Arvosaannon maksimointi on Perttu Aunolan yksi mieliteema, kun on kyse metsätalouden digitalisaatiosta. Erityisesti Fifth Elementin toimitusjohtaja katsoo tukkipuun suuntaan. – Kun on täydellinen läpinäkyvyys kannolta eri lopputuotteisiin asti, on hinta saatavissa joka hetki. Sen perusteella on aina olemassa tieto, paljonko mistäkin leimikosta voi maksaa.

Aunolasta tämän pitäisi olla itsestään selvyys, mutta tietovirrat eivät ole nyt läpinäkyviä, jolloin ei ole teknisesti mahdollista nähdä koko arvoketjua. – Kun tietoa koko arvoketjusta voidaan käyttää päätöksenteon tukena, syntyy jaettavaa omistajalle ja teollisuudelle. Tukin osalta tarkkaa dataa on kyllä saatavissa.

Logistiikan tuottavuuden ja ympäristötehokkuuden suhteen Aunola vannoo paikallistason osaamisen ja yrittäjyyden nimeen. – Yrittäjyys on iso trendi metsätaloudessa, ylhäältä ohjaamisen sijaan siirrymme verkostomaiseen yrittäjyyteen.

Aunolan mielestä toimintaa tehostetaan nyt paljon yhtiön sisällä, mistä tulee päästä yhtiöiden väliseen yhteistyöhön, tässä yrittäjä toimii toteuttavana linkkinä. Näin tieto- ja materiaalivirtoja pystytään jalostamaan tehokkaaksi logistiikaksi.

– Yrittäjä luo resurssitehokkaita ratkaisuja, jotta tyhjänä ajot ja turhat ristiin ajot jäävät minimiin.

Robotiikka ja automaation lisääntyminen on Aunolan mukaan keskeinen osa kilpailukykyä tulevaisuudessa. Hänen mukaansa robotit vyöryvät niin puun korjuuseen kuin kuljetukseen. Tästä löytyy esimerkkejä maailmalta maataloudesta, missä yksi henkilö ohjaa useita työkoneita samanaikaisesti.

– Koneen kuljettajasta tulee operaattori, joka hallitsee etäohjauksella monia koneita.

Korjuuseen liittyvät haasteet, kuten oikeat kaatosuunnat ja harvennushakkuu painavat vaa’an nimenomaan etäohjauksen puoleen robottityön sijaan, mutta robottityön osuus kasvaa asteittain.

Vaikeiden olosuhteiden taakse Aunola ei näe syytä paeta. Kuvatulkinnan ja sensoreiden hyödyntämisen kautta ajantasaista olosuhde- ja kelitietoa on kyllä saatavilla.

– Maailmalla on jo esimerkkejä puutavarakuljetuksista, joissa vain kärkiautossa on kuljettaja, muut autot seuraavat tätä ilman kuskia. Tekniikasta kehitys ei jää kiinni, on kyse sen soveltamisesta.

Satelliitti- ja laserteknologia on mahdollistanut tiedon yksittäisestä rungosta ja sitä myöten metsän puuvaroista. Metsävaratiedot ovat itsessään Aunolan mielestä vajaakäytöllä niin kauan, kun tietoja ei saada tuottamaan arvoa. – Olennaista on, miten luomme tällä tiedolla arvoa, jotta syntyy jaettavaa.

Aunola näkee, että tiedolla johtamisesta on tulossa uusi toimintatapa metsätalouteen nykyisen tiukan ohjauksen sijaan. Tämä edellyttää toimijoilta uusia taitoja, kuten verkostoissa toimimista, orkesterointia ja ihmisten kohtaamista.

Tiedolla johtamisen kannalta tärkeät olosuhdetiedot saadaan käyttöön, kun matalataajuiset verkot mullistavat tiedon siirron kustannukset.

– Pian oikeasti yksinkertaiset asiat, kuten yksittäiset puut, metsäautotiet ja hakekasan kosteus voidaan kytkeä nettiin. Tällöin meillä on varmasti tarvittavat eväät tehdä oikeita päätöksiä.

Puukauppa menee Aunolan mukaan verkkoon ja varainhoitoa on ostettavissa palveluna, samoin korjuu- ja kuljetuspalveluita yrittäjyyden kautta. Toimijoiden roolit muuttuvat ja metsänomistaja on niissä yksi mahdollinen operaattori.

– Metsänomistajalle puu on raaka-aine, joka tuo vaurautta. Siksi pusikoista kannattaa siirtyä varainhankintaan, sillä varallisuus tuottaa hyötyä.

Isoäidin ostaman moottorisahan ja Commodore 64:n kanssa metsäalan opintoihin suunnannut Aunola on huomannut sitenkin olevansa oikealla alalla, vaikka sitä joskus vahvasti epäili. Metsänhoitaja siirtyi suoraan ohjelmistopuolelle ja varoittaa lopuksi kokemuksensa kautta alalle ominaisista ilmiöistä.

– Jos kytkös reaalimaailmaan unohdetaan, tunnistan vaaran alalla liikkuvista muotitermeistä. Jokaisen uuden teknologian osalta on hyvä kysyä, miten se viime kädessä helpottaa työtä ja päätöksentekoa.

Lue myös muut Metsän digitaalinen tulevaisuus-jutut:

Tieto tuo kilpailuetua

Pelielementeillä elävyyttä palstalle

Mullistavia toimintatapoja metsätalouteen