Jos jossain EU on suurvalta, niin kauppapolitiikassa. Näin toteaa Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapolitiikan johtaja Petri Vuorio, joka toimii helmikuusta lähtien EK:n Brysselin toimiston johtajana.

EU on noussut viime vuosina uudenlaisen maailmankaupan tiennäyttäjäksi solmimalla vuoden 2014 jälkeen 15 kahdenvälistä kauppasopimusta.

Kaikkiaan EU:lla on kauppasopimus voimassa jo yli 70 valtion kanssa. Lisäksi pariakymmentä sopimusta neuvotellaan parhaillaan tai sopimus odottaa allekirjoittamista.

Vuorio huomauttaa, että EU on maailman suurin tavaroiden ja palveluiden viejä ja tuoja. Jäsenmaiden osuus maailmankaupasta on yli viidennes. EU:n ulkopuolelle suuntautuva vienti työllistää suoraan tai välillisesti yli 36 miljoonaa ihmistä.

– Yli 500 miljoonan ihmisen markkina on houkutteleva jo pelkästään kokonsa takia, toteaa Vuorio. Etenkin Suomen kaltaisille pienille, avoimille ja vientivetoisille jäsenmaille kauppa Euroopan ulkopuolelle on keskeinen osa taloutta.

– Mutta neuvoteltaessa kauppapolitiikan pelisäännöistä, Suomi olisi ilman EU:ta vain pieni lastu laineilla maailmanpolitiikan myrskyissä, muistuttaa Vuorio.

Kauppapolitiikassa EU:lla on paljon valtaa

Kauppapolitiikan osalta maailmalla on tunnetusti ollut jo parin vuoden ajan todella myrskyisää. Kaupan eteen kasataan globaalisti enemmän esteitä kuin mitä saadaan poistettua.

Maailman kauppajärjestö WTO:n syvät rakenteelliset ongelmat pahentavat tilannetta entisestään. Lopputuloksena protektionismin seuraukset ovat alkaneet näkyä toden teolla. IMF:n tutkimuksen mukaan esimerkiksi tullimaksujen korottaminen iskee työpaikkoihin, tuotantoon ja tuottavuuteen. Globaalin talouden riippuvuussuhteiden takia yhden maan päätös korottaa tulleja heijastuu muihin valtioihin ja siksi koko maailmantalous kärsii. Kaiken päälle kauppasotien puiminen mediassa lietsoo lisää epävarmuutta markkinoilla.

Mutta EU on myös hyötynyt kansainvälisen kaupan kriisistä. Globaali tilanne on antanut EU:lle tilaa toimia ja tehnyt Euroopasta entistä houkuttelevamman mantereen.

Valtaa EU:lta ei puutu, sillä kauppapolitiikka kuuluu sen yksinomaiseen toimivaltaan. Euroopan komissio neuvottelee sopimukset, kun jäsenmaat ovat ensin antaneet sille neuvottelumandaatin. Sopimukset vaativat voimaan astuakseen Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden hyväksynnän.

Pienet yritykset hyötyvät usein eniten

EU:n solmimien kauppasopimusten hyödyt ovat Vuorion mukaan kouriintuntuvia myös suomalaisille yrityksille ja ne näkyvät suoraan kaupan kasvuna. Esimerkiksi Suomen vienti Etelä-Koreaan on kasvanut 31 prosenttia kauppasopimuksen solmimisen jälkeen.

Paitsi etä kauppasopimukset avaavat markkinoita suomalaisille viejille ja alentavat tulleja, ne helpottavat kaupankäynnin muodollisuuksia ja vähentävät kaupan muita kustannuksia. Kuluja syntyy esimerkiksi pakollisista lisensoinneista, testauksista ja hyväksyntämenettelyistä. Kauppasopimuksen myötä ne joko poistuvat kokonaan tai ainakin pienenevät reippaasti. Tämä voi alentaa vienti- tai tuontikuluja jopa 15 prosenttia. Kauppasopimukset luovat myös yritysten peräänkuuluttamaa ennakoitavuutta. Aiemmin vientiyrityksen on pitänyt varautua siihen, että toimintaympäristö voi olla ensi vuonna ihan toinen.

Vuorio kumoaa luulon, että kauppasopimukset hyödyttäisivät vain globaaleja jättejä. Asia on hänen mukaansa usein päinvastoin.

