Sijoituskiima, sijoittajan flow. Elina Myllymäen puhe on täynnä tällaisia intohimoa kuvaavia sanoja, ja se etenee iloisesti pirskahtelevaan rytmiin.

Myllymäki on sijoittaja, joka pyyhältää pörssiyritysten yhtiökokouksiin huutavan pinkissä jakkupuvussaan imemään tietoa ja keskustelemaan palavasti osakkeista.

Hän on myös keskituloinen perheenäiti, joka tekee tarkan kuukausibudjetin ja sijoittaa suunniteltujen menojen jälkeen liikenevät rahat osakkeisiin.

Tarkkuus taloudenpidossa antaa vapauden sijoittaa tunteella: Myllymäki uskoo lukkoon lyötyjen sijoitusstrategioiden välttämiseen. Toisinaan se on johtanut päätöksiin, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet epäonnistuneiksi.

Juuri siksi Myllymäki on hyvä ihminen kertomaan, miten mokat voivat tehdä ihmisestä paremman sijoittajan.

Ensimmäinen sijoitusmoka: Auton ostaminen

Myllymäki peri mummoltaan 19-vuotiaana SYP:n ja Kekkilän osakkeita. Tuoreena ylioppilaana hän ei oikeastaan edes tiennyt, mitä osakkeet ovat, ja myi SYP:n osakkeet pois 5000 markalla. Tilalle hän osti Toyota Corollan.

– Se oli ensimmäinen virheeni sijoittajana. Auto on huono sijoitus, koska sen arvo laskee aina. Toisaalta auto oli tosi ihana!

Lukion jälkeen Myllymäki muutti Keuruulta muutamaksi vuodeksi Espanjaan ja palasi sitten takaisin Suomeen ja Helsinkiin. Hetken hänen asuntonaan toimi juurikin samainen 19-vuotiaana ostettu Toyota. Rahapulassa hän myi myös Kekkilät pois.

Tästä mokasta Myllymäki oppi tärkeän sijoitusperiaatteen: Osakkeita kannattaa aina mieluummin ostaa kuin myydä. Vain silloin, kun salkussa on osakkeita, korkoa korolle -periaate toimii, eli raha tuottaa lisää rahaa.

Toinen sijoitusmoka: Suin päin teknokuplaan

Helsingissä Myllymäki sai ennen pitkää asunnon, suoritti useita taloushallinnon tutkintoja ja ryhtyi kirjanpitäjäksi. Oli vuosi 2000, ja työkaverit Toyotalla hehkuttivat it-osakkeita. Myllymäki ei edelleenkään ollut kovinkaan perillä osakkeista, mutta teknohuuma tarttui, joten hän päätti ostaa elektroniikkafirma Jot Automationia ja ohjelmistoyhtiö TJ Groupia.

– Sellaisia osakkeita, joihin en koskisi nykyään pitkällä tikullakaan.

Nämä kaupat Myllymäki laskee toiseksi sijoitusvirheekseen. Molemmat ostot olivat kuplaosakkeita. Kupla puhkesi, kun it-buumi muutamaa vuotta myöhemmin hiljeni. Osakkeiden arvo laski, ja Myllymäki myi ne kovalla tappiolla.

Toinen moka opetti Myllymäen harkitsevammaksi sijoittajaksi: kaikkeen houkuttelevalta kuulostavaan ei kannata lähteä mukaan, ja sijoituksia kannattaa hajauttaa. Hän alkoi laittaa osan palkastaan pankin myymiin rahastoihin. Myllymäki ei edelleenkään kunnolla tiennyt, mitä rahastot ovat ja miten ne toimivat, mutta ajatteli, että rahaa on hyvä kerryttää varastoon. Niin ei ehkä joutuisi tilanteeseen, jossa sitä ei ole ollenkaan.

Elina Myllymäki sai ensimmäiset osakkeensa lahjaksi mummoltaan.

