Hyllyillä ja naulakoissa on partoja, kulmakarvoja, irtoneniä, naamareita ja peruukkeja. Ilmassa on vaikeasti määriteltävä tuoksu, jossa yhdistyvät kemikaalit, tekstiili ja vanha suomalainen elokuva.

Kuokkasen Peruukkiliikkeen toisen kerroksen maskeerauspuolen myymälä on hämmentävä paikka, samalla makaaberi ja kotoisa, kuin surrealistisen elokuvaohjaaja David Lynchin luoma ulottuvuus keskellä Helsinkiä.

Juuri nyt kampaajamaskeeraaja Ninni työstää tuotetta, joka on suosittu joulun aikaan. Se on joulupukin parta.

Tuomari Nurmio lauloi aikoinaan tonnin stifloista. Tässä on tekeillä yli tonnin parta.

Yli 100-vuotias yritys

Kuokkasen Peruukkiliikkeen yrittäjä Arto Pirinen tulee vastaan ja kättelee. Hän näyttää perhepotrettia. 

Vanha valokuva Kuokkasen perheestä
Arto Pirinen esittelee vanhaa valokuvaa Kuokkasen perheestä vuodelta 1931.

Kuvassa kameraan katsoo muiden muassa Pirisen mummi Anneli pikkutyttönä.

– Ja tuossa on Hannes Kuokkanen, liikkeen perustaja, Pirinen sanoo.

Peruukkimestari Kuokkanen perusti ensimmäisen peruukkiliikkeen Uuteenkaupunkiin vuonna 1921. Hän oli niin taitava, että Kansallisteatteri kutsui hänet Helsinkiin, ja Kuokkanen muutti toimipisteensä tähän Itäiselle Teatterikujalle. Ensi vuonna tulee 100 vuotta täyteen näissä liiketiloissa.

Arto Pirinen on pyörittänyt perheen peruukkiliikettä puolipäiväisesti vuodesta 2018. Toinen puoli Pirisen työajasta kuluu tietosuojajuridiikan parissa. 

Arto Pirinen peruukkitehtaassaan
Arto Pirinen on liikkeenjohtaja jo neljännessä sukupolvessa.

Laatu maksaa

Aluksi Kuokkasen Peruukkiliikkeessä valmistettiin kaikki itse. Työntekijöitä oli peruukkien kulta-aikaan 1960–1970-luvuilla 50, nykyään kymmenkunta.

Nykyään Aasiasta tulee niin laadukkaita peruukkeja, että osa Kuokkasen Peruukkiliikkeen liiketoimintaa on sellaisten maahantuonti ja jälleenmyynti. Esimerkiksi syöpäpotilaille ja alopeetikoille (hiukset vievä autoimmuunisairaus) menevistä peruukeista suurin osa on tuontiperuukkeja.

Peruukin hintahaarukka on leveä – 200 eurosta 2600 euroon. Hintaan vaikuttavat peruukin pohjan materiaali ja sen valmistuksessa tarvittavan käsityön määrä sekä hiusmateriaalin laatu, ja toisaalta aidon hiuksen tapauksessa myös sen määrä ja pituus.  
 
Liike valmistaa edelleen itsekin peruukkeja, mutta ne menevät pääasiassa teatteri-, elokuva- ja tv-tuotantoihin ja esimerkiksi Kansallisoopperalle. Liikkeestä saa hankittua myös muut tarvittavat maskeeraustuotteet.

peruukkitehtailua käsityönä
Kuokkasen peruukkiliikkeessä valmistetaan myös peruukkeja käsityönä etenkin teatteri-, elokuva- ja tv-tuotantoihin.

Aitohiusperuukkeja myös huolletaan liikkeessä esimerkiksi lisäämällä hiusta.

Noin 10 prosenttia bisneksestä kattaa joulupukinpartojen huoltaminen ja tehtailu. Ne Kuokkasen peruukkiliikkeessä tehdään edelleen alusta loppuun itse, kuten on tehty vuodesta 1921 lähtien.

Ammattipukeilla ammattilaisten parrat

Pirinen näyttää taas valokuvaa. Se on vuodelta 1984. Kuva on Helsingin Sanomien jutusta, jossa kerrotaan Inarijärveen pudonneesta neuvostoliittolaisesta ohjuksesta.

