Tuttu näky suomalaisilla takapihoilla viime vuosina: trampoliini. Kymmenisen vuotta sitten alkanut pomppubuumi on innostanut monia sellaisiakin lapsia temppuilemaan, jotka eivät muuten innostu liikunnasta.

Toisaalta noin kymmenen vuoden ajan lääkärit ovat myös todenneet aina kesän tullen piikin tietynlaisissa onnettomuuksissa.

– Ne ovat trampoliiniin liittyviä haavereita, ortopedi, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Vesa Lepola Pohjola Sairaalasta kertoo.

Ylivoimaisesti suurin osa trampoliinitapaturmista on pieniä haavereita, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa. Yleisintä on, että nilkka venähtää tai nyrjähtää pomppiessa.

Seuraavana tilastoissa ovat hieman vakavammat jutut, kuten luunmurtumat. Niitä tulee todennäköisemmin ylä- kuin alakroppaan. Tyypillistä on, että lapsi putoaa trampoliinilla oman kätensä päälle niin, että käsi taittuu.

Toisin kuin moni luulee, suurin osa onnettomuuksista ei tapahdu niin, että hyppijä lentää trampoliinilta maahan.

– Peräti kaksi kolmasosaa onnettomuuksista sattuu trampoliinin päällä, Lepola sanoo.

Pahimpia tapaturmia eli lähinnä kaularankavammoja tapahtuu vain hyvin harvoin, Lepolan arvion mukaan muutamia vuodessa. Nämä sattuvat usein volttia yrittäessä.

Näin teet trampoliinista turvallisemman

Jos kaikki noudattaisivat turvallisuusohjeita, noin puolet trampoliinionnettomuuksista jäisi Lepolan mukaan tapahtumatta.

Lasten mielestä kaikkein kivointa on usein se, kun saa pomppia kaverin kanssa. Monessa onnettomuudessa lapset kuitenkin jäävät toistensa jalkoihin tai painavampi pompauttaa kevyemmän holtittomasti ilmaan.

Osan onnettomuuksista voi estää turvaverkolla. Varminta on ostaa sellainen trampoliini, jonka mukana tulee turvaverkko. Samassa paketissa ostettu verkko on varmasti yhteensopiva trampoliinin kanssa.

Varmista myös, että trampoliini on tasaisella alustalla ja kasattu ohjeiden mukaisesti.

Ennen hyppimistä kannattaa tarkistaa lapsen taskut siltä varalta, että niissä on kovia tai teräviä esineitä. Sateella ei pidä pomppia, koska trampoliinin pinta on liukas.

Muista koho, kylmä ja puristus

Kesällä kolhuja tulee muuallakin kuin trampoliinilla. Yleistä on, että lapsi kaatuu polkupyörällä, törmää kaveriin pihapelien melskeessä tai tippuu puusta. Kaatuminen, törmääminen ja putoaminen ovatkin yleisimmät tapaturmat‍, joiden hoitoon suomalaiset hakevat korvauksia vakuutuksesta.

Lääkäri Vesa Lepolan mukaan useimmat kesätapaturmat ovat pieniä pintaruhjeita, mustelmia ja käden tai jalan kipeytymisiä. Pintahaavat ja naarmut kannattaa puhdistaa puhtaalla vedellä. Ne eivät tarvitse laastaria, ellei niistä vuoda runsaasti verta.

Jos lapsen nilkka menee väärään asentoon mutta käveleminen onnistuu, vamman voi hoitaa kotona. Ensiapu on tuttu ohje: kylmä, koho ja kompressio eli puristus.

Kipeä jalka kannattaa laittaa ensin hetkeksi koholle. Sitten nilkan ympärille asetetaan kylmähoidoksi esimerkiksi kylmäpussi tai mikä tahansa pakastepussi. Pussin ja ihon väliin kannattaa laittaa ohut kangas, jotta iho ei jäädy.

Koko paketin ympärille kääritään kevyt puristusside. Kylmän on hyvä antaa vaikuttaa 20–30 minuuttia. Sitten paketti puretaan, kylmäpussi otetaan pois, kevyt puristussidos kieputetaan takaisin ja jalka laitetaan takaisin koholle.

Puolen tunnin kylmähoitoa kannattaa toistaa useamman kerran päivässä. Koholla jalkaa on syytä pitää aina kun mahdollista.

Lääkekaapissa on hyvä olla rulla, jonka voi kietaista raajaan kevyesti puristavaksi siteeksi. Puristuksen pitää olla napakka mutta tuntua hyvältä. Jos side tuntuu puristavan liikaa, sitä pitää löysätä.

Sidettä voi pitää niin pitkään kuin kipua ja turvotusta esiintyy. Sen voi välillä ottaa pois kylmähoitoja ja pesuja varten ja laittaa uudelleen paikoilleen.

Kipeään käteen voi soveltaa samaa ohjetta: jos kättä pystyy käyttämään eikä se ole virheasennossa, vaivan voi yleensä hoitaa kotona.

Niskavamma vaatii aina lääkärin

Jos on syytä epäillä aivotärähdystä tai niskavammaa, tilanne pitää aina tarkistaa lääkärissä. Aivotärähdyksen oireita ovat tajunnanmenetys, muistikatkot ja pitkittynyt pahoinvointi vamman jälkeen. Niskavammassa voi olla kovaa kipua tai raajoihin säteileviä oireita.

Tapaturmia voi ehkäistä myös ennakoimalla. Jos lapsella on kova viehtymys kieppumiseen ja meno hirvittää itseä, lapsen voi ohjata harrastuksen pariin: voimistelu- tai kiipeilytunnilla temppuillaan ohjatusti ja turvallisesti.

Lähteet: Ortopedi, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Vesa Lepola Pohjola Sairaalasta, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto

Pohjola Sairaalan‍ tapaturmapäivystys on avoinna arki-iltaisin aina klo 22 saakka ja viikonloppuisin klo 11–17. Voit tulla päivystykseen myös ilman ajanvarausta. Pohjola Sairaalaan ovat kaikki tervetulleita vakuutusyhtiöstä ja vakuutuksista riippumatta.

​