Mikä minusta tulee isona, pohditaan lapsena. Kaikki eivät tiedä vastausta vielä aikuisenakaan. Nuorena opiskeltu ala ei aina jaksakaan kiinnostaa koko elämää. Moni kaipaa vaihtelua ja uusia haasteita. Alaa on entistä helpompi vaihtaa, sillä aikuisille on tarjolla erilaisia koulutusmahdollisuuksia.

Helsinkiläinen Marja Korander, 39, vaihtoi lennosta käännösalalta IT-alalle. Ajatus alanvaihdosta kypsyi, kun Korander oli ollut kymmenen vuotta töissä samassa yrityksessä.

Korander valmistui vuonna 2006 Tampereen yliopistosta pääaineenaan ranskan kieli ja kirjallisuus. Sivuaineinaan hän luki muiden muassa kansainvälistä politiikkaa ja valtio-oppia. Ranska valikoitui pääaineeksi puhtaasti sen perusteella, että Korander piti kielestä, sen ääntämyksestä ja ranskalaisesta kulttuurista.

– Olen tykännyt kielistä lapsesta saakka ja selaillut eri kielten sanakirjoja. En ollut ennen opintoja edes käynyt Ranskassa, mutta pärjäsin kielessä lukiossa. Se on edelleen minusta maailman kaunein kieli. Sen ikäisenä en miettinyt kymmenen vuoden päähän vaan elin hetkessä. Tykkäsin kielestä ja hain opiskelemaan.

Valmistuttuaan Korander ei löytänyt heti oman alansa töitä, vaan toimi projektitöissä. Vajaa vuosi valmistumisen jälkeen tärppäsi. Korander sai projektikoordinaattorin töitä lokalisointia ja kääntämistä tarjoavasta yrityksestä. Viimeiset neljä vuotta hän toimi yrityksessä projektipäällikkönä.

– Kymmenen vuotta on pitkä aika samassa työpaikassa. Ehdin siinä ajassa oppia kaiken niin hyvin, että työpäivät alkoivat toistaa itseään. Pidin työstäni ja työkaverini olivat mahtavia, mutta aloin pelätä, jäänkö jostakin paitsi. Mietin, voisinko vielä saavuttaa jotakin muutakin työelämässä. Uteliaisuus kasvoi, Korander muistelee.

Koodaus vei mukanaan

Korander päätti jäädä vanhempainvapaansa jälkeen puoleksi vuodeksi opintovapaalle. Vielä tuolloin tuleva ala oli hakusessa. Hän otti liiketalouden opintoja, mutta myös ohjelmointiala kiinnosti.

Korander opiskeli koodausta itsenäisesti, sekä parilla kurssilla. Lyhytkurssit olivat vain pintapuolinen raapaisu koodaamisen ihmeelliseen maailman, ja Korander ehti pudota kärryiltäkin. Hän harjoitteli kännykkäsovelluksella kirjoittamaan koodinpätkiä, ja ala alkoi houkutella yhä enemmän.

– Se vei täysin mukanaan. Ohjelmointi on ongelmaratkaisua, tapa hahmottaa maailmaa. Se helpottaa ihmisten elämää aivan arkisissa asioissa. Se on läsnä joka paikassa. Koodaus on kuin liima, joka sitoo kaiken yhteen niin liiketoiminnassa, kuin viihteessä ja tiedonhaussa. Näytti siltä, että mahdollisuuteni ovat rajattomat sillä puolella.

Sekään ei vähentänyt IT-alan kiinnostavuutta, ettei koodaustaitoisilla ole töistä pulaa. Koodareita tarvitaan jatkuvasti enemmän ja osaavat ammattilaiset revitään käsistä.

– IT-alalla parasta ovat lisääntyneet uramahdollisuudet ja ne moninaiset roolit, joihin alalla voi päätyä. Korkeampi palkkaus ei ollut koskaan minulle alanvaihtoon liittyvä tekijä, vaan se, että saan kartutettua osaamistani ja pääsen käsiksi kiinnostaviin työtehtäviin. Toki IT-alalla on varmasti keskimäärin paremmat palkat kuin käännösalalla.