Kyse oli herkästä tilanteesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä, jota seurattiin kansainvälisessä mediassa. Suomalainen matkailunedistämiskeskus haistoi bisneksen ja lähetti joulupukin seuraamaan etsintöjä.

Pukin parta oli tietysti Kuokkasen Peruukkiliikkeen valmistama.

– Ilman tuota tempausta Suomesta ei ehkä olisi kansanvälisesti muodostunut ”joulupukin maata”, Pirinen sanoo ja hymähtää.

– Tuossa kuvassa pukilla on meidän tekemät viiksetkin – väärinpäin.

Väittäisin, että melkein kaikilla ammattipukeilla on meidän tekemä parta.

Tämä politiikkapukki ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen julkisuuden joulupukki, jolla on Kuokkasen Peruukkiliikkeen parta. Pirinen ei voi asiakkaitaan paljastaa, mutta sanoo:

– Väittäisin, että melkein kaikilla – ellei kaikilla – ammattipukeilla on meidän tekemämme parta.

Ammattipukki haluaa Kuokkasen parran samasta syystä kuin jousisoitinsoittaja haluaa Stradivarius-merkkisen soittimen: vaikka se on kallis, se on paras.

Kymmeniä tunteja käsityötä

Hypistelemme partoja, joita roikkuu naulakossa odottamassa asiakkaille lähtöä.

joulupukinpartoja roikkumassa naulakossa
Joulupukin parran valmistaminen vie kymmeniä työtunteja, mutta kestääkin isältä pojalle.

Ensin näpelöimme vanhempaa, käytöstä poistettua yksilöä, joka on tehty hevosenjouhista, ja sen jälkeen modernia, joka on tehty jakin karvasta. Jakkipartaa ei oikeasta parrasta erota, niin autenttiselta se tuntuu.

Parran tekeminen ottaa kymmeniä työtunteja. Ensin karvoista sekoitetaan oikea sävy, valmistetaan parran pohja ja sen jälkeen alkaa tambureeraus. Siinä karvat solmitaan muutama kerrallaan kiinni kokonaisuudeksi.

Sitten parta kastellaan ja rullataan ja laitetaan matalalämpöiseen uuniin pariksi päiväksi ja sen jälkeen vielä huoneenlämpöön pariksi päiväksi, jotta muoto pysyy. Tämän jälkeen parta menee kampaajille, jotka kampaavat parran kuohkeaan muotoon.

Partoja saa pitkinä, keskipitkinä ja lyhyinä. Pitkä parta maksaa noin 1 500 euroa.

Se voi kuulostaa kalliilta, mutta se on suomalaista käsityötä, joka kestää vuosia, ellei vuosikymmeniä, kun sitä huollattaa. Huoltoa parta voi tosiaan kaivata, kun lapset vetävät pukkia parrasta ja kiharat karaistuvat lumimyräkässä lahjankantopuuhissa. Siksi on hyvä, että parta voidaan pestä ja kammata uudelleen sekä tarvittaessa lisätä karvaa.

– Kannustan joko ostamaan laadukkaan parran tai vuokraamaan. Vuokraamme lyhyitä partoja. Se on ekologinen vaihtoehto, Pirinen sanoo.

Merkityksellistä työtä

Kuokkasen Peruukkiliikkeelle Lapin piristynyt matkailu on tehnyt hyvää, sillä mitä enemmän ammattimaisia pukkeja, sitä enemmän heidän tuotteilleen on kysyntää. Menekkiä on paitsi Suomessa, myös ulkomailla, esimerkiksi Japanissa.

Arto Pirinen sovittamassa joulupukin partaa itselleen
Lisääntynyt Lapin-matkailu on tuonut Kuokkasen parroille asiakkaita Japanista asti.

Sen sijaan kulttuurialan leikkaukset ovat kurittaneet peruukki- ja maskeeraustoimintaa, sillä iso osa asiakkaista on ollut elokuva- ja teatterituotantoja. Myös hyvinvointialueiden heikko talous vaikuttaa, sillä peruukki on usein osa sairauden hoitoa.

– Iso osa peruukin hankkijoista hankkii sen maksusitoumuksella tai palvelusetelillä, ja kun kuntien talous on heikko, sellