Tänä keväänä vajaa parikymmentä OPn työntekijää pistää itsensä likoon seikkailujuoksija Jukka Viljasen opastuksella. OPn väen lisäksi polkujuoksukoulussa on mukana myös viisi Duunikunto-projektiin osallistuvaa aloittelijaa, jotka hakevat uuden harrastuksen avulla pysyvää elämänmuutosta.

Kaikkien polkujuoksukoululaisten tavoitteena on osallistua toukokuussa Bodom trailiin sekä ensi syksynä järjestettävään Sipoonkorpi trailiin.

OPn juoksukoululaisiin kuuluu niin aloittelijoita kuin jo pitkään juoksua harrastaneita. Kaikille Viljanen on rakentanut tason mukaisen ohjelman Juoksija-lehden materiaalien pohjalta. Viljanen on osakkaana Kustannus Oy Juoksijassa, joka julkaisee Juoksija-lehden lisäksi useita kuntourheilun erikoislehtiä.

‒ Tavoitteenani on lisätä Duunikunto-projektiin osallistuvien vireystilaa nykyisestä. Tarkoituksena on, että he jaksavat muutakin kuin pelkän työpäivän. Kun kunto kasvaa ja elämäntavat paranevat, myös vireystaso lisääntyy ja he saavat juoksusta entistä enemmän irti, Viljanen kertoo.

Isä ja naparetkeilijät innoittavat

Juoksemisen Viljanen on aloittanut isänsä innoittamana jo lapsena. Kauppatieteitä opiskellut mies ehti työskennellä pitkään myös bisnesmaailmassa. Lopulta hän kyllästyi pukuihin sekä jatkuviin neuvotteluihin ja päätti alkaa toteuttaa omia unelmiaan.

Niin Jukka Viljasesta tuli seikkailujuoksija, joka on juossut Saharan ja Kalaharin autiomaassa, Grönlannissa sekä pohjoisnavalla että Etelänapamantereella. Kiinnostus 1800‒1900-lukujen vaihteen naparetkeilijöitä ja heidän retkikuntiaan kohtaan on vienyt Viljasen ääriolosuhteisiin.

Ensi keväänä hän suuntaa jälleen Grönlannin jäätikölle ylittääkseen sen juosten ensimmäisenä ihmisenä maailmassa.

Ääriolosuhteista huolimatta mitään harkitsematonta Viljanen ei juoksijana tai valmentajana tee. Aina, jos hän lähtee mukaan uuteen projektiin, sen on oltava mielekäs ja hauska. Sellaisena hän pitää myös OPn juoksukoulua ja Duunikunto-projektilaisten tutustuttamista polkujuoksuun.

‒ Meillä on ollut valtavan hauskaa ja hyvä ryhmähenki.

Viljanen sanoo, että juuri polkujuoksun vuoksi hän päätti lähteä valmentamaan myös juoksuharrastustaan aloittelevia. Polkujuoksussa Viljasta viehättää erityisesti maaston vaihtelut ja se, ettei kilpailuissa tuijoteta vain kelloa.

‒ Polkujuoksu on kuin eräänlainen temppurata luonnossa. Vain huiput tarkkailevat loppuaikaa kilpailuissa. Moni jopa kävelee osan matkaa. Tuloksia tärkeämpää on löytää juoksemisen ilo ja parantaa elämänlaatua. Polkujuoksun avulla uskon projektilaisten löytävän sen, hän kuvailee.

Vaikeampaa kuin moni kuvittelisi

Omat ja aiempien valmennettavien kokemukset sekä Juoksija-lehden harjoitusohjelmien parissa työskentely ovat opettaneet Viljaselle paljon juoksemisesta.

‒ Haluan auttaa muita harjoittelemaan siten, että he eivät tekisi tyypillisimpiä virheitä juoksijoina. Upeaa on myös oppia muilta ja kehittyä.

Juokseminen ei ole niin yksinkertaista kuin moni kuvittelisi. Yleensä harjoitellaan liian paljon liian nopeasti.

Tärkein asia juoksussa on se, ettei saa aloittaa liian kovaa, Viljanen muistuttaa. Hänen mukaansa lenkillä sykettä on syytä tarkkailla. Jopa maratonille valmistautuville hän ohjeistaa harjoituksia, joissa välillä kävellään.

‒ Näin sykkeet pysyvät oikealla tasolla, noin 50‒70 prosenttia maksimisykkeestä. Duunikuntolaisten kanssa olemme lähteneet liikkeelle lenkeistä, joissa kävely ja juoksu vuorottelevat tasaisesti. Hiljalleen juoksumääriä lisätään. Näin kunto kohentuu parhaiten.

Viljasesta myös elämäntapamuutokset, joita polkujuoksun avulla Duunikunto-projektissa mukana olevat hakevat, tehdään pienin askelin. Itselleen on sallittava virheet, Viljanen muistuttaa. Hiljalleen juoksuharrastusta tuetaan terveellisemmällä ruokavaliolla, riittävällä unella ja muilla uusilla elämäntavoilla.

‒ On hienoa auttaa muita. Siksi luennoin myös hyvinvoinnista ja motivaatiosta erilaisille organisaatioille sekä toimin Arktisen neuvoston edustajana.

​

Jukka Viljasesta voit lukea lisää täältä.‍