Ei aikaa, eikä halua jonottaa? Ei huolta. Monessa maassa voit jo palkata henkilön jonottamaan puolestasi. Yhä useampi suomalainenkin on tottunut tilaamaan kyydin mobiilisovelluksella, avannut kotioven ruokalähetille tai etsinyt verkkopalvelusta putkimiestä auttamaan kylpyhuoneen tukoksen kanssa. Nämä ovat esimerkkejä viimeisen vuosikymmenen aikana vauhdilla yleistyneistä alustatalouden töistä.

Euroopan laajuisen Eurobarometrikyselyn mukaan jo neljännes EU-maissa asuvista ihmisistä käyttää jakamis- tai alustatalouden palveluita ja yli 90 prosenttia suosittelee palveluiden käyttöä. Lisäksi yksi viidestä on tarjonnut osaamistaan alustoilla tai voisi kuvitella tekevänsä niin.

Pizzalähetyksistä koodaukseen

Alustatyötä on vaikea määritellä. Yleensä sillä tarkoitetaan mitä tahansa työtä, jossa työn tarjoajat ja työn tilaajat kohtaavat digitaalisella alustalla. Kyytipalvelu Uber, majoituspalvelu AirBnB ja ruokalähettipalvelu Foodora ovat tyypillisiä alan toimijoita. Joskus puhutaan myös jakamistaloudesta tai yhteistyötaloudesta. Koska ala on vasta kehittymässä, myös termit ovat vakiintumattomia.

Suomalaisten palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnionsia johtava Aleksi Kuusisto huomauttaa, että on hyvä erottaa toisistaan niin sanottu joukkoistettu työ eli crowd work ja paikkaan sidotut sovellukset.

Joukkoistetut työt ovat sijainnista riippumattomia, verkon välityksellä tehtäviä niin sanottuja "klikkitöitä" kuten verkkosivustojen moderointia, valokuvien taggaamista tai YouTube-videoiden kääntämistä.

Paikkaan sidotuissa sovelluksissa henkilö tuottaa palveluita kysynnän mukaan tietyllä rajatulla alueella. Tyypillinen esimerkki ovat kuljetus- tai siivouspalvelut.

– Alustatalouden kasvuvauhti on vahva. Markkinoille syntyy koko ajan uudenlaisia alustoja ja liiketoimintamalleja, toteaa Kuusisto.

Kasvun ennustetaan myös jatkuvan vahvana, kun yhä useampi työ ja tehtävä siirtyy verkkoon. Lisäksi esimerkiksi Malesiassa ja Nigeriassa hallitukset ovat ottaneet käyttöön kannustimia, joilla kansalaisia houkutellaan alustatalouden pariin.

Kansainvälisen työjärjestö ILO‍:n viime vuonna toteuttaman selvityksen mukaan klikkitöiden tekijöitä löytyy eniten Intiasta ja muualta eteläisestä Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Euroopassa joukkoistetun työn tekeminen on yleisintä Saksassa.

Määrällisesti mitattuna työntekijäluvut ovat vielä suhteellisen pieniä. Yhdysvalloissa 0,5 prosenttia kaikesta työvoimasta saa tulonsa alustatalouden töistä. Tuoreen EU-komission tutkimusraportin mukaan EU-maissa keskimäärin 5 prosenttia työvoimasta työskentelee alustataloudessa ja vain kaksi prosenttia ilmoittaa sen pääansiolähteekseen. Suomessa on selvityksen mukaan EU-maista vähiten alustataloudessa työskenteleviä.

– Suuri osa alustatalouden työntekijöistä maailmalla on Uber-kuskeja, huomauttaa Kuusisto.

Ei mustavalkoinen asia

Alustatalous ja sen eri muodot jakavat mielipiteitä niin kuluttajien, päättäjien kuin tutkijoiden parissa. Toiset näkevät alustatalouden tulevaisuuden työnä, toisten mielestä se on riistoa.

Mediassa on uutisoitu ruokalähettien heikoista työehdoista sekä taksien ja kyytipalveluiden riidoista. Alustatalouden työ ei mahdu perinteisten työmarkkinaraamien, talouden rakenteiden ja lainsäädännön sisälle ja haastaa yhteiskunnan toimintatavat ja instituutiot. Ilmiössä ei ole kyse vain uudesta liiketoimintamallista, vaan kokonaan uudenlaisesta talouden ja yhteisöjen integraatiosta.

EU-komissio suhtautuu alustatalouteen positiivisesti. Uudenlaiset liiketoimintamallit voivat lisätä työpaikkoja ja kasvua EU-maissa, jos niihin kannustetaan ja niitä kehitetään vastuullisesti.