Kolmas sijoitusmoka: Liikaa Nokiaa

Vuosi 2008 oli Myllymäelle käänteentekevä. Jälkeenpäin Myllymäki katsoo, että hänen todellinen taipaleensa sijoittajana alkoi vasta tässä vaiheessa.

– Muistan elävästi, kun avasin töissä lehden, jossa oli juttu pörssimaailman Mustasta tiistaista ja sijoituspankki Lehman Brothersin kaatumisesta.

Sillä hetkellä Myllymäkeen iski intohimo ottaa selvää maailman taloustilanteesta.

– Minulle kolahti, että ei ole olemassa Suomen tai Espanjan tai Yhdysvaltojen taloutta. On maailmantalous, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Myllymäki ryhtyi ahmimaan sijoitustietoutta. Hän kävi erilaisissa analyytikkotilaisuuksissa ja pörssi-illoissa. Tällä kertaa hän kuitenkin päätti mennä sijoitusmaailmaan varovasti ja alussa vain seurata pörssikurssien tilannetta.

Kun tietoa alkoi olla tarpeeksi, Myllymäki ryhtyi vähitellen ostamaan Helsingin pörssin arvo-osakkeita, kuten UPM:ää ja Nestettä. Jälkikäteen katsottuna tämä oli hyvä idea: muutamat näistä osakkeista ovat moninkertaistaneet arvonsa.

Luvassa oli kuitenkin myös Myllymäen pahin sijoitusmoka: virhe, joka oli ajaa hänet henkilökohtaiseen konkurssiin.

Nokian osake laski kesäkuussa 2011 alle niin sanotun maagisen viiden euron. Käänne sai sijoittajat ympäri Suomen innostumaan Nokian ostamisesta.

Osakkeita ostetaan niin, että laitetaan pankille toimeksianto tiettyjen osakkeiden hankkimiseksi. Nyt niin moni sijoittaja laittoi yhtä aikaa ostotoimeksiantoja Nokian osakkeesta, että pankin systeemi kaatui. Sijoittaja sai virheilmoituksen, jossa todettiin, että toimeksiantoa ei voi käsitellä.

Myllymäki laittoi kesäkuisena iltana tietokoneeltaan pankille yli 20 toimeksiantoa, koska ajatteli, ettei mikään edellisistä mennyt läpi.

Aamulla selvisi, että läpi oli mennyt puolet toimeksiannoista.

– Soitin pankkiin ja sanoin, että tämä on aivan kamala tilanne. Minulla on rahaa vain yhteen toimeksiantoon.

Ei auttanut: kaikki osakkeet oli lunastettava. Myllymäen piti lainata osakkeisiin rahaa kaikkialta, mistä irti lähti, yhteensä 20 000 euroa.

Kokemuksen Myllymäki otti oppirahoina: sijoittaessa pitää olla tarkka eikä saa roiskia menemään fiilispohjalta, vaikka tunteet jylläisivät. Se, että osake laskee hinnaltaan edulliseksi, ei vielä tee siitä hyvää ostosta.

Nykyään Myllymäki on tarkka kolmesta tunnusluvusta: P/E-luku eli niin sanottu voittokerroin, osakekohtainen tulos ja osinkotuottoprosentti. Kun nämä kolme lukua ovat tarpeeksi hyvät, Myllymäki ostaa yhtiön osakkeita.

Myllymäen kaltaiselle ihmiselle on kuitenkin välillä hankalaa olla laittamatta tunteita peliin.

– Kunnollisen sijoittajan perusominaisuudet, kuten kurinalaisuus, kärsivällisyys tai hermojen hallinta eivät edes kuulu sanavarastooni.

Vaikka Myllymäki kiinnittää nykyään huomiota siihen, että sijoittaa enemmän järjellä kuin tunteella, fiiliksellä on edelleen iso rooli hänen sijoituspäätöksissään: firmassa pitää olla jotain muutakin kiinnostavaa kuin hyvät luvut.

– Katson aiempaa enemmän yritysten tunnuslukuja, mutta lopullinen päätös saattaa syntyä vaikkapa siitä, että yrityksellä on ihana toimitusjohtaja, hän sanoo.

Ihana toimitusjohtaja voi olla viimeinen silaus Elina Myllymäen päätökselle sijoittaa uuteen yhtiöön.

Pienituloinenkin voi sijoittaa

Myllymäki ei ollut erityisen suurituloinen, kun aloitti sijoittamisen. Nykyään hän pyörittää päätyökseen miehensä kanssa maahantuontiyritystä ja sivutoimisesti tilitoimistoa. Perhe on keskituloinen.

– Olen sitä mieltä, että tulojen suuruudella ei ole merkitystä sen kannalta, kuinka varakas ihminen voi olla. Kyse on siitä, kuinka tehokkaana pitää oman taloutensa, Myllymäki sanoo.

Sijoittaminen on jatkumoa sille, että Myllymäki rakastaa pyöritellä numeroita ja tehdä laskelmia omasta ja perheensä budjetista. Kun tulot ja menot ovat selvillä, on helppo tietää, paljonko rahaa voi sijoittaa ilman pelkoa siitä, että elämänlaatu huononee. Näin pienilläkin tuloilla voi tehdä sijoituksia.

Myllymäki rakastaa kuukauden ensimmäistä päivää, jolloin hän pääsee laskemaan nelihenkisen perheensä edelliskuukauden tulot ja menot.

– Laskelma on kirjanpitolain mukainen, ja olen siitä erityisen ylpeä!

Myllymäen sijoitustavoitteena ei ole kerätä suurta varallisuutta vaan mahdollistaa se, että töitä voi tehdä siksi, että se on kivaa – ei siksi, että täytyy. Hän kokee elävänsä taloudellisesti riippumatonta elämää siksi, että koko perhe tulee toimeen niin pienellä budjetilla.

Nelihenkinen perhe tulee toimeen reilusti alle 3000 eurolla kuussa. Summaan sisältyy kahden auton ja omakotitalon asumiskulut, kolmen koiran ylöspito, ruoka ja ravintolakäynnit, harrastukset ja matkat. Myllymäki ei koe, että perhe tinkisi mistään.

Nykyään Myllymäen sijoitukset voivat erittäin hyvin. Viime vuosien aikana hän on alkanut ostaa osakkeiden lisäksi sijoitusasuntoja, joita on nyt kolme.

– Intohimo sijoittamiseen pysyy paremmin yllä, kun tekee välillä pieniä kokeita: sijoittaa vaikkapa serkun listaamattomaan olutpanimoon tai vaihtaa omaisuuslajia osakkeista asuntoihin tai yrityksen ostamiseen.

Ennen kaikkea sijoittaminen onkin Myllymäelle hauska harrastus. Rahalla ei lopulta saa mitään, mikä elämässä on tärkeintä.

– Sillä ei pysty ostamaan sitä, että joku rakastaa sinua tai että lapsesi ovat terveitä. Ei 16 vuoden avioliittoa tai sitä, että ihmiset pitävät sinua kivana.

Elina Myllymäen sijoitusvinkit

  • Säästä sijoituksiasi varten. Älä sijoita ruokarahoja tai lainarahaa.
  • Aina ei tarvitse pysyä valitussa sijoitusstrategiassa, vaikka niin hoetaan. Jos strategia ei toimi, se kannattaa vaihtaa. Kannattaa pitää mieli avoimena ja tutkia erilaisia sijoituskohteita, kuten listautuvia yrityksiä tai vaikkapa asuntoja.
  • Muista hajauttaa sijoittaminen ajallisesti. On huomattavasti riskittömämpää ostaa osakkeita pikkuhiljaa kuin käyttää kerralla vaikkapa 10 000 euroa.

Lue myös nämä:

Vinkkejä sijoittamisen aloittamiseen

Opi sijoittamaan - näillä oppailla pääset alkuun

Harkitsetko sijoittamisen aloittamista? Opettele 11 tärkeintä termiä