Vaikka Aira ja Kiti Samulin yöpyisivät eri osoitteissa, Kitin ei tarvitse olla huolissaan

Sula sopu on lievä ilmaisu kuvaamaan Aira Samulinin, 95, ja hänen pojantyttärensä Kiti Samulinin, 42, välejä. Hyrsylän Mutkan vanha ja nuori emäntä kertovat elävänsä pikemminkin symbioosissa.

– Näemme jo pelkästä toisen katseesta mitä toinen tarkoittaa. Ja päivittäin, kun toinen aloittaa lauseen, toinen kertoo ajatelleensa juuri samaa asiaa, Aira ja Kiti kertovat.

Alun perin Kitin piti tulla Airan luo Lohjalle vain lomalle. Kesän 2011 jälkeen hän alkoi kuitenkin ottaa aste asteelta enemmän vastuuta matkailukohteena toimivasta Hyrsylän Mutkasta ja sen näyttelytoiminnasta.

– Minä olen paikalla aina vieraiden tullessa, koska kyllä ihmiset haluavat nähdä minut elossa, Aira Samulin nauraa - ja saa naurunsa tarttumaan myös pojantyttäreensä.

Kiti Samulin tekee Hyrsylän Mutkassa periaatteessa monen ihmisen työt: aina siivoamisesta markkinointiin, ryhmien järjestelyyn sekä vieraille tarjottavien kanelipullien leipomiseen.

– Meidän kahden yhteistyö on saumatonta. Mummo on paras pomoni ikinä, Kiti sanoo.

”Vanhuudenkodissa” kaikki mietitty pistorasioita myöden

Molemmat Samulinin naiset suhtautuvat Airan ikääntymiseen realistisesti. Niin hyväkuntoinen kuin Aira onkin, hän kertoo pitävänsä Hyrsylän Mutkan rappusissa aina kunnolla kaiteista kiinni.

Päivittäisen treeninsä Aira tekee nivelystävällisesti uima-altaassa.

– Vaikka altaalla jalat yltävät pohjaan, pyydän Kitin aina seurakseni. Uimaan ei saa mennä koskaan yksin, Aira sanoo.

Hänen uima-altaansa sijaitsee päärakennuksen kupeeseen kymmenen vuotta sitten rakennetussa ”vanhuudenkodissa”. Aira esittelee toistaiseksi vain näyttelytilana toimivaa taloa: kuntoilutilat sekä avaran keittiön, makuuhuoneen ja vierashuoneen.

Yksi arkea helpottava oivallus ovat pistorasiat, jotka sijaitsevat suurin piirtein lantion korkeudella, eivätkä lattianrajassa.

– Täällä kaikki on rakennettu ajatuksella, mitä pitäisi ottaa huomioon, jos haluaisi asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. On moottoroitu sänky, ja esimerkiksi kylppärin lavuaarin alla on tilaa parkkeerata pyörätuolillakin, Aira näyttää.

Myös makuuhuoneen korkea ikkuna on tarkoin harkittu.

– Aikanaan, kun kävin läheiseni luona sairaalassa, minua häiritsi, että hän ei nähnyt sängystään kuin taivaan. Jos itse joudun petipotilaaksi, näen kunnolla luontoa.

Kaikki lähti siitä, uskaltaako lastenlastasta enää päästää mummon luo yökylään

Aira on tyytyväinen siihen, että hän ei ole joutunut tekemään valintaa kahden kotinsa välillä. Helsingissä hänellä on laaja ystäväpiiri ja koti keskustassa, Bulevardilla.

Bulevardille Aira hankki seitsemän vuotta sitten turvallisuusteknologiaa, Nousuvahti-nimisen palvelun.

– Kaikki lähti siitä, kun pojanpoikani mietti ääneen, uskaltaako hän enää antaa pienen tyttärensä tulla yökylään luokseni.

Airan tuolloin löytämä ratkaisu vakuutti myös hänen lähipiirinsä.

– Monet vanhukset pelkäävät, että mitä jos he kaatuvat vaikka öisellä vessareissulla, eivätkä pääse ylös.

– Minä en tule edes ajatelleeksi, että turvatekniikka seuraa öistä käyttäytymistäni automaattisesti, Aira kertoo.

Kitin mukaan kyse on huomaamattomasta, Airan petauspatjan alle sijoitetusta anturista. Laite välittää reaaliaikaista dataa Kitin puhelimeen.

– Saan tietoa niin mummon unenlaadusta, sykkeestä, hengitystiheydestä kuin liikeaktiivisuudestakin, Kiti kertoo.

