Traktorimarssi keräsi Helsinkiin vuoden 2016 keväällä viljelijöitä ja heidän koneitaan ympäri Suomea. Samalla se toi kuluttajille ja valtiovallalle väkevän viestin.

– Silloin herättiin siihen, että viljelijöillä menee huonosti, kertoo maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Välitä viljelijästä -projektin vetäjä Pirjo Ristola.

Marssilla oli toivottua vaikutusta, ja hallitus myönsi syksyllä maataloudelle 50 miljoonan euron kriisitukipaketin.

Tästä paketista Mela sai miljoonan euron hyvinvointirahan, jonka turvin vuoden alussa käynnistyi Välitä viljelijästä -projekti.

Sen tarkoitus on tuoda apua talousongelmissa oleville tai jaksamisen kanssa kamppaileville tilallisille.

Alkuvuosi on jo osoittanut, että apua tarvitsevia maatalousyrittäjiä riittää. Varsinkin Pohjois-Savosta on kantautunut paljon avunpyyntöjä.

– Henkisen jaksamisen ongelmien syvyys yllätti meidät. Tiesimme, että niitä on, mutta emme sitä, kuinka pahoja ne ovat, Ristola kertoo.

Sukutilan lopettaminen on monelle vaikea päätös

Taloudelliseen ahdinkoon tiloja ovat ajaneet esimerkiksi tuottajahintojen lasku ja Venäjän tuontipakotteet. Erityisesti maitotilat joutuivat ottamaan vastaan kovan iskun.

Jos tilat olivat tehneet suuria investointeja, kysynnän äkillinen lasku ja sen vaikutus tuottajahintoihin saattoivat tuoda yllättäen suuria taloudellisia ongelmia.

Suurten lainojen lisäksi esimerkiksi perhe- ja työhuolet voivat kuormittaa viljelijöitä.

Myös sukutilan jatkuvuus on monelle todellinen huolenaihe. Monesti kynnys myydä tai hakea konkurssiin satoja vuosia sukupolvelta toiselle siirtynyt kotitila on suuri.

– Siellä painaa taustalla se, että olemmeko me se sukupolvi, joka hävittää tämän pitkään suvussa olleen tilan, Ristola kertoo.

Mitä tehdä, kun taakka on liian raskas kantaa omin voimin?

Välitä viljelijästä -projekti tekee yhteistyötä eri maakunnissa käynnissä olevien hyvinvointihankkeiden kanssa.

Keskeisessä roolissa niissä ovat sekä projektin että hankkeiden yhteyshenkilöt. Auttamisketju käynnistyy siten, että heihin otetaan yhteyttä‍. Yhteydenottaja voi olla tilallinen itse tai joku hänestä huolissaan oleva, kuten läheinen.

– Jos viljelijä itse ei jaksa soittaa, hänestä huolestunut henkilö voi vinkata projektista tai kysyä, saako hän antaa viljelijän yhteystiedot yhteyshenkilölle.

Ennen soittamista maatalousyrittäjältä on aina kysyttävä suostumus.

Projekti kouluttaa tilan kanssa asioivia henkilöitä, kuten pankki- ja vakuutustoimihenkilöitä, neuvojia, eläinlääkäreitä ja lomittajia, tunnistamaan mahdollisia ongelmia.

Jos asiat vaikuttavat olevan tilalla huonosti, myös he voivat välittää tietoa tai pyytää viljelijältä luvan yhteyshenkilölle soittamiseen.

Tämän jälkeen yhteyshenkilö tulee käymään tilalla, ja hän keskustelee maatalousyrittäjän tilanteesta ja avuntarpeesta sekä tarvittaessa ostopalvelusitoumuksen hakemisesta.

Periaatteessa jaksamisongelmat voitaisiin havaita jo työterveyshuollossa, mutta Ristolan mukaan vain 35,9 prosenttia viljelijöistä kuuluu sen piiriin.

Kaikille avoin kriisikeskuksen puhelin‍ ja mielenterveysseura ‍tarjoavat myös nopeaa apua sitä tarvitseville.

– Mutta jos tällaista projektia tarvitaan, kai se on jonkinlainen osoitus siitä, että ne eivät ole toimineet, eivätkä viljelijät ole osanneet hakeutua palveluiden piiriin, Ristola arvioi.

Toukokuussa Välitä viljelijästä -projektille kohdistettiin lisäbudjetissa miljoona euroa. Sen avulla tiloja autetaan myös vuoden 2018 ajan, Ristola kertoo.

Myös isännät ovat alkaneet hakea apua

Projekti auttaa tilallisia myös 500 euron arvoisilla ostopalvelusitoumuksilla. Ne auttavat viljelijöitä saamaan asiantuntija-apua jaksamisen ongelmiin sekä talous- tai lakikysymyksiin. Niitä on tähän mennessä myönnetty noin 370 kappaletta, Ristola kertoo.

Varsinkin alkuvuodesta hankkeeseen tuli paljon talouteen liittyviä avunpyyntöjä. Vähitellen suunta on kuitenkin kääntynyt.

Nykyään ostopalvelusitoumuksia tehdään yhtä paljon jaksamisen ja talouden ongelmien ratkaisuun. Ristolan mukaan suunnanmuutos kertoo siitä, että viljelijöitä on onnistuttu rohkaisemaan avun pyytämisessä.

– Tämä on ihan samanlaista avun hakemista kuin jos menee käsi poikki. Samalla lailla haetaan apua jaksamiseen. Nyt kynnys on selvästi madaltunut, ja hakemuksia tulee enemmän. Se, mistä olemme erittäin tyytyväisiä, on, että myös miehet ovat rohkaistuneet hakemaan terapia-apua.

Muiden esimerkki kannustaa omaa tilannettaan miettiviä viljelijöitä hakemaan apua. Se on Ristolan mukaan tärkeä kehityssuunta.

– Tehdään avun hakemisesta normaalia, jotta se ei ole tabu asia, josta ei voi puhua.

Hän toivookin, että viljelijät ottaisivat rohkeasti yhteyttä jo hyvissä ajoin ennen kuin ongelmat kerääntyvät.

– Ei ole olemassa mitään liian pientä tai suurta ongelmaa, hän painottaa.

Kokemus on myös osoittanut, että joskus jo keskustelu kuuntelevan yhteyshenkilöiden kanssa voi tuoda apua viljelijälle. Heille voi soittaa kaikenlaisissa asioissa, Ristola kannustaa.

Projekti tähtääkin siihen, viljelijä saa tarvitsemansa avun. Jokaisella, myös yksin yrittävällä tilallisella, on oma turvaverkko, joka auttaa.