– Eniten hyötyvät pienet ja keskisuuret yritykset. Niillä ei ole ollut mahdollisuutta siirtää tuotantoaan tai käyttää rahaa teknisten vaatimusten täyttämiseen uusille markkinoille mennäkseen. Kauppasopimus lisää näiden yritysten kilpailukykyä.

Yksi esimerkki on EU:n ja Japanin välinen kauppasopimus. Se on Vuorion mukaan suomalaisille viejille erinomainen, koska Japani on ollut tähän asti suljettu markkina. Sopimuksen ansiosta päästään eroon korkeista tulleista ja tiukoista teknisistä tuotevaatimuksista. Monen sektorin sertifikaatteja yhtenäistetään ja pitkän aikavälin tavoitteena on poistaa tekniset kaupan esteet kokonaan.

Mercosur-­kritiikki ei laannu

EU:n kauppasopimukset herättävät myös kritiikkiä. Vihreiden europarlamentaarikko, Euroopan parlamentin varapuhemies Heidi Hautala huomauttaa, että kansainvälisessä kaupassa ei ole kyse vain kaupasta vaan myös keinoista vaikuttaa maailmanlaajuiseen kehitykseen. Siksi esimerkiksi ihmisoikeuksien ja kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimusten kunnioittamisen täytyisi olla yksi sopimusehdoista.

Eräs esimerkki on EU:n viime kesänä solmima Mercosur-kauppasopimus, joka synnyttää 32:a valtiota ja noin 775 miljoonaa ihmistä koskevan Etelä-Amerikan ja EU:n välisen kauppa-alueen. Sopimus laskisi tulleja ja muita kaupan esteitä monien tavaroiden, palveluiden ja julkisten hankintojen kohdalla. Komission laskujen mukaan eurooppalaiset yritykset säästäisivät sen ansiosta yli neljä miljardia euroa vuodessa.

– Reilu vapaakauppa ottaa ilmaston ja ympäristön huomioon ja hyödyttää myös paikallisyhteisöjä. Mercosur ei näitä kriteereitä täytä, toteaa Hautala.

Samoilla linjoilla on MTK:n kauppapolitiikasta vastaava johtaja Juha Ruippo.

– Argentiinan tai Meksikon ilmastolupaukset ovat kiltisti sanottuna vaatimattomia EU:n sitoumuksiin verrattuna.

Amazonin alueella riehuvat valtavat metsäpalot saivat syksyllä monen EU-maan johtajat, europarlamentaarikot ja kansalaiset vastustamaan sopimuksen hyväksymistä. Vastustuksella halutaan painostaa Brasiliaa lopettamaan kestämättömät metsänhakkuut Amazonin alueella ja noudattamaan ilmastovelvoitteita.

Mercosurissa on Ruipon mukaan muitakin ongelmia. Esimerkkinä eläinten hyvinvointi- vaatimukset, biodiversiteetin suojelu ja elintarvikkeiden laatu.

Komission mielestä sopimuksen nopea hyväksyntä olisi kuitenkin tehokkaampi keino puuttua ongelmiin. Silloin EU pystyisi velvoittamaan kauppakumppanit neuvottelupöytään, eikä se rankaisi syyttä muita alueellisessa sopimuksessa mukana olevia valtioita. Komission mukaan myöskään kuluttajien voimaa ei pidä aliarvioida: kun eurooppalaiset kuluttajat vaativat sosiaalises- ti ja ympäristöllisesti kestävästi tuotettuja tuotteita, paine kauppakumppaneita kohtaan kasvaa.

Kauppasopimuksissa paljon parannettavaa

EU:n nykyiset kauppasopimukset ovat kuitenkin ilmastositoumusten osalta heikkoja. Ilmastositoumukset kuuluvat niin kutsuttuihin Trade and Sustainable Development(TSD) eli kestävän kehityksen lukuihin.

Kauppaa koskevien rikkomusten osalta EU voi langettaa taloudellisia rangaistuksia kauppakumppanille, mutta kestävän kehityksen sitoumuksien kohdalla ei. EU voi ainoastaan luoda poliittista painetta, pyytää konsultaatiota ja perustaa asiantuntijapaneelin, jonka tehtävänä on ratkoa ongelmaa. Mercosur-sopimuksen osalta prosessi voidaan aloittaa vasta vuosien päästä, kun kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet sopimuksen. Yksi syy selkeän rangaistusmenettelyn puuttumiselle on se, että ympäristökysymyksissä on vaikeaa osoittaa selvää syy-seuraussuhdetta.

