Globalisaatiolla menee huonosti. Näin voisi olettaa maailmalla vellovan protektionismin aallon ja tulehtuneiden kansainvälisten suhteiden perusteella. Uutisotsikot ovat viime aikoina täyttyneet tulleista ja muista kansainvälisen yhteistyön eteen kasatuista esteistä.

Todellisuudessa maailman verkottuneisuus on kuitenkin noussut uusiin ennätyslukemiin. Valtioiden rajat ylittävien kaupan, pääoman, ihmisten ja datan virrat ovat tänään suuremmat kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.

3 miljoonan datalähteen kuva

Tulokset selviävät helmikuussa julkistetusta DHL Global Connectness Index 2018 -tutkimuksesta (GCI)‍. Se on ensimmäinen kokonaisvaltainen selvitys siitä, miten globalisaatio on kehittynyt brexitin ja Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeen. GCI mittaa globalisaatiota maailman, mantereiden ja 168 valtion tasolla. Indeksi hyödyntää kaikkiaan yli 3 miljoonaa datalähdettä ja selvittää sekä maiden kansainvälisten virtojen syvyyttä ja niiden laajuutta.

– Tutkimus perustuu kaupan, pääoman, ihmisten ja datan toteutuneisiin virtoihin. Se antaa näin todellisen kuvan globalisaatiosta, kuvailee indeksin kirjoittaja Steven Altman, joka johtaa New York Universityn Stern School of Businessia.

Tutkimuksessa selvitetään virtojen syvyyttä, eli kuinka suuria kunkin maan kansainväliset virrat ovat suhteessa kotimaiseen toimintaan. Esimerkiksi kuinka suuri osa kaupasta ylittää valtion rajat verrattuna kotimaiseen kauppaan.

Maan globalisaation laajuutta mitataan puolestaan tarkastelemalla kansainvälisten virtojen maantieteellistä jakautumaa.

Polarisoiva globalisaatio

Keskustelu globalisaatiosta yhä polarisoituneempaa. Sanaan on Altmanin mukaan latautunut paljon tunteita puolesta ja vastaan. Samoin väärinymmärryksiä. Tilastojen valossa globalisaation tilanne on kuitenkin paljon tyynempi.

– Ei ole mitään todisteita siitä, että kansainväliset virrat olisivat romahtaneet. Tilanne ei ole ainakaan vielä niin tumma, kuin mitä mediasta saa käsityksen.

Viime vuonna useat kauppasodat eskaloituivat. Maat nostivat tulleja ja muureja ulkomaisten yritysinvestointien, maahanmuuton, kansainvälisten datasiirtojen ja muiden virtojen eteen. Siirryttiin retoriikasta tekoihin. Mutta Altmanin mukaan samaan aikaan oli käynnissä monia globalisaation kannalta positiivisia moottoreita.

– Talous porskutti vahvasti, EU solmi useita merkittäviä kauppasopimuksia ja niiden arvo tunnustettiin maailmalla laajalti. Samoin 47 Afrikan valtion välinen kauppasopimus kasvatti kansainvälisiä virtoja, listaa Altman.

Tuloksena kaikki kansainväliset virrat voimistuivat merkittävästi. Kovin kasvu mitattiin datavirroissa ja kasvu näyttää jatkuvan vahvana myös tänä vuonna.

Vuoteen 2001 verrattuna kansainväliset datavirrat ovat kasvaneet 300-kertaisiksi. Samoin kasvoivat kauppavirrat, tosin vaatimattomammin. Myös ihmisvirtojen hienoisen kasvutrendin ennustetaan Altmanin mukaan jatkuvan. Sen sijaan tähän saakka kasvaneiden pääomien virtojen arvioidaan laskevan. Tulosten johtopäätös on Altmanin mukaan selvä. Globalisaatioon kohdistuvat uhat on otettava tosissaan.

– Olemme vedenjakajalla. Globalisaation tulevaisuus riippuu nyt päättäjien valinnoista ympäri maailman.

Väärät luulot ruokkivat pelkoja

Tutkimuksen mukaan globalisaation tila siis todellisuudessa mielikuvia moniulotteisempi. DHL Expressin toimitusjohtaja John Pearson nostaa esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen liikenteen, jossa volyymit ovat pysyneet vahvoina.

– Mutta samaan aikaan olemme huomattavasti vähemmän globalisoituneita, kuin mitä ihmiset luulevat. Valtaosa virroista on yhä kansallisia. Vain 20 prosenttia maailman taloudellisesta tuotannosta ylittää valtion rajan, Pearson huomauttaa.

Altman kollegoineen selvitti Euroopassa ja Yhdysvalloissa ihmisten käsityksiä globalisaation tasosta. Ihmiset arvioivat, että kaikesta kaupasta 41 prosenttia on kansainvälistä.

Todellinen luku on 20 prosenttia. Pääomavirtojen suhteen ihmiset arvioivat, että 38 prosenttia niistä on globaaleja, todellisuudessa luku on 7. Datan kohdalla kaikista soitetuista puheluista 36 prosentin uskottiin ylittävän valtion rajat, mutta internet-puhelut mukaan lukien luku on vain 7.

​

​

Isoin ero todellisuuden ja mielikuvien välillä on maahanmuuttajien kohdalla. Vain kolme prosenttia maailman ihmisistä asuu toisessa maassa, kuin missä he ovat syntyneet. Esimerkiksi hollantilaiset arvioivat maahanmuuttajien osuuden väestöstä olevan 26 prosenttia. Todellinen luku on 12 prosenttia.

– Väärät luulot kasvattavat ihmisten pelkoja globalisaatiota kohtaan. Mitä suuremmaksi he arvioivat globalisaation tason, sitä suurempana he näkevät sen ongelmat ja negatiiviset vaikutukset esimerkiksi ilmastolle, toteaa Altman.

Maahanmuutto on ihmisten keskeinen huoli sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Molemmilla puolilla Atlanttia ihmiset uskovat, että omassa maassa on ainakin tuplasti enemmän maahanmuuttajia kuin mikä luku on todellisuudessa.

Kun Altman kertoi, mitkä oikeat luvut ovat, kyselyyn osallistuneiden ihmisten asenne muuttui. He eivät enää nähneetkään maahanmuuttoa yhtä suurena ongelmana maalleen.

Maantieteellä on yhä väliä

DHL:n Pearsonin mukaan toinen yleinen harhaluulo on, että etäisyys on menettänyt merkityksensä. Näin ei kuitenkaan ole.

– Teknologian ja liikenteen kehityksestä huolimatta maailma ei ole litteä ja rajaton. Etäisyys ja maakohtaiset kulttuurierot ovat yhä iso este ja rajoite verkottuneisuudelle.

Yksi osoitus tästä on, että keskimäärin puolet valtion rajat ylittävistä virroista on lähtöisin vain kolmesta maasta. Maan verkottuneisuuteen vaikuttaa koon, avoimuuden ja taloudellisen kehitystason lisäksi sen maantieteellinen läheisyys isoihin ulkomaisiin markkinoihin, sama kieli ja meriyhteys.

Laaja-alaisimmin verkottuneita maita ovat Yhdysvallat, Britannia, Hollanti, Japani ja Etelä-Korea. Syvimmät kansainväliset virrat ovat puolestaan Singaporella, Hong Kongilla ja Belgialla. Myös Viro on lähellä kärkeä.

Eurooppa on ylivoimaisesti maailman verkottunein manner. Kahdeksan maailman kymmenestä globalisoituneemmasta valtiosta on eurooppalaisia. Eurooppa on ykkönen mitattaessa kaupan, ihmisten ja pääoman virtoja. Yhdysvallat kiilaa mantereiden ykköseksi datan virtoja mitattaessa.

– Euroopan menestystä selittävät useiden vauraiden maiden sijainti lähellä toisiaan, historia ja EU:n sisämarkkinat, toteaa Altman.

Euroopan globaali verkottuneisuus on kasvanut tasaisesti viime vuodet. EU-maiden välillä on toki isoja eroja. EU-maista huonoiten sijoittuvat Romania, Kroatia ja Kreikka. Romania on 168 maan listalla vasta 64. Suomi löytyy listan sijalta 28, huomattavasti sijoitustaan parantaneen Viron jälkeen.

Kaikki muut Pohjoismaat kiilaavat Suomen edelle. Suomi on maantieteellisesti eristäytyneempi ja kansainväliset virrat eivät ole yhtä monipuolisia kuin muissa Pohjoismaissa. Meillä myös ulkomaalaisten osuus väestöstä on pienempi. Suomen kansainvälisten virtojen maantieteellinen laajuus on kuitenkin kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana.

Euroopan kehityksen yllä leijuu kuitenkin iso uhka nimeltä brexit.

– Euroopan sisäisten virtojen osuus on mantereiden suurin, luku on yli 70 prosenttia. Siksi kaikki toimet, jotka uhkaavat sisäistä yhtenäisyyttä osuvat Eurooppaan pahasti, toteaa Altman.

Britannialla on enemmän kauppakumppaneita kuin monella muulla Euroopan maalla. Siitä huolimatta 35 prosenttia Britannian virroista suuntautuu EU-maihin. Jos tuloksena on kova brexit, on Altmanin mukaan selvää, että Britannian sijoitus listalla laskee.

– Eurooppa on maantieteellisesti ja historiallisesti Britannian luontainen kauppakumppani. Brittiläisen kansanyhteisön maat eivät ole vaihtoehto.

Kehittyvien maiden kehitys jämähtänyt

168 maan listalla perää pitävät Sudan, Zimbabwe ja Afganistan. Altman huomauttaa, että verkottuneisuus ei vaadi vaurautta. Esimerkiksi Kambodia, Malesia, Mosambik ja Vietnam pärjäävät listalla hyvin. Mutta keskimääräisesti kehittyneiden ja kehittyvien maiden verkottuneisuuden välillä on iso ero.

