Käsi pystyyn, kuinka moni ei venyttele! Villi veikkaus, että käsi nousisi pystyyn sinultakin. Useimmat meistä tietävät varsin hyvin, että venytellä pitäisi, mutta vain harva huoltaa säännöllisesti kehoaan. Miksi?

– Venyttely ei ole se ensimmäinen asia, johon yleensä panostetaan. Suurin osa ihmisistä ei venyttely, jos ajan voi käyttää niin sanotusti paremminkin, Pohjola Sairaalan fysioterapeutti Ari Välitalo sanoo.

Välitalon havainnot kuulostavat järkeenkäyviltä. Vapaa-aika on suomalaisten arjessa kortilla, ja se halutaan käyttää asioihin, jotka tuottavat mielihyvää. Moni valitsee mieluummin esimerkiksi liikunnan kuin kehonhuollon.

– Venyttely koetaan yleisesti vaivalloiseksi. Moni ajattelee, että venyttelyn tarkoitus on tuottaa kipua. Se ei pidä alkuunkaan paikkaansa: venyttelyn ei kuulu sattua, Välitalo toteaa.

– Ongelma on se, ettei osata tekniikkaa, eikä olla totuttu venyttelemään. Nuo molemmat asiat ovat onneksi korjattavissa.

Onnistuvatko arkiset asennot?

Kenen sitten kuuluisi venytellä ja miten?

Välitalon mukaan kaikki eivät tarvitse kehonhuoltoa venyttelyn muodossa. Joidenkin kudostyyppi on luonnostaan elastinen, eikä elämäntyyli kerrytä jumeja. Kireyksiä aiheuttavat esimerkiksi yksipuoliset liikuntasuoritukset ja työasennot.

– Venyttelyä tarvitaan silloin, jos on vaikeuksia päästä asentoihin, joita arkielämässä tai liikkuessa tarvitsee. Nivelten rakenteellisten ominaisuuksien ja suoritusteknisten tekijöiden lisäksi lihaskireydet voivat rajoittaa liikkuvuutta.

Välitalo korostaa, että joskus lihasjumit sekoitetaan voimanpuutteeseen. Esimerkiksi niska-hartiaseutu saattaa tuntua kireältä, vaikka todellisuudessa alue tarvitsisi lisää treeniä. Siksi ongelmaa kannattaa käydä ensin näyttämässä ammattilaiselle.

– Fysioterapiakäynnistä voi olla iso apua, jos ei itse osaa havaita, mistä esimerkiksi jokin kiputila johtuu. Fysioterapeutti voi opettaa myös venyttelemään oikein.

Venyttelyä voi toki alkaa opetella itsenäisestikin. Internet on pullollaan erilaisia venyttelyohjeita ja -ohjelmia. Niitä voi vapaasti kokeilla, kunhan venyttely ei pahenna olemassa olevia ongelmia.

– Helppo kriteeri venyttelyn toimivuuden arvioimiselle on se, tuntuuko venytyksien jälkeen vähemmän kipua ja onko olo mukavampi. Jos vastaus on kyllä, homma toimii.

Dynaamista vai staattista?

Viime vuosina on keskusteltu kiihkeästi siitä, millaista venyttelyn pitäisi olla. Niin kutsutut dynaamiset, eli liikkeen avulla tehtävät venytykset ovat kasvattaneet suosiotaan. Perinteisiä staattisia, eli pitkäkestoisia venytyksiä on puolestaan mollattu hyödyttöminä. Välitalo sanoo, että molemmilla on paikkansa.

– Tärkein venyttely tapahtuu ennen liikuntasuoritusta. Se voi olla esimerkiksi 2–5 minuutin mittainen dynaaminen venyttely osana muuta alkuverryttelyä. Yksittäinen dynaaminen venytysliike on kestoltaan joitain sekunteja. Lihashallinta kehittyy nivelten ääriasennossa.

Dynaaminen venyttely toimii Välitalon mukaan parhaiten silloin, kun liikkuvuudessa ei ole isoja ongelmia. Staattisia venytyksiä suositaan erityisesti, jos liikkuminen on esimerkiksi vamman takia rajoittunutta.

– Mitään tunnin venyttelysessiota ei tarvita. Pari-kolme minuuttiakin ongelmakohtiin keskitettynä muutaman kertaa viikossa voi tehdä ihmeitä liikkuvuuteen. Tärkeintä on säännöllisyys.

Välitalo on työssään huomannut, että usein innokkaimpia venyttelijöitä ovat ne, jotka ovat luonnostaan notkeita. He, joiden ei tarvitsisi välttämättä venytellä lainkaan.

– Ja sitten ne jäykemmät tyypit, jotka hyötyisivät eniten kehonhuollosta, välttelevät sitä. Ajatellaan, että huono liikkuvuus on jokin luonnollinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa. Jo pienilläkin oikein kohdistetuilla venytyksillä saisi ison eron aikaan.

Rentous. Se on Välitalon mukaan tärkein juttu venyttelyssä. Venytysasennossa pitäisi pystyä rentoutumaan ja hengittämään normaalisti.

– Hampaat irvessä varpaihin kurottelun voi unohtaa. Venyttelyn on tarkoitus tuottaa hyvää oloa sekä venytyksen aikana että sen jälkeen.