Päättäjä, kuunteletko ilmastohuolia?
Lisää aiheesta
Nettonollapäästöt vaativat kokonaisvaltaista talouden rakenneuudistusta ja muutoksia kulutustottumuksissa. Jos ihmiset kokevat, että ilmastopolitiikka sanellaan heidän yläpuoleltaan, siirtymävaiheesta tulee vaikea, varoittaa EU:ta ilmastoneuvotteluissa edustava suomalainen Elina Bardram.
Vakavien luonnonkatastrofien määrä on kolminkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä. YK:n ympäristöohjelman tilaston mukaan viime vuonna raportoitiin ympäri maailman 850 kuolonuhreja vaatinutta ympäristökatastrofia. Niistä jokainen aiheutti miljoonaluokan tuhot. Eniten ovat lisääntyneet hirmumyrskyt ja tulvat. Pelkästään hirmumyrskyjä koettiin viime vuonna enemmän kuin kaikkia ympäristökatastrofeja yhteensä vuonna 1989.
EU:n johtava ilmastoneuvottelija Elina Bardram muistuttaa, että tämä on valittavasti vasta alkua.
– Ilmastonmuutos on jo nyt vahvasti arkeamme, mutta äärimmäisten sääilmiöiden ja luonnonkatastrofien tiheys ja voima tulevat seuraavina vuosikymmeninä luultavasti lisääntymään.
Tuloksena ihmisten ilmastoahdistus vain kasvaa, uskoo Bardram. Hän tehtäviinsä kuuluu neuvotella 500 miljoonan eurooppalaisen puolesta siitä, miten maapalloamme uhkaava ilmaston lämpeneminen ratkaistaan.
Ilmastonmuutos saa ihmiset liikkeelle
Britanniassa Extinction Rebellion - ryhmittymän mielenosoitukset tukkivat viime viikkoina päivästä toiseen Lontoon keskustan. Ryhmän tavoitteena on painostaa Britannian hallitusta väkivallattomalla kansalaistottelemattomuudella alentamaan kasvihuonekaasujen päästöt nollaan vuoteen 2025 mennessä sekä pysäyttämään ilmastonmuutoksen.
Tänä vuonna myös koululaiset ympäri Euroopan ovat menneet ilmastolakkoon ja viikoittain jossain suurkaupungissa järjestetään ilmastomarsseja ja suurmielenosoituksia. Helsingissä ilmastomarssi keräsi yli 20 000 mielenosoittajaa vaatimaan uudelta hallitukselta päätöksiä, joilla ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua 1,5 asteeseen.
Tällainen liikehdintä ilmentää ihmisten kasvavaa huolta. Se ei tule Bardramin mukaan tulevaisuudessa loppumaan. Päinvastoin.
– Tietynlaiselle ilmastohysterialle on paikkansa, mutta monet ihmiset ärsyyntyvät,
kun mielenilmaukset sekoittavat pitkäksi ajaksi heidän arkensa. Poliittinen huomio on taattu, mutta emme pääse eteenpäin, jos eri intressiryhmät ajautuvat vain toisiaan vastaan ilman aitoa keskustelua.
Uhkana yhteiskunnan kahtiajakautuminen
EU:n ilmastoneuvottelija varoittaa, että populismi ja tietynlainen itsekkyys lisääntyvät, jos EU:lla ja jäsenmailla ei ole tarjota konkreettisia toimintamalleja ja
mielekkäitä vaihtoehtoja esimerkiksi uusien työpaikkojen luomiseksi ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Yhteiskunnan kahtiajakautumisen uhka on Bardramin mukaan todellinen, elleivät päättäjät ole tarpeeksi herkkiä ihmisten huolille.
– Huolet mikä monilla on, ovat aitoja. Emme onnistu saamaan ihmisten tukea välttämättömälle muutokselle, jos he kokevat, että ilmastopolitiikka sanellaan heidän yläpuoleltaan ja heitä ei kuunnella.
Bardram nostaa esimerkiksi Ranskan keltaliivit. Yksi heidän vihansa lähteistä oli presidentti Emmanuel Macronin lanseeraama polttoainevero. Vero nosti dieselin ja bensiinin hintaa portaittain ja viime syksynä dieselin hinta pomppasi lähes kymmenellä sentillä raakaöljyn hinnannousun vuoksi. Se oli monelle liikaa.