Vuorion mukaan on selvää, että neuvottelukumppani ei useinkaan jaa samaa arvomaailmaa EU-maiden kanssa. EU:n on EK:n johtajan mukaan näytettävä tietä vastuullisuuskysymyksissä.

– Mutta mietittäessä sanktiokeinoja ei saa unohtaa, mikä on kauppasopimusten päätarkoitus. Sitä paitsi, tilanne ei olisi ainakaan parempi ilman kauppasopimuksia. Silloin ei olisi edes lupausta paremmasta.

Kaatuuko kauppapolitiikan kehitys resurssipulaan?

EU voi olla lähitulevaisuudessakin vahva toimija kauppapolitiikassa, kunhan jäsenmaat pysyvät yhtenäisinä. Vuorio vaatii EU:ta satsaamaan tällä vaalikaudella entistä enemmän myös WTO:n kehittämiseen. Ruiponkin mukaan uuden komission on ongelmista huolimatta jatkettava markkinoita avaavalla tiellä kauppapolitiikassa.

EU:lla pitäisi kuitenkin olla valmiina välineet, joilla hoidetaan eteen tulevia ongelmia ja vas- tataan kauppasopimusten tuomiin muutoksiin EU:n sisämarkkinoilla.Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on luvannut varmistaa, että jatkossa kaikissa uusissa sopimuksissa on kestävää kehitystä koskeva luku sekä ilmastoa, ympäristöä ja työntekijöiden suojelua koskevat tiukat normit. Lapsityövoiman käytölle on nollatoleranssi. Lisäksi hän aikoo nimittää virkamiehen valvomaan EU:n kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa sekä parantaa viestinnän avoimuutta koko sopimusprosessin ajan.

Mutta lähitulevaisuus näyttää vaikealta. Vuorio huomauttaa, että moni EU:n viime kaudella solmima kauppasopimus on nyt toimeenpanovaiheessa. Lisäksi monet sopimusneuvottelut ovat kesken, ja kaiken päälle pitäisi neuvotella uudesta kauppasuhteesta Iso-Britannian kanssa. Kauppasopimusneuvotteluista tulee raskas ja aikaa vievä prosessi. On iso harmi, jos kauppapolitiikan kehittäminen kilpistyy resurssien puutteeseen.

Samaan aikaan protektionismin paine kasvaa sekä EU:n ulkopuolella että unionin sisällä. Britannian erotessa EU:sta, unioni menettää suurimman sääntöperusteisen maailmankaupan puolustajan. Uudessa tilanteessa Suomen ja muiden Pohjoismaiden on Vuorion mukaan taisteltava entistä äänekkäämmin avoimen kaupan puolesta EU-pöydässä. Muutoin on vaarana, että Eurooppa lähtee protektionistiselle tielle. Ja se tie ei lupaa hyvää.

Kaupan muurien pystytys vain hidastaisi talouskasvua ja pienentäisi Euroopan osuutta maailmantaloudesta nykyistäkin nopeammin.

Lisää juustoa Japaniin

EU:n kauppapolitiikan suuntaa seurataan tarkasti myös elintarvikeyritys Valiolla. Valio vie maitotuotteita noin 60 maahan. Näistä noin kolmisenkymmentä on EU:n ulkopuolisia maita, joiden kanssa koskevaa kauppaa määrittelevät joko WTO:n säännöt tai EU:n solmimat kahdenväliset sopimukset.

– Viennin edellytyksenä on kilpailukykyinen tilanne muihin vientimaihin verrattuna. Sen vuoksi EU:n neuvottelemat sopimukset ovat meille ensiarvoisen tärkeitä, toteaa Valion edun- valvontajohtaja Riitta Brandt.

EU:n ja Japanin välinen tuore vapaakauppasopimus on merkittävä Valiolle etenkin maito- tuotteiden viennin takia. Japani on iso markkina ja vaikka kypsytettyjen juustojen tulli poistuu lopullisesti vasta 15 vuoden kuluttua, lisää sopimus juustojen vientiä Japaniin. Elintarvikealan näkökulmasta EU:n pitäisi panostaa neuvotteluihin alemmista tulleista Kiinan kanssa.

Kiina on kasvava markkina ja EU on takasuoralla verrattuna Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, joilla on jo vapaakauppasopimukset Kiinan kanssa. Valion äidinmaidonkorvikkeita valmistavien laitosten hyväksyminen Kiinan vientiin on esimerkki siitä, miten yritykset ja jäsenmaat joutuvat käyttämään nyt useita vuosia saadakseen vientiluvan.