Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle. Kelan tilastojen‍ mukaan yli 74 000 työikäistä sai vuonna 2018 sairauspäivärahaa mielenterveyshäiriöiden perusteella. Vuodesta 2016 tämän joukon koko on kasvanut yli neljänneksen.

Mielenterveyden häiriöistä masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet eniten, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Antti Veilahti.

– Tilastojen valossa näyttää siltä, että vakava ja keskivaikea masennus ovat lisääntyneet sairauspäivärahan perusteena, mutta lievän masennuksen osuus on jopa hieman vähentynyt, Veilahti kertoo.

Lisääntyneet mielenterveyteen liittyvät diagnoosit tarkoittavat myös lisäkustannuksia.

Vuonna 2018 Kela maksoi sairauspäivärahaa mielenterveyshäiriöiden perusteella yhteensä 4,6 miljoonalta päivältä. Se on noin puoli miljoonaa päivää enemmän kuin vuotta aiemmin. Kela maksaa sairauspäivärahaa yli yhdeksän päivää kestäneistä sairauspoissaoloista.

Aikaisemmin sairauspäivärahaa on maksettu eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella. Työterveyslaitoksen (TTL) erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holapan mukaan sairauspoissaolojen lisääntymiselle on useita mahdollisia syitä.

– Työelämän vaatimukset ovat kasvaneet. Tehokkuusvaatimukset ovat saattaneet lisätä yleisesti työkyvyn vaatimuksia. Nykypäivän työelämässä ei ole helppo tehdä töitä puolikuntoisena, Mattila-Holappa pohtii.

Myös Kelan tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgren arvioi tutkimusblogissaan‍, että työelämän ja työn vaativuuden muutokset voivat olla yhteydessä sairauspoissaolojen kasvuun. Nykyaikainen työ on usein henkisesti kuormittavaa.

– On olemassa vielä töitä, joissa työn fyysinen raskaus on haaste ja asettaa tiettyjä vaatimuksia, mutta suuri osa ihmisistä tekee työtä, jossa henkinen hyvinvointi korostuu, Mattila-Holappa arvioi.

Noususuhdanteessa uskalletaan sairastaa

Kun osaamisvaatimukset työpaikalla kasvavat, on tärkeä myös huomioida, että työkyky vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Yksityiselämän kriisit, kuten avioero tai läheisen kuolema saattavat heikentää työkykyä hetkellisesti. Mattila-Holapan mukaan nykypäivänä työn pitäisi myös joustaa tällaisissa tilanteissa.

Isot organisaatiot pystyvät yleensä toimimaan pienempiä joustavammin, ja ne kykenevät reagoimaan yksittäisen työntekijän työkyvyn muutoksiin. Käytännön keinoja sairausloman välttämiseksi ovat esimerkiksi työajan lyhentäminen tai työtehtävien karsiminen määräajaksi.

– Toki on muistettava, että joskus sairauslomalle ei ole vaihtoehtoja, eikä sitä kaikissa tilanteissa voida välttää, Mattila-Holappa toteaa.

Maalaisjärjen vastaisesti sairauspoissaolot lisääntyvät usein, kun taloudella menee hyvin. Tutkija Blomgrenin blogikirjoituksessa‍ tähän annetaan pari selitystä.

Blomgrenin mukaan sairauspoissaolojen yleistyminen noususuhdanteen aikana voi viitata siihen, että työmarkkinoille on aikaisempaa enemmän työllistynyt myös terveydellisistä ongelmista kärsiviä. Tämä tarkoittaa sitä, että työllistyvä väestöosuus valikoituu eri tavalla eri suhdannetilanteissa. Toinen selitys on se, että hyvän työllisyystilanteen aikana uskalletaan sairastaa, kun työttömäksi jäämisen pelko on pieni.

Kärsivätkö nuoret aiempaa enemmän mielenterveysongelmista?