Turvakamerat olisivat Airasta yksityisyyttä loukkaavia

Aluksi Airalla oli palvelu käytössään vain Helsingin-asunnollaan, mutta joitain vuosia sitten järjestelmä hankittiin myös Hyrsylän Mutkaan.

– Minä en huolestu, jos mummon syke on välillä hieman keskitasoa korkeammalla. Tiedän, että mummo saattaa katsoa sängyssään esimerkiksi urheilukilpailuja, Kiti kertoo.

Välillä hän on pystynyt rauhoittelemaan palvelun avulla myös muita.

– Äskettäin tilitoimisto soitti minulle, että mikä on, kun he eivät saa Airaa kiinni. Mummo oli silloin Helsingissä, mutta minun ei tarvinnut lähteä ajamaan sinne hulluna, sillä näin puhelimestani, että mummohan vain nukkuu, Kiti kertoo.

Hän havahtuu tarkastamaan Airan vointia joskus jopa keskellä yötä.

– Saan tiedon, jos mummo on jalkeilla vaikka vessareissua pidemmän ajan, Kiti kertoo.

Aira kiittelee palvelun hintaa: yksi laite ja sen käyttöönotto maksaa vain vajaat 130 euroa. Palvelun käyttömaksu on parikymppiä kuukaudessa.

Turvakameroita Aira ei kotiinsa haluaisi.

– Kyllä ikäihmisilläkin pitää olla oikeus yksityisyyteen, hän sanoo.

Lievä aivoinfarkti sai hidastamaan tahtia

Kiti kertoo, että Airalle on varattu pari kertaa lääkäriaika öisen informaation ohjaamana. Käynti sydänlääkärillä johti uniapnea-diagnoosiin.

– Uniapneani on onneksi niin lievä, että en joudu käyttämään CPAP-maskia, mutta minun ei pidä nukkua selälläni, Aira kertoo.

Sairaalaan hän on joutunut vain kerran, lievän aivoinfarktin vuoksi. Näin jälkikäteen vuoden 2018 tapahtumilla voidaan jo vähän vitsaillakin.

– Osastolla mummoon suhtauduttiin kuin lääketieteelliseen ihmeeseen. Hänelle tehtiin kaiken maailman testejä senkin vuoksi, että lääkärit halusivat selvittää, mihin taikapataan hän on oikein pudonnut, Kiti naurahtaa.

Sen verran episodi kuitenkin säikäytti, että Aira päätti raivata kalenteriaan.

– Tällä hetkellä keskityn pääasiassa vain töiden tekemiseen, Hyrsylän Mutkaa neljä vuosikymmentä emännöinyt ja yhä myös puhujakeikkoja tekevä Aira kertoo.

Airan vuorokausirytmi kuin teineillä

Kiti muistuttaa, ettei hänen mummonsa hyvä yleiskunto ole vain sattumaa vaan Aira pitää itsestään hyvää huolta.

– Jos mummo haluaa vaikkapa herkutella, hänen herkkunsa ovat niinkin terveellisiä kuin kuha sekä kukka- ja parsakaali.

Aira on ollut aina sitä mieltä, että ikäihmisille liike on kuin lääke. Kiti komppaa isoäitiään.

– Jo arkkiatri Arvo Ylppö sanoi, että paikoilleen ei saa jäädä. Pitää lähteä, pitää tehdä vaikka tikusta asiaa.

Niin Kiti kuin Airakin ovat ikäihmisten kotona asumisen puolestapuhujia. Aira, joka on vuosikymmeniä kiertänyt puhumassa hoivakodeissa, uskoo, että vanhusten motivaatio ja muisti säilyvät terävämpinä, jos he eivät joudu laitoksiin.

Hän ja Kiti ovat ottaneet yhteiselossaan hieman ”takapakkia”.

– Aiemmin valmistin ateriat paitsi itselleni ja puolisolleni myös Airalle. Sitten tajusin, että ei ole hyvä ruveta liikaa passaamaan, Kiti sanoo.

Omaa aikaa ja tilaa hän ja Aira saavat jo erilaisten vuorokausirytmiensäkin ansiosta. Kitin sisäinen kello toimii kuin monilla ikäihmisillä ja Airan vuorokausirytmi on kuin teineillä.

– Minä menen nukkumaan yhdeksältä, tai viimeistään kymmeneltä, ja herään viideltä, sanoo Kiti.

Aira on yökukkuja ja hän herää mielellään vasta puoliltapäivin.

– Helsingissä saatan olla vasta lähdössä ystävieni kanssa dinnerille siihen aikaan, kun Kiti menee nukkumaan, Aira nauraa.