– Jos polttoainevero olisi esitetty osana isoa kokonaisuutta, eikä yksittäisenä aloitteena, se olisi luultavasti ollut paljon helpommin hyväksyttävä, arvelee Bardram.
Bardramin mukaan on keskeistä, että ilmastodebatissa annetaan kaikille yhteiskuntaryhmille todenmukaista informaatiota ja heitä aidosti kuunnellaan. Etenkin heitä, jotka kokevat joutuvansa syrjään ja häviävät, kun koko talousjärjestelmä muutetaan ilmaston kannalta kestäväksi. Joka maassa on löydettävä sopivat keskustelukanavat ja varmistettava, että keskustelu on avointa ja osallistavaa.
– Kansalaiskeskustelu on avainroolissa, että löydämme toimivia kokonaisratkaisuja. Tässä ei ole enää kyse pelkästä ilmastoasiasta, vaan aika radikaalista talousreformista ja yhteiskunnan muutoksesta, painottaa Bardram.
Kahden viikon Pariisin maraton
Bardram itse muistaa hyvin ajan, jolloin ilmastoasiat eivät vielä olleet EU-päättäjien työn ytimessä. Hän päätyi Euroopan komissioon 2000-luvun alussa työskenneltyään ensin liikkeenjohdon konsulttina Suomessa ja YK:n palveluksessa Nigeriassa.
– Kun aloitin ulkosuhteiden pääosastolla, minulle annettiin vastuulle ilmastoasiat.
Siihen aikaan ilmasto- ja ympäristöasiat nähtiin pehmeinä, vihreinä teemoina, jotka sopivat hyvin nuorille pohjoismaalaisille naisille, hymähtää Bardram.
Mutta sitten alkoi tapahtua. Jo ennen Kööpenhaminan surullisen kuuluisaa ilmastokokousta vuonna 2009, Bardramin johtamassa ilmastotiimissä työskenteli viisi ihmistä ja ilmastodiplomatia oli tuotu EU:n ulkoisen toiminnan keskiöön. Nykyisessä työssään ilmastopääosastolla hän vastaa kansainvälisistä suhteista ilmastopolitiikassa. Bardram tunnetaan Brysselissä erinomaisena asiaosaajana ja taitavana verkottujana. Taitoa junailla ylitsepääsemättömän vaikeita tilanteita on testattu useaan otteeseen. Bardram on toiminut unionin delegaation vetäjänä viisi vuotta muun muassa Pariisin ilmastoneuvotteluissa.
Pariisin ilmastokokous on syystäkin piirtynyt Bardramin mieleen yhtenä uran merkittävimmistä hetkistä.
– Se oli kuin kahden viikon maraton. Siinä ehdittiin käydä koko tunnekirjo läpi, hän kuvailee.
Bardram johti paitsi komission yli 50 neuvottelijan ryhmää, myös koordinoi useiden satojen neuvottelijoiden työtä ja kävi kahdenvälisiä neuvotteluita eri maiden kanssa. Rankkaa myös siksi, että tiimi valvoi koko ajan.
– Toisella neuvotteluviikolla nukuimme pari tuntia maksimissaan. Neuvottelutiloissa oli nukkumahuoneet, joissa saattoi tauoilla puoli tuntia käydä sulkemassa silmänsä.
Jarru nimeltä Donald Trump
Urakka kannatti. Pariisin ilmastosopimus saatiin maaliin. Sopimuksessa maat sitoutuivat tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkivät toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.
– Upea hetki oli myös se, kun EU kykeni tuomaan Pariisin ilmastosopimuksen voimaan ennätysnopeasti, alle vuosi sopimuksen solmimisen jälkeen, toteaa Bardram.
Ilo uhkasi kuitenkin jäädä lyhyeksi, kun Yhdysvaltojen presidentiksi valittiin Donald Trump. Marokon Marrakeshin ilmastokonferenssi järjestettiin Yhdysvaltojen vaalien jälkeen. Kokouksessa vallitsi Bardramin mukaan valtava pettymyksen ilmapiiri. Ilmastosopimuksen eteen oli tehty tosissaan töitä ja nyt se oli tipalla romahtaa.
– En ikinä unohda, miten pystyimme EU:n neuvottelutiimin kanssa tuomaan takaisin uskon prosessiin.
Trump ilmoitti odotetusti kesällä 2017, että USA irtisanoutuu Pariisin ilmastosopimuksesta. Muodollisesti irtisanoutumisprosessin voi aloittaa kolme vuotta sopimuksen voimaantulosta eli vasta vuonna 2019. Tätä seuraa vuoden mittainen ”notice period”. Juuri silloin Yhdysvalloissa on uudet presidentinvaalit. Bardram huomauttaa, että Trumpin linjauksista huolimatta Yhdysvalloissa on otettu viime aikoina osavaltiotasolla merkittäviä ilmastopoliittisia edistysaskeleita. Lisäksi rapakon takana vaikuttaa monia "ilmastojulkkiksia" ja ilmasto-myönteisiä yritysjohtajia, jotka muokkaavat julkista mielipidettä.
– Uskon, että tämä näkyy myös seuraavissa presidentinvaaleissa.
Vastavoima populismille
Bardramin mukaan se, miten kansainvälinen yhteisö on pysynyt yhdessä Trumpista huolimatta, antaa sekin uskoa tulevaan. Viime vuoden lopussa Puolan Katowicessa järjestetyssä ilmastokokouksessa päästiin sopuun viimeisistä ilmastosopimuksen kiistakysymyksistä ja sääntökirjasta, joka määrittelee Pariisin ilmastosopimuksen käytännön toteutuksen.
Myös viime aikaisissa G20-maiden työryhmissä on pystytty systemaattisesti yhdessä viemään eteenpäin Pariisin sopimuksen sitoumuksia ja siirtymää kohti vähähiilitaloutta. EU:n ilmastoneuvottelija huomauttaa, että EU vastaa noin 10 prosentista maailman kasvihuonekaasupäästöistä, mutta G20-maat yhdessä yli 80 prosentista.
– Ilmastonmuutos on yksi merkittävimpiä maailmanhistorian haasteita kautta aikojen. Meidän kansainvälisissä neuvottelupöydissä käsittelemät asiat vaikuttavat ilmastoon jo lastemme eliniän aikana.
Ilmastoneuvottelijan mukaan on ollut samalla upeaa ja rankkaa olla mukana, kun EU on pystynyt elämään todeksi globaalin johtoasemansa ilmastopolitiikassa ja sitouttamaan kansainväliset strategiset kumppanit mukaan.
– Pariisin sopimus ja yhteinen ymmärrys muutoksen välttämättömyydestä on toiminut tärkeänä vastavoimana populismille ja nationalismille. Se tuo kansallisvaltiot yhteen. Ilmastohaaste voidaan ratkaista vain kansainvälisellä yhteistoiminnalla.
EU:n pidettävä linjansa
Ja Pariisin sopimus on vasta alkua. Se ei yksinään riitä mihinkään. Komissio julkisti viime vuoden lopulla visionsa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaksi. Se viitoittaa vaihtoehtoisia polkuja EU:n ilmastoneutraaliuteen, mukaan lukien kolme kunnianhimoista skenaariota, joissa tämä tavoite saavutettaisiin jo vuonna 2050.
Pallo on nyt jäsenmailla. EU-maiden odotetaan käsittelevän strategiaa kesäkuussa EU-huippukokouksessaan. Lopullisen strategian hyväksyminen saattaa osua Suomen puheenjohtajakauteen ensi syksynä. Takaraja on vuosi 2020, jolloin strategia on toimitettava YK:lle osana Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamista.
EU:n on nyt Bardramin mukaan tärkeintä jatkaa samalla kunnianhimoisella linjalla.
Euroopan on sekä vedettävä että työnnettävä muita maita liikkeelle ja vaadittava voimakkaasti kaikkia muita G20-maita tekemään omat pitkän aikavälin strategiansa.
Edelläkävijän asemasta on EU:lle hyötyä kilpailukyvyn ja markkinaosuuksien kannalta.
– Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Ilmastoasiat eivät ole enää vain nuorten pohjoismaalaisten naisten asioita. Niistä on tullut kovaa politiikkaa sen kaikilla tasoilla ja sektoreilla, kiteyttää Bardram.