Mielenterveyden häiriöiden perusteella maksettavissa päivärahakausissa ammattiryhmien väliset erot ovat pieniä. Mielenterveyden häiriöt näyttävät koskettavan tasaisesti kaikkia työssäkäyviä sosiaali- ja ikäluokkia. Toisaalta tutkimuspäällikkö Veilahti muistuttaa, että kaikki mielenterveysongelmat eivät näy tilastoissa. Esimerkiksi teini-ikäiset saavat vain harvoin sairauspäivärahaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus ‍osoittaa, että vuonna 1997 syntyneillä suomalaisnuorilla on enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin kymmenen vuotta vanhemmilla.

Vaikka nuorten kohdalla mielenterveyshäiriöt ovat ilmeisesti lisääntyneet, erityisasiantuntija Mattila-Holappa muistuttaa, että ei ole tutkimuksellista näyttöä mielenterveyden kansallisesta romahtamisesta.

Sairauspoissaolojen lisääntyminen mielenterveyssyistä herättää kuitenkin huolta.

– Se on iso haaste erityisesti nuorten ja työikäisten kohdalla. Mielenterveyssyistä sairauslomalle jääminen kertoo jotakin olennaista tästä yhteiskunnasta, Veilahti sanoo.

Sairauslomien lisäksi mielenterveysongelmiin otetaan runsaasti lääkkeitä. Esimerkiksi 16–19-vuotiaat nuoret käyttävät masennuslääkkeitä enemmän‍ kuin koskaan aiemmin. Myös psykoosilääkkeiden käyttö on nuorten, alle 30-vuotiaiden, keskuudessa lisääntynyt.

Ovatko mielenterveyden häiriöt siis väestötasolla lisääntyneet? Vai nähdäänkö ongelmat aiempaa yleisemmin mielenterveyden syynä? Veilahti pohtii samoja kysymyksiä. Hänen mielestään on hyvä miettiä, miksi mielenterveyden häiriöt olisivat lisääntyneet viimeisen kolmen vuoden aikana.

Lääkkeiden käytön ja maksettujen sairauspäivärahojen perusteella voidaan päätellä, että hoitoon ohjautuminen mielenterveyssyistä on lisääntynyt. Mielenterveyshäiriöt eivät itsessään ole välttämättä lisääntyneet.

Toisaalta sairauspoissaolojen lisääntymistä voi Veilahden mukaan selittää myös se, että mielenterveyden häiriöitä diagnosoidaan aiempaa enemmän. Veilahti ei viittaa tutkimuksiin, vaan hän pohtii asiaa yleisellä tasolla.

– Jotkut nuoret ovat ottaneet minuun yhteyttä ja kertoneet kokevansa, että maailma ei ole heitä varten.

Hänen mielestään erityisesti nuoria voivat ahdistaa isot teemat, kuten ilmastonmuutos. Nuorten tulevaisuus saattaa vaikuttaa epävarmalta, ja joskus tämä ahdistus tulkitaan mielenterveydelliseksi häiriöksi.

Toiseksi selitykseksi Veilahti nostaa lisääntyneen lapsiperheköyhyyden. Vaikka THL:n tekemässä tutkimuksessa‍ todetaan, että kansainvälisesti vertaillen lapsiköyhyys on Suomessa vähäistä, se on kuitenkin kolminkertaistunut 1990-luvun alkupuolelta vuoteen 2007 mennessä.

Lapsuusajan kokemukset voivat vaikuttaa mielenterveyteen vielä aikuisiällä. THL:n tutkimuksessa‍ selviää, että lapsuuden perhettä kuormittaneet taloudelliset tai terveydelliset murheet saattavat enteillä hoitoa vaativia mielenterveysongelmia nuorena aikuisena.

Aikuistuva nuori voi pudota palvelujen ulkopuolelle

Mielenterveysongelmien takia osastohoitoa tarvitsevat nuoret putoavat usein perusterveydenhuollon piiriin täyttäessään 18 vuotta. Osa näistä nuorista kärsii vaikeista mielenterveysongelmista, kuten itsetuhoisuudesta, dissosiatiivisuudesta ja eriasteisista harhakokemuksista.

