EU vipuaa rahoitusta kestävälle pohjalle
Lisää aiheesta
EU tahtoo valjastaa tällä vaalikaudella rahoitusmaailman voiman mukaan ilmastotaisteluun. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan paljon muutakin kuin sääntelyä.
Vihreä rahoitus, ilmastorahoitus, kestävä rahoitus… Näihin termeihin on viime aikoina törmän- nyt Suomessakin entistä useammin. Vielä viisi vuotta sitten tilanne oli toinen. Ilmastonmuutos oli riski muiden joukossa, teema valtaosalle ihmisistä abstrakti ja kansainvälisestä sopimuksesta voitiin vain haaveilla.
Nyt ilmastokriisi on ykkösuhka. Se näkyy ja kuuluu arjessa, ja Pariisin ilmastosopimus sitouttaa valtioita toimiin ympäri maailman.
– Kenellekään ei enää tarvitse perustella miksi. Jokainen iso kansainvälinen investoija on nykyään tässä mukana, kiteyttää Euroopan keskuspankin markkinapääosaston varapääjohtaja Torsti Silvonen rahoitusmarkkinoilla tapahtuneen muutoksen.
Hyvä niin. Kestävästä rahoituksesta on tehtävä valtavirtaa, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa edes kahteen asteeseen, vähähiilinen infrastruktuuri tarvitsee komission laskujen mukaan vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisesti vuosittain noin 6,2 biljoonan euron investoinnit. Jotta EU pystyy pitämään kiinni omista ilmasto- ja energiatavoitteistaan, jäsenmaiden on vuosina 2021–2030 kurottava umpeen 180 miljardin euron vuotuinen investointivaje. Summa kohoaa vielä suuremmaksi, jos tavoitteena on olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Suomen tavoite on vielä tätäkin tiukempi: vuosi 2035. On selvää, että tarvittavia summia ei löydy julkiselta sektorilta. Ilmastotalkoisiin tarvitaan mukaan koko rahoitusmaailma.
Vihreän rahoituksen kysyntä kasvussa
– Olemme valtavirtaistamisen suhteen vasta ihan alussa, herättelee europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.
Rahavirtojen ohjaamisen lisäksi on lopetettava kestävän talouskasvun kannalta haitallisten hankkeiden rahoitus.
– Euroopan investointipankki ylpeilee, että jopa 30 prosenttia sen investoinneista hillitsee ilmastonmuutosta. Mutta se tarkoittaa, että 70 prosenttia rahoista on edelleen kiinni kestämättömissä kohteissa, painottaa Pietikäinen.
EKP:n ja Maailmanpankin mukaan iso osa kansainvälisestä rahoituksesta kiihdyttää yhä maapallon lämpenemistä. Eräiden arvioiden mukaan luku on puolet kaikesta kansainvälisestä rahoituksesta. Monelta sektorilta on lisäksi kuulunut huolestuttavia viestejä: World Energy Investment-raportin mukaan esimerkiksi investoinnit fossiiliseen energiaan kasvoivat vuonna 2019.
Pääsuunta on onneksi oikea.
– Rahoitusalalle on syntynyt runsaasti uusia kestäviä rahoitustuotteita ja tuotteiden käyttö on laajentunut, kertoo rahoituksen järjestämisestä vastaava johtaja Laura Hakamies OP Yrityspankista.
Kestävien rahoitustuotteiden kysyntä kasvaa vähintään yhtä voimakkaasti kuin tarjonta. Yksi esimerkki ovat vihreät joukkovelkakirjalainat eli green bondit sekä vihreät lainat. Green bondien määrä on kasvanut kymmenkertaiseksi viidessä vuodessa. Kun niitä laskettiin liikkeelle vuonna 2014 noin 20 miljardin dollarin arvosta, vuonna 2019 volyymi kasvoi 225 miljardiin dollariin. Kolmas uusi tuote ovat Hakamiehen mukaan kestävyyskriteerilainat. Niissä lainanmarginaali vaihtelee sen mukaan, kuinka hyvin yritys saavuttaa kestävyystavoitteensa. Toiminnan kestävyys näkyy siis jo suoraan rahoituskustannuksissa.
Yksi syy kestävien rahoitustuotteiden suosioon on Hakamiehen mukaan se, että organisaatiot linkittävät rahoitustuotteiden käytön omiin vastuulisuusohjelmiinsa.
Pankit ovat myös itse lisänneet kauttaaltaan vastuullisuuskysymysten analysointia.
– Tarkoituksena on ymmärtää entistä kattavammin yritysten liiketoimintaa ja etenkin siinä piileviä ilmastonmuutokseen ja ympäristölliseen kestävyyteen liittyviä riskejä. Tämä on myös pankkien oman edun mukaista, kuvailee Hakamies.
Jotta pääoma kanavoituisi aidosti kestäviin hankkeisiin, sijoittajien on voitava luotettavalla tavalla arvioida investoinnin ympäristövaikutuksia. Nykyisellään se on todella vaikeaa, sillä yhtenäiset kestävyyskriteerit puuttuvat. Toiset arviointimetodit ovat perusteellisia, toiset hyvin ylimalkaisia.
Kriteeristöjen keskinäinen vertailu on mahdotonta ja nykymenoon sisältyy monien asiantuntijoiden mukaan iso viherpesun riski. Lisäksi kansallisia kestävän rahoituksen lakeja on pystyssä jo ainakin Italiassa, Ranskassa, Hollannissa, Itä- vallassa, Puolassa ja Tanskassa. Kestävyyskriteeriviidakko alkaa olla monikansallisille yrityksille melkoinen savotta.
Taksonomia luo yhteiset kestävyyskriteerit
Oneksi tilanteeseen on luvassa parannusta. Kestävä rahoitus on EU:n prioriteettilistalla korkealla. Aiheesta puhuttiin EU:ssa ensimmäisen kerran pääomamarkkinaunionin yhteydessä vuonna 2015. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon.
Ensin komissio perusti korkeantason asiantuntijaryhmän pohtimaan kestävää rahoitusta. Asiantuntijaryhmän julkistettua loppuraporttinsa, komissio otti siitä aineksia omaan kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaansa, joka julkistettiin keväällä 2018. Toimintasuunnitelma pitää sisällään kaikkiaan kymmenen toimenpidettä.
Hakamiehestä suunnitelmassa on paljon hyvää. Sen taustalla toistuvat kolme periaatetta: rahoitusalan on toimittava pitkäjänteisesti, ohjattava rahoitusta ympäristön kannalta kestävään liiketoimintaan ja toteutettava muutos hallitusti.
Kolmeen toimenpiteeseen on julkaistu lainsäädäntöehdotus ja niistä kaksi on jo hyväksytty: kestävyyttä koskevat tiedonantovelvollisuudet ja vähähiilisyyden viitearvot. Kolmannenkin lakiesityksen käsittely on EU-koneistossa loppusuoralla. Sen nimi on taksonomia-asetus. Kyseessä on EU:n luokitusjärjestelmä, joka luo vähimmäisvaatimukset vihreälle sijoituskohteelle ja näin standardisoi ympäristön kannalta kestävät sijoitukset rahoitusmarkkinoilla.
– Hiilikaivoksen voi jatkossa olla vaikea saada rahoitusta tai ainakin sen hinta on korkeampi. Valtaosalle yrityksistä taksonomia tuo mukanaan kannustimen kestävälle toiminnalle, selventää asetuksesta parlamentissa vastaava Pietikäinen.
Taksonomia-asetus on käytännössä lista talouden sektoreita ja niiden ympäristöllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Mutta sen määrittely, onko jokin taloudellinen toiminta kestävää vai ei, on osoittautunut ennakoitua työläämmäksi. On poliittisesti vaikeaa löytää yhteisymmärrys, mikä on esimerkiksi teräksen, metsätalouden tai sementintuotannon osalta riittävän kestävyyden määritelmä. Rahoitusalalle taksonomia-asetus on Hakamiehen mukaan kaivattu työkalu.
– Taksonomian tarkoitus on tunnistaa normaalia vihreämmät toiminnot, ei luokitella yrityksiä.
Paljon lisää toimenpiteitä tulossa
Mutta taksonomia on vasta alkua. Edellinen komissio julkisti viime töikseen suunnitelmapaperin nimeltä: ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”. Sen viesti on selvä: työtä on jatkettava. Paperissa ehdotetaan muun muassa, että uudella rahoituskaudella EU rahoittaa ainoastaan kestäviä infrastruktuureja. Lisäksi on tarkoitus perus- taa teollisuusmaiden, kehitysmaiden ja kehittyvien talouksien yhteinen kestävän rahoituksen verkosto. Komissio on yhdessä Maailmanpankin kanssa mukana myös valtiovarainministerien ilmastokoalitiossa. Sen puheenjohtajina toimivat Suomija Chile, ja mukana on jo yli 50 valtiota. Valtiovarainministerit miettivät yhdessä, miten siirtymistä hiilineutraaliin talouteen voidaan nopeuttaa finanssi- ja talouspolitiikan keinoin.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on nostanut kunnianhimon ilmastoasioissa uudelle tasolle ja kestävyyden finanssipolitiikan keskiöön. Von der Leyen suunnittelee, että Euroopan investointipankki muutetaan Euroopan ilmastopankiksi. EIB:n on tarkoitus lisätä investointeja ilmastonmuutosta torjuviin hankkeisiin vuoteen 2030 mennessä biljoonaan euroon. EIB lainaisi itse korkeintaan puolet kokonaisinvestointitarpeesta ja houkuttelisi mukaan yksityisiä investoijia. Ilmasto- ja ympäristöinvestointien osuus EIB:n portfoliosta on tarkoitus kasvattaa 50 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.
Lainsäädännön osalta komissiosta odotetaan vihreän rahoituksen strategiaa ja Kestävä Eurooppa -investointiohjelmaa. Vihreän rahoituksen strategian pohjana ovat eurooppalaiset vihreät bondit ja Kestävä Eurooppa -investointiohjelmasta on puolestaan tarkoitus tukea investointeja EU-maissa.
Pietikäisen mukaan näiden lisäksi tarvitaan lainsäädäntöesitys siitä, ettei julkisin varoin saa enää tukea ympäristön kannalta kestämätöntä liiketoimintaa. Myös EU-instituutioiden on käytävä läpi miten ja mihin ne rahansa käyttävät. Samoin jokaisen jäsenmaan on tehtävä sama harjoitus kansallisten budjettien osalta.
– Laajempi, mutta tärkeä tehtävä on käydä läpi kaikki EU:n finanssilait. Kestävyysindikaattorit ja ympäristöriskien huomioiminen on tuotava läpileikkaavasti osaksi finanssilainsäädäntöä, ehdottaa Pietikäinen.
Tämä ei hänen mukaansa tarkoita, että kaikki finanssisektorin lait pitää avata kerralla, vaan rauhassa sitä mukaan, kun ne tulevat uudelleen arviointivaiheeseen.
Kaikilla on sama tahtotila
Pietikäisen mukaan lainsäädännön lisäksi tarvitaan muutos finanssimaailman sisäisissä käytännöissä. Alalla on laskentatapoja, jotka ovat ristiriidassa vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisen kanssa. Esimerkiksi öljy-yhtiö, jolla on hallussaan öljyesiintymä, on toteutuneeseen tuottoon perustuvan laskentamallin mukaan turvallinen sijoituskohde, sillä öljyä on kulutettu aiemminkin runsaasti ja yhtiöllä on sitä saatavilla lisää.
– Alan sisäiset tavat määritellä mikä on riskialtista ja mikä ei, vaativat nyt muutosta.
Myös Hakamies painottaa kokonaisvaltaisuutta. On tärkeää saada kestävät investoinnit ja riskien analysointi osaksi kaikkea rahoitusalan toimintaa.
Tätä ei pidä ajatella projektina tai päälle liimattavana asiana, vaan siitä on tehtävä uusi normaali, osa rahoitusprosesseja ja kaikkea pankkien toimintaa.
Mutta onko EU:n toimista globaalisti mitään hyötyä? Pietikäinen huomauttaa, että jonkun on näytettävä tietä, eikä muista maanosista ole tähän tehtävään. Brysselissä uskotaan, että EU:n kestävän rahoituksen työkaluille on maailmalla kysyntää. Esimerkiksi EU:n taksonomiasta voi tulla rahoitusmaailman globaali standardi. Vaikka kansainvälistä sopimusta ei saataisi aikaan, vapaaehtoinen itsesääntely on Pietikäisen mukaan näyttänyt aiemminkin voimansa finanssialalla. Sitä paitsi eurooppalainen rahoitusmarkkinalainsäädäntö vaikuttaa usein suoraan globaalisti, sillä jokaisen, joka haluaa sijoittaa Eurooppaan, on noudatettava EU:n sääntöjä.
Pietikäinen sanoo suhtautuvansa tulevaisuuteen ”pollyannamaisesti”.
– Tarvitsemme triljoonia euroja, mutta hyvä uutinen on, että markkinoilta löytyy tarvittava rahoitus, kunhan vain suuntaamme sen oikein.
Tärkeintä Pietikäisen mukaan on se, että kaikilla on sama tahtotila.
– Kyseessä on isoin muutos sitten kirjanpidon keksimisen, ja maapallon tulevaisuuden kannalta vielä merkittävämpi asia.