Ovatko nykyiset sukupolvet syöneet seuraavien sukupolvien eväät? Käykö eläketaakka Suomessa niin suureksi, että maksajat karkaavat ulkomaille? Tällaisia kysymyksiä ovat herättäneet jopa maailmanluokan talousosaajat – tavallisista huolestuneista kansalaisista puhumattakaan.

Huoli on ymmärrettävä. Syntyvyys on viime vuosina laskenut yllättävänkin voimakkaasti, ja samalla elinikä on pidentynyt. Tämä johtaa huoltosuhteen laskuun – eli yhä harvempi työssäkäyvä kustantaa yhä useamman työmarkkinoiden ulkopuolella olevan elämisen. Myös talouden kasvunäkymät näyttävät aiempaa heikommilta, ja kaiken huipuksi tekoälyn ja automaation pelätään vähentävän työpaikkoja. Ajautuuko eläkejärjestelmä väistämättä kriisiin?

Monet peloista perustuvat vääriin käsityksiin eläkejärjestelmästä, kertoo Eläketurvakeskuksen tuore toimitusjohtaja Mikko Kautto. Hän tuntee Suomen eläkejärjestelmän perinpohjaisesti. Kautto on vastannut viime vuodet ETK:n suunnittelu-, tutkimus- ja tilastotoiminnoista, ja hän siirtyi toimitusjohtajaksi kesäkuun alussa.

– Moni kauhistelee, että olemme maksurasitteen kasvussa kestämättömällä tiellä, mutta näin ei ole, Kautto sanoo.

Tähän on useita syitä, jotka liittyvät Suomen eläkejärjestelmään rakennettuihin järjestelyihin.

Väärinkäsityksiä eläkejärjestelmästä

Suomen eläkejärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, jossa on mukana paljon toimijoita ja useita eri rahoittajia. Rahoituspelkojen taustalla on se, että järjestelmä ei perustu etukäteen säästämiseen vaan kukin sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkkeitä.

Tämä ei kuitenkaan ole asian koko kuva. Kautto kertoo, että Suomessa on jo pitkään valmistauduttu ikärakenteen muutoksen tuomiin haasteisiin.

– Toisin kuin monissa maissa, Suomessa osa eläkevastuista on etukäteen rahastoitu. Maksutuloa on kerätty noin 50 vuoden ajan enemmän kuin eläkemenot ovat olleet. Näin on pitkäjänteisesti kerätty eläkerahastoja, joissa on yhteensä noin 200 miljardin euron potti, hän kertoo.

Tämä vastaa lähemmäs kolmasosaa Suomen kaikista eläkevastuista. Näiden eläkerahastojen tuotoilla maksetaan nyt osa eläkkeistä. Esimerkiksi viime vuonna Suomen noin 2,5 miljoonalta palkansaajalta kerättiin eläkemaksuja reilut 22 miljardia euroa. Eläkkeitä maksettiin kuitenkin lähes 28 miljardia euroa. Erotuksesta nelisen miljardia tuli valtionosuuksista ja pari miljardia euroa otettiin eläkerahastoista.

– Tarkoitus on, että meillä on pysyvästikin suurin piirtein nykyistä vastaava rahastointiaste. Osa työeläkemenoista katetaan jatkossakin näistä rahastoista, minkä takia maksutasoa ei ole välttämätöntä nostaa vaikka eläkemeno kasvaakin, selittää Kautto.

Automaattiset mekanismit poistavat ongelmia

Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt seikka on, että eläkejärjestelmään on vähitellen rakennettu automaattisia vakautusmekanismeja. Kautto kertoo, että niillä on suuri merkitys järjestelmän kestävyydessä.

Ensimmäisiä suuria muutoksia on ollut pyrkimys vähentää varhaiseläkkeelle jäämistä muun kuin työkyvyttömyyden vuoksi. Varhaiseläkereittejä on karsittu ja keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on tasaisesti noussut, kertoo Kautto.

Sitten vuonna 2005 sovittiin eläkemenoa hillitsevästä elinaikakertoimesta, joka tuli käyttöön vuonna 2010. Elinaikakerroin huolehtii siitä, ettei elinajan pidentyminen suoraviivaisesti kasvata eläkemenoa.

– Jo yhdeksän vuotta on menty elinaikakertoimella. Eläkkeelle jäävälle on laskettu karttumien ja ansioiden perusteella kuukausieläke, ja sitten siitä on vähennetty elinaikakertoimella eläkeajan pidentymistä vastaava osa pois. Ihmiset voivat huomioida tätä esimerkiksi lykkäämällä hieman eläkkeelle siirtymistä, Kautto kertoo.

Vuonna 2017 luotiin toinen automaatti. Eläkeikä nousee ensin vaiheittain 65 vuoteen, ja sitten vuonna 2025 se alkaa säätyä automaattisesti eliniän odotteen mukaan.

– Jos ihmisten elinikä pitenee esimerkiksi vuodella, eläkeikä nousee noin seitsemällä kuukaudella, Kautto selittää. Näin työssä ja eläkkeellä vietetyn ajan suhde säilyy nykyisenlaisena.

