässä lapsi alkaakin arvostaa sitä, että on jo pesämuna säästössä.

Lapset käyttävät yhä vähemmän käteistä, jolloin säästölippaankin merkitys on ehkä hieman muuttunut. Vanhan ajan säästölippaan idea kuitenkin muistuttaa rahastosäästämistä, Saario näkee.

– Kun rahastoon laittaa rahaa, sitä ei voi noin vain ottaa sieltä pois heräteostoksia varten. Samalla tavoin kuin säästölippaaseenkin.

Vastuullisuus ja lasten talouskasvatus ovat tärkeässä roolissa OP:n toiminnassa myös jatkossa.

– Yhtenä esimerkkinä on täällä Turussa se, että olemme mukana tukemassa Yrityskylä-toimintaa. Siinä 6-luokkalaiset koululaiset opettelevat talouselämän toimintaa ikään kuin roolipelin muodossa.

Lue lisää:

Hippo-suunnistuksista aloittaneesta Topi Rantasesta tuli olympiaurheilija‍