Vuoteen 2004 saakka kehittyvien maiden kansainväliset virrat kasvoivat kehittyneitä maita nopeammin. Finanssikriisi kuitenkin muutti tilanteen, eikä se ole palautunut ennalleen. Kauppavirrat ovat nyt lähes samalla tasolla, mutta pääomavirrat ovat kehittyvissä maissa yli neljä ja datavirrat yli 9 kertaa pienempiä.

– Monet isojen kehittyvien maiden johtajat ovat kansainvälisesti globalisaation kannattajia, mutta maiden kansainvälisten virtojen kehitys on jämähtänyt, selittää Altman.

Syynä ovat osin Kiinan ja Intian kasvaneet kotimarkkinat. Etenkin Kiina on vähemmän riippuvainen tuontivetoisesta kasvusta. Automatisoituminen on samoin hidastanut kierrettä, jossa tuotanto siirtyy alemman kustannustason maihin.

Lisäksi mannerten sisäinen kauppa kasvaa nyt vahvasti. Lähimarkkinatrendi eli "near sourching" vähentää omalta osaltaan kehittyvien maiden verkostoituneisuutta.

Yksi esimerkki kehittyvien maiden verkostoimisen esteistä on verkkokauppa. Valtaosa verkkokaupan toimijoista ei voi, eikä halua toimittaa tuotteitaan kehittyviin maihin kuten Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Kehitys on kansallisissa käsissä

Euroopan maat pärjäävät indeksissä hyvin, mutta globalisaation tuomat edut eivät tunnetusti ole jakautuneet tasaisesti. Etenkin entistä useampi eurooppalainen nuori kokee, että eriarvoisuus kiihtyy.

– Huoli on todellinen ja se pitää ottaa tosissaan. Onneksi valtiot tunnistavat paremmin globalisaation aiheuttamat negatiiviset vaikutukset kotimaassaan kuin vielä viisi vuotta sitten, toteaa Altman.

Usein päättäjät unohtavat Altmanin mukaan kuitenkin katsoa ongelmien juurisyitä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa yksi globalisaation vastaisista argumenteista on, että kasvava tuonti vie työpaikat. Mutta tilastojen valossa Yhdysvaltojen tuonti on väestömäärään suhteutettuna kehittyneiden talouksien pienintä.

– Ongelmat kumpuavat usein maan sisältä, siksi kansainvälisen verkottuneisuuden rajoittaminen ei niihin auta, painottaa Altman.

Lisäksi lähes joka maassa valtaosa kaupasta, ihmisistä, pääomasta ja datasta virtaa muutamasta naapurimaasta. Valtion tasolla tämä tarkoittaa sitä, että välit naapurimaihin ovat jatkossakin asia, johon kannattaa panostaa ja josta kumpikin osapuoli hyötyy.

– Ennen kaikkea päättäjillä on käsissään paljon suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa oman maansa tilanteeseen ja kansalaisten huoliin kuin kuvitellaan, koska globalisaatio on mielikuvia rajoittuneempaa, huomauttaa Altman.

Samoin yrityksillä on usein enemmän mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä päätöksiä koskien palkkapolitiikkaa tai yhteiskuntavastuuta, kuin usein annetaan ymmärtää.

Globalisaation rajoittuneisuus tarkoittaa myös sitä, että yritykset voivat tehokkaasti pienentää riskiään aloittamalla kansainvälistyminen lähimarkkinoilta.

Semiglobaali tulevaisuus

– Globaali verkostoituminen on kehityksen polttoaine. Se on määrittävä tekijä yritysten ja valtioiden vaurauden ja kasvun kehitykselle, sanoo Pearson.

Pearsonin mukaan lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö tukee maailman vakautta ja sitä kautta yritykset ja valtiot, jotka suhtautuvat globalisaatioon avoimesti, hyötyvät siitä merkittävästi.

Yksilön tasolla se tarkoittaa enemmän valintoja ja usein myös parempaa ansiotasoa. OECD:n mukaan avoimissa yhteiskunnissa elävät ihmiset ansaitsevat keskimäärin viisinkertaisesti enemmän kuin suljetuissa talouksissa.

Pearsonin mukaan elämme lähitulevaisuuden "semiglobalisoituneessa" maailmassa, jossa kansainvälisillä mahdollisuuksilla ja uhilla on merkitystä, vaikka suuri osa taloudellisesta aktiivisuudesta olisikin kotimaista.

– Global Connectness Index osoittaa, että viimeaikaiset väitteet, joiden mukaan globalisaatio on kuollut ovat yhtä vääriä kuin väitteet, että globalisaatio olisi poistanut rajat, kiteyttää DHL Expressin toimitusjohtaja.