Kauton mukaan uudistukset ovat muuttaneet rahoitusnäkymiä merkittävästi. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan eläkemaksujen tasoa ei ole tarvetta nostaa seuraavaan pariin vuosikymmeneen.

– Vielä 20 vuotta sitten meno- ja maksukäyrät osoittivat korkeuksiin ihan eri tavalla. Väestönäkymä on sinä aikana tullut vain haasteellisemmaksi, mutta tehtyjen muutosten ansiosta työeläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys on parantunut, Kautto kertoo.

Suurimmat riskit muualla kuin väestössä

Vaikka eläkejärjestelmää on Suomessa rakennettu vakaammaksi, tuntuvia riskejäkin on.

– Eläkemaksutulon takana on kaksi tekijää, joita ei ole lainsäädännöllä helppo hallita. Ensinnäkin se kuinka moni on töissä tai hankkii yrittäjätuloja, ja toiseksi se millaisella palkkatasolla työtä tehdään, Kautto kiteyttää.

Hän kertoo, että Eläketurvakeskus on yhdessä muidenkin toimijoiden kanssa mallintanut erilaisia skenaarioita talouden ja työmarkkinoiden kehityksestä. Eläkkeiden kannalta rajuin tilanne olisi hieman yllättäen se, että suomalaisten palkkataso jäisi junnaamaan paikalleen. Silloin rapautuisi myös eläkemaksutulon kehitys.

Toinen selkeä riski on eläkerahastojen sijoituksista saatava reaalituotto. Kauton mukaan nykyisen matalan korkotason seuraukset on pyritty huomioimaan olettamalla tulevat sijoitusten tuotot toteutunutta historiallista kehitystä matalammiksi. Seuraavalta kymmeneltä vuodelta oletetaan laskelmissa keskimäärin 2,5 prosentin reaalista vuosituottoa. Pitkän aikavälin tuotto-oletus on taas 3,5 prosenttia. Vaikka työeläkemeno kasvaa, näillä tuottotasoilla maksutasoa ei olisi tarvetta nostaa lähivuosikymmeninä.

Selvää on kuitenkin se, että pitkittynyt vakava finanssikriisi tai esimerkiksi tekoälyn aiheuttama työmarkkinoiden mullistus voisivat aiheuttaa merkittäviä haasteita eläkejärjestelmälle. Kautto toteaa, että riskit täytyy ottaa huomioon. Varsinkin työllisyysasteesta ja palkkatason kehityksestä on tärkeää pitää huolta.

Horisontissa häämöttävät myös syntyvyyden laskun vaikutukset. Kauton mukaan ne alkavat aiheuttaa nostopaineita eläkemaksuihin noin 20–30 vuoden päästä. Parhaillaan mietitäänkin keinoja tämän haasteen pienentämiseen.

– Meidän riskit on kuitenkin enemmän sijoitusten, työllisyyden ja ansioiden puolella, kuin väestössä, Kautto kertoo.

Suomen eläkejärjestelmä on maailman parhaita

Viime marraskuussa konsultointiyhtiö Mercer julkaisi selvityksen, jossa vertailtiin globaalisti eri maiden eläkejärjestelmiä. Suomen eläkejärjestelmä arvioitiin maailman kolmanneksi parhaaksi Hollannin ja Tanskan jälkeen.

Kautto pitää hyvänä esimerkiksi sitä, että Suomen eläkejärjestelmä suojaa heikommassa asemassa olevien eli eläkkeensaajien etuja.

– Esimerkiksi Yhdysvalloissa on monesti iäkkäitä samanlaisissa vaatimattomissa töissä kuin meillä nuoria. Suomessa eläkeläisen asemaa taas suojataan vahvasti, ja riskit kohdistuvat työikäiselle väestölle, hän kertoo.

Eläketurvakeskuksella on merkittävä rooli Suomen eläkejärjestelmässä. ETK:n tehtäviin kuuluu esimerkiksi tiedon tuottaminen eläkejärjestelmään liittyvän päätöksenteon tueksi, ja toimeenpanon ja eläkevakuuttajien toiminnan tukeminen. Miltä uusi tehtäväkenttä tuntuu tuoreesta toimitusjohtajasta?

– ETK on isohko organisaatio, jolla ei ole oikein vertailukohtia. Tämä on tärkeä ja vastuullinen tehtävä, ja otan sen vakavasti, Kautto sanoo.

Hän uskoo ETK:n henkilöstön arvostavan sitä, että tehtävään valittiin talon sisältä tullut henkilö, jolla on pitkä kokemus alan kysymyksistä ja tietotuotannosta.

Kaiken kaikkiaan Kautto katsoo, että Suomen eläkejärjestelmä on tällä hetkellä vakaalla ja kestävällä pohjalla.

– Meidän peruslaskelmia voi katsoa erilaisin silmälasein. Jotkut katsovat, että olemme pessimistejä ja toiset että olemme liian optimistisia. Jos tulee kritiikkiä molemmilta puolilta, laskelmat saattavat olla realistisia, pohtii Kautto.