Koulun penkille

Kesällä 2018 Korander pääsi yksityiseen koodaajakouluun. Kyseessä oli 12 viikon intensiivikoulutus, joka perustuu kiihdytettyyn oppimiseen. Kouluun ei ollut muita vaatimuksia kuin täysi-ikäisyys ja sujuva suomen ja englannin kielen taito.

– Hakuprosessissa keskitytään hakijan oppimisvalmiuksiin, persoonaan ja motivaatioon. En pidä itseäni kaikista teknisimpänä ihmisenä ja minulla saattoi hyvinkin olla kurssilaisista vähiten kokemusta koodaamisesta. Alalla kaivataan kuitenkin monimuotoisuutta ja minua kiinnostaa eniten käytettävyys. Haluaisin olla käyttäjän ja softan välissä, kehittää käyttöliittymiä toimivammiksi ja helpommiksi. Myös visuaaliset seikat kiinnostavat.

Korander uskoo, että alalle voi päästä itseoppinut koodaajakin. Kursseja löytyy joka lähtöön aina alkeista vaativimpiin opintoihin.

– Tällä alalla on myös itsestäänselvyys, että uudelleen opiskeltavaa tulee koko ajan. Tekniikat kehittyvät jatkuvasti.

Kaikki Koranderin kanssa samalla kurssilla olleista ovat löytäneet sittemmin töitä. Korander itse työskentelee konsulttina ja IT-projektipäällikkönä.

– Seuraavalta toimeksiannoltani toivon nimenomaan koodaamista.

Urahyppy tuntemattomaan

Alanvaihto oli Koranderille hyppy tuntemattomaan, mutta se ei pelottanut.

– Kun kerroin ystävilleni, että olin irtisanoutunut, monet ihmettelivät vakituisen työn jättämistä. Monet kehuivat rohkeaksi, mutta ei se tuntunut siltä. Olin vain innoissani.

Elämänmuutos ei ollut taloudellisesti kova kolaus.

– Sain aikuiskoulutusrahaa opintovapaan aikana, joten tuloni nousivat verrattuna vanhempainrahaan. Koulutukseni oli palkatonta, muttei myöskään maksanut mitään. Kolme kuukautta meni säästöillä, mutta opiskelu oli tiivistä, ja tuona aikana rahaa kului muutenkin vähän.

Joustamista kahden lapsen äidin opiskeluelämä kuitenkin perheeltä vaati. Koulun penkillä istuttiin päivittäin yhdeksästä viiteen, joten lasten päiväkotiin kuskaamiset jäivät kolmeksi kuukaudeksi miehen kontolle. Koulutus vaati jonkin verran myös ilta- ja viikonlopputöitä, mutta ne Korander hoiti lasten mentyä nukkumaan.

– Tällaisia asioita on mietittävä, mutta usein ne ovat järjestettävissä. Olisi ollut eri asia, jos koulutus olisi kestänyt vuoden tai kaksi.

Kokonaan uuden alan opettelu on aiheuttanut epävarmuutta, mutta Korander ei ole antanut sen lannistaa.

– Kurssin aikana tuli toki vertailtua itseä muihin, mutta ymmärsin, että lopulta olimme kaikki keskenämme erilaisia oppijoita, joita ajoi eteenpäin tiedonjano ja uteliaisuus. Epävarmuutta on oppinut sietämään: koodi, joka äsken toimi, ei seuraavassa hetkessä toimikaan. Jos katson vuoden taaksepäin, on kehitystä tapahtunut huimasti. Samalla on vahvistunut käsitys siitä, ettei opittava lopu koskaan ja jo hyvä asenne uuden oppiseen on puoli voittoa.

Korander suositteleekin urahyppyä lämmöllä kaikille sellaisesta haaveileville.

– Siitä saa niin paljon energiaa.