Tämän viestin Veilahti sai sairaanhoitajilta työskennellessään HUS:n nuorisopsykiatrian parissa viime keväänä.

Nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon ikäraja vaihtelee sairaanhoitopiirien välillä, mutta useimmiten nuorisopsykiatrinen hoito päättyy nuoren täyttäessä 18 vuotta. Näin on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla ja Vaasassa. Toisaalta esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla ja Satakunnassa vielä 22-vuotiaat kuuluvat nuorisopsykiatrisen hoidon piiriin.

Veilahti pohtii, miten puutteet hoitojärjestelmässä vaikuttavat nuorten mielenterveyteen. Hän muistuttaa, että palvelujärjestelmä ei välttämättä kohtaa nuorten tarpeita varsinkaan niiden nuorten aikuisten osalta, jotka eivät kuulu esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palveluiden piiriin tai eivät ole työelämässä.

– Yhtenä ratkaisumahdollisuutena voitaisiin pohtia sitä, miten perusterveydenhuoltoon tuotaisiin kattavammin psykososiaalista hoitoa, jotta myös ei-opiskelevia ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria aikuisia saataisiin kattavamman hoidon piiriin, Veilahti pohtii.

Mielenterveysongelmat aiheuttavat pitkäaikaista työkyvyttömyyttä

Nuorten mielenterveysongelmat voivat johtaa myös pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen. Siksi vakavat mielenterveysongelmat ovat iso haaste työelämälle.

TTL:n erityisasiantuntija Mattila-Holapan väitöstutkimuksen perusteella nuorten aikuisten, alle 35-vuotiaiden, mielenterveyden häiriöistä johtuva työkyvyttömyys on lisääntynyt 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015.

Mattila-Holappa selvitti väitöstutkimuksessaan mielenterveyden häiriöiden vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevien nuorten aikuisten taustaa, hoitoa ja työhön palaamista.

Tutkimuksen mukaan vain puolet nuorista aikuisista oli kiinnittynyt työelämään tai opiskeluun ennen jäämistään työkyvyttömyyseläkkeelle. Vain viidesosa palaa pysyvästi työmarkkinoille.

Nuorten aikuisten työkyvyttömyyden taustalla ovat useimmiten masennushäiriöt ja psykoottiset häiriöt sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tässä tutkimusjoukossa erottui kolme alaryhmää. Ensimmäistä luonnehtivat masennusdiagnoosi sekä kuormittavat tapahtumat lapsuuden ja nuoruuden aikana, toista taas useat samanaikaiset mielenterveysdiagnoosit ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kolmanteen ryhmään kuuluvilla oli psykoosidiagnoosi.

– Masennusdiagnoosin saaneilla yleisiä olivat masennukseen liittyvät oireet jo ennen 18 ikävuotta ja kuormittavat lapsuuden tapahtumat, jotka liittyivät esimerkiksi perheolosuhteisiin, kuten vanhempien omiin mielenterveys- ja päihdeongelmiin, Mattila-Holappa kertoo.

Väitöstutkimuksen perusteella määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä palaavista nuorista aikuisista parhaiten työllistyvät ne, joille on tehty psykoterapiasuunnitelma sekä suunnitelma työhön paluuta tukevasta toiminnasta.

Työkyvyttömyyseläkkeeltä paluuta helpottavina konkreettisina keinoina Mattila-Holappa mainitsee muun muassa osallistumisen työhön valmentavaan kurssiin, työkokeilun ja työkykykoordinaattorin palvelut. Lisäksi hän painottaa mielenterveyden häiriöiden ennalta ehkäisemistä.

– Ajatus on siinä, että työkyvystä täytyisi pitää huolta koko ajan.

Mattila-Holapan mielestä työhyvinvoinnin lisäämiseksi työntekijällä täytyy olla hallinnan tunne työstään ja hänen täytyy kokea työn johtaminen oikeudenmukaisena. Lisäksi työ täytyy kokea jollakin tavalla palkitsevaksi, eikä palkitsevuus tarkoita vain palkkaa.