Alustataloudesta vastaavan komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen mukaan Euroopan talouden kilpailukyky edellyttää innovointia sekä tuotteissa että palveluissa.

– Euroopan seuraava läpilyönti voi tulla alusta- ja yhteistyötaloudesta. Haluamme kannustaa sääntely-ympäristöön, jossa uusia liiketoimintamalleja on mahdollista kehittää siten, että samalla varmistetaan kuluttajansuoja, oikeudenmukainen verotus sekä työehdot ja -olot.

Kuusisto painottaa, että alustatalous onkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen asia.

Alustataloudessa on palveluiden tekijöiden kannalta paljon hyviä puolia. Niiden ansiosta on luotu ja luodaan paljon työtä, jossa työllistymiskynnys on tavallista alhaisempi.

Se on iso mahdollisuus ihmisille, joiden on vaikeuksia työllistyä perinteisille työmarkkinoille esimerkiksi terveysongelmien ja perhesyiden takia. Ne ovat myös ennennäkemätön mahdollisuus erityyppisille erityisosaajille, jotka voivat nyt tarjota palveluitaan käytännössä globaalisti riippumatta omasta asuinpaikasta. Lisäksi alustatalouden työt tarjoavat joustavuutta, sillä työntekijä voi päättää milloin, missä ja miten työskentelee.

Työntekijöiden uusi alaluokka?

Mutta kuten lähes aina uuden talouden osa-alueen kohdalla, ilmiöön liittyy myös ongelmia. Alustatalouden työntekijöiden kannalta yksi suurimmista on Kuusiston mukaan turvattomuus.

– Joustavuus tarkoittaa usein sitä, että työntekijän on venyttävä viimeiseen asti. Tekijällä ei ole varmuutta saako hän työtä, koska ja kuinka paljon.

Maailmanlaajuisesti 89 prosenttia alustatalouden työntekijöistä ilmoittaa, että haluaisi työskennellä enemmän. Suuri osa tekee useampaa työtä ja useammalla alustalla. Uber-kuljettajista 69 prosentilla on toinen täysi- tai osa-aikainen työ kuljettajan tehtävän ohessa. Puolet kuljettajista ajaa keskimäärin alle kymmenen tuntia viikossa.

Toinen yleinen ongelma on heikko ansiotaso. Ansiot jäävät alhaisiksi etenkin globaaleilla keikkatyöalustoilla, jotka keskittyvät alhaisen tuottavuuden palveluihin.

Keskimääräinen tuntipalkka jää ILO:n raportin mukaan esimerkiksi CrowdFlower ja Microwork -alustoilla 2 dollariin tunnilta. 75 prosenttia yhdysvaltalaisista alustatalouden työntekijöistä ansaitsee säännöllisesti vähemmän kuin osavaltionsa minimipalkan tunnilta. Alustatalouden kehdossa, länsirannikon San Franciscossa alustatalouden työntekijöistä on muodostunut uusi alaluokka, jonka ansiotaso ei riitä asuntoon.

Kuusisto nostaa esiin vielä kolmannen ongelman: sosiaaliturvan puuttumisen. Moni alustatalouden työntekijöistä on kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolella, koska ansiot eivät riitä sosiaaliturvamaksuihin. Globaalisti vain 15 prosenttia alan työntekijöistä kerryttää itselleen eläkettä.

ILO listaa ongelmiksi lisäksi epäselvän ja heikon aseman, epäreilun kohtelun, puutteet työturvallisuudessa sekä maksuongelmat. Työntekijät ovat lisäksi harvoin järjestyneitä ja usein vailla sananvaltaa päätettäessä ehdoista ja korvauksista.

– Työn tekemisen ehdot ja korvaus kuitenkin vaihtelevat paljon riippuen henkilön kotipaikasta ja alustan luonteesta, huomauttaa Kuusisto.

Esimerkiksi Saksassa on paljon kansallisia, korkean osaamistason tekijät ja työt yhdistäviä alustoja. Näiden kautta työllistyy jo huomattava määrä arkkitehtien, koodareiden ja teollisten muotoilijoiden kaltaisia osaajia eivätkä korvaustasot usein eroa perinteisestä "offline"-maailmasta.

Oikea vai muka-yrittäjä?

Nykytilanne on vaikea myös yritysten näkökulmasta. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofoundin tilaisuudessa puhuneen BlablaCarin perustaja Frederik Mazzarellan mukaan EU-tasolla on kiireesti sovittava yhteisistä digitaalisen talouden ja palveluiden pelisäännöistä. Muutoin eurooppalaiset alustatalouden toimijat jäävät jälkeen yhdysvaltalaisia ja kiinalaisia kilpailijoita.

– Nyt alustatalouden toimijoiden on perustettava uusi yritys jokaiseen EU-maahan ja joka maassa säännöt eroavat toisistaan, huomauttaa Mazzarella.

Sekä EU-tasolla että kansallisesti on ryhdytty ratkomaan ongelmakohtia. Palkansaajia edustavan Kuusiston mukaan työntekijöiden näkökulmasta tärkeintä on selvittää, onko alustatalouden palveluita tarjoavat henkilö aidosti yrittäjä vai näennäisyrittäjä.

Näennäisyysyrittäjyydessä työsuoritus tapahtuu työsuhdetta muistuttavissa oloissa. Suomen lain mukaan kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde, jos työ on tehtävä henkilökohtaisesti ja tekijä ei saa ottaa muita toimeksiantajia. Eurooppalaisen COLLEEM-tutkimuksen‍ mukaan 40 prosenttia alustapalveluista ansiota saavista kokee olevansa työntekijöitä.

Useat digitaaliset alustat argumentoivat toimivansa ainoastaan välittäjinä asiakkaiden ja tuottajien välillä, eivätkä ne siten koe olevansa vastuussa palveluntarjoajan työturvasta. Mutta useilla alustoilla on kuitenkin palveluntarjoajaa koskevia vaatimuksia, jotka tekevät rajan vetämisen vaikeaksi.

– Kun henkilö on tosiasiallisesti työsuhteessa, häntä koskevat luonnollisesti kaikki sosiaali- ja työlainsäädännölliset oikeudet, työehtosopimus ja mahdollisuus järjestäytymiseen, muistuttaa Kuusisto.

Eräät tahot haluavat myös alustataloudessa aidosti yrittäjinä toimiville työntekijöiden kaltaisia oikeuksia, mutta Kuusisto ei ajatukselle lämpene.

– Minusta markkinoiden täytyy antaa vapaasti kehittyä ja löytää tältä osin toimintatapansa, liialla sääntelyllä ei saa lähteä rajoittamaan yrittäjien vapautta.

Missään Euroopan maassa ole luotu lainsäädännöllistä kategoriaa alustataloudessa työskenteleville ja muille itsensätyöllistäjille. EU-komissio ehdottaa kaksi vuotta sitten julkaistussa suosituksessaan, että jäsenmaat arvioisivat onko kyseessä työsuhde sen perusteella, millainen henkilön alaisuussuhde on, millaista työn luonne on ja paljonko työstä saa korvausta.

Pienin askelin kohti ratkaisuja

EU-tuomioistuin on jo linjannut, että esimerkiksi ruokalähettipalvelu Foodoran lähetit ovat työntekijöitä. Linjauksen mukaan kansallisten viranomaisten on kannettava vastuu ja huolehdittava, että yritykset noudattavat lainsäädäntöä. Kaliforniassa oikeus katsoi eräässä tapauksessa, että Uberin työntekijää tulisi pitää yhtiön työntekijänä eikä freelancerina.

– Vireillä on useita muitakin tapauksia ja odotamme saavamme lisää tuomioita, jotka auttavat selkiyttämään rajanvetoa aidon ja näennäisyrittäjyyden välillä, toteaa Kuusisto.

Lontoossa Uberin kuskit toimivat jo työsuhteessa ja keskustelut ovat käynnissä myös monen muun kanssa. Yksi Saksan suurimmista ammattiliitoista, IG Metall, on luonut työntekijöille alustan, jossa he voivat vertailla kokemuksiaan. Se on parantanut tekijöiden asemaa.

Myös EU-tasolla on käynnissä kaksi aloitetta, jotka toteutuessaan vahvistaisivat alustataloudessa työskentelevien asemaa. Toinen niistä on niin sanottu työolodirektiivi, joka toisi jokaiselle oikeuden saada työsopimus eli työsuhteen ehdot kirjallisena. EU-komissio on myös julkistanut suosituksen, joka velvoittaisi jäsenmaat antamaan kaikille työssäkäyville pääsyn kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään.

– Eteenpäin mennään, mutta erittäin pienin askelin. On selvää, että alustatalous on paaluttanut asemansa ja sen merkitys vain kasvaa. Siksi ilmiö on tärkeää ottaa haltuun ja ruokkia sen hyviä puolia ja löytää ratkaisu kielteisiin. Muutoin ongelmista voi tulla pysyviä, painottaa Kuusisto.