Suomi voisi olla elektronisen urheilun ykkösmaa – ja pian perinteiset urheiluseurat saattavat mitellä myös videopeliturnauksissa

Kun Mikko Jokipii oli kuusivuotias, hän hurahti videopeleihin. Nyt hän on 35-vuotias ja saa osan elannostaan peleistä.

Mutta ei pelaamalla.

Jokipiin työtä on tehdä videopelaamisesta ja sen katsomisesta mukavaa toisille. Hän järjestää e-urheilutapahtumia. Elektroninen urheilu, e-sports, on videopelien pelaamista kilpailullisesti. Pelaajilla on omia seurojaan, katsojilla faniryhmiään – aivan samoin kuin perinteisessä urheilussa.

Elektroninen urheilu kasvaa käsittämätöntä vauhtia niin Suomessa kuin maailmalla. Yle otti vastikään e-urheilun kilpatapahtumat ohjelma- ja uutisvalikoimaansa. Se tarkoittaa, että yleisö pääsee esimerkiksi lukemaan e-urheilu-uutisia Ylen verkkosivuilta ja seuraamaan suositun Counter-Strike-taistelupelin turnauksia TV2:lta.

– Katsojatilastojen perusteella näyttää siltä, että e-urheilusta tulee tänä vuonna maailman seuratuin urheilulaji, Jokipii toteaa.

Jokipii on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. E-urheilun johtavia maita ovat tällä hetkellä Puola, Etelä-Korea ja Yhdysvallat. Jokipiin mukaan Suomella olisi kaikki edellytykset nousta maailman kärkeen. Meillä on teknologista osaamista, alan edelläkävijöitä ja paljon harrastajia.

Jokipiillä taas on kaikki edellytykset järjestää hienoja e-urheiluturnauksia. Hän on koulutukseltaan ja ammatiltaan tapahtumatuottaja ja on työskennellyt esimerkiksi Provinssi-festivaalin palvelutuottajana ja pyörittänyt videopelibaaria.

– Olen sielultani tuottaja. Loppujen lopuksi järjestän mieluummin hienoja tapahtumia muille kuin pelaan itse.

Alussa: Pienen piirin harrastus

Jokipii perusti videopelibaari Launchin Jyväskylään vuonna 2010. Silloin pelaajia pidettiin vielä hassuina nörtteinä eikä rocktähtien kaltaisina menestyjinä.

– Se oli kulttipaikka, mutta ei taloudellisesti kovin kannattavaa hommaa, Jokipii sanoo.

– Pelaaminen oli ydin. Sen ympärille yritettiin keksiä jokin tapa tienata rahaa. Silloin se oli limsan ja kaljan myyminen.

Launchin kautta Jokipii sai kerättyä kontakteja, joita hyödyntämällä hän kasvoi e-urheilutapahtumien ammattilaiseksi. Sen jälkeen, kun baari vuonna 2013 suljettiin, Jokipii on järjestänyt esimerkiksi pelitapahtumakiertueita Xboxin ja PlayStationin tyyppisten yhtiöiden kanssa ja e-urheiluturnauksia Seinäjoella. Niissä ihmiset kokoontuvat samaan paikkaan pelaamaan kilpaa videopelejä – tai kannustamaan pelaajia.

Juuri nyt: pelit myyvät kuin kassamagneetti-elokuvat

Raha on alkanut liikkua pelialalla viime vuosina. Älypuhelinten pelisovellusten myötä pelaamisesta on tullut koko kansan hupia – lähes kaikki pelaavat edes silloin tällöin. Parhaat pelisuunnittelijat tienaavat suuria summia, ja Supercellin kaltaiset firmat tuovat valtion kassaan mukavasti verotuloja. Pelit ja oheistuotteineen myös myyvät ennennäkemättömiä määriä.

Jokipii nostaa esimerkiksi Grand Theft Auto V -kaahailupelin, joka on oheistuotteineen tuottanut miljardeja dollaria, enemmän kuin mikään elokuva koskaan. Videopeleistä tullut viihteen valtavirtaa, ei vain yksinäisten teinipoikien harrastus.

Sitä paitsi tätä nykyä tytötkin pelaavat. Jokipii kertoo, että joissain e-urheilutapahtumissa kolmasosa osallistujista on ollut tyttöjä.

– Jos puhutaan e-urheilun kilpailijoista, miehet ovat selvä enemmistö, mutta harrastajien kohdalla jakauma lähestyy jo 50–50:tä.

Jokipiin mielestä videopelaamisessa hienoa on, että sukupuolella ei ole väliä – paitsi että on sillä, hän lisää. Naiset kohtaavat anonyymissä, pitkälti valvomattomassa pelimaailmassa paljon häirintää.

– Siellä voi olla toisinaan raskasta olla nainen. Onneksi tilanne on muuttumassa, kun naispelaajia tulee lisää, Jokipii sanoo.

Seuraavaksi: perinteet ja tulevaisuus samaan katsomoon

Jokipiin mukaan e-urheilubisneksessä on vielä valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Seuraava askel on e-urheilun ja perinteisen urheilun lähentyminen.

Isot urheiluseuraperheet voisivat ottaa kilpapelaajat faneineen sateenvarjonsa alle. Saman seuranimen alla voisi olla vaikkapa jalkapallo-, sähly- ja e-urheilujoukkueita. Siitä hyötyisivät kaikki, Jokipii uskoo.

– Minusta pelaamisen ydin on sama, oli kyse sitten nurmikolla pallon perässä juoksemisesta tai ruudulla käytävästä ottelusta, Jokipii sanoo.

Perinteiset ja elektroniset lajit voisivat hyvinkin kiinnostaa samoja ihmisiä: jalkapallofanit voisivat seurata myös Fifa-turnauksia, eli otteluita, joissa videopelijoukkueet ottavat toisistaan mittaa isoilla ruuduilla. Kun katsojia näin tulisi lisää, myös seurojen tulot kasvaisivat.

Penkkiurheilijoita ei ole aina helppo saada ylös sohvalta tai tietokonetuolilta live-katsomoon. Urheilutapahtuman pitää olla niin hauska, että se voittaa kotikokemuksen oman ruudun äärellä.

– Pitää miettiä, miten houkutellaan helposti vaivaantuva suomalainen pois mukavuusvyöhykkeeltä toisten ihmisten keskelle, Jokipii toteaa.

Hänen mukaansa avain on katsojakokemus. Tekniikan pitää olla huipputasoa, striimin kuvanlaadun erinomainen, internetyhteyden supernopea.

Ja toisin kuin vaikkapa musiikkifestareilla, e-urheilutapahtumissa katsoja ja pelaaja ovat samalla tasolla. Artisti pysyttelee yleisöstä erillään, nousee lavalle ja palaa takahuoneeseen. Menestyneimmällekään pelaajalle taas ei rakenneta erillistä tapahtumakokemusta, vaan hän on osa porukkaa.

Jokipii nauttii työstään rockfestivaalin järjestäjänä, mutta e-urheilutapahtumissa on hänelle ihan toisenlaista hohtoa.

– Tämä on vielä jotain ihan uutta. Tässä hommassa voin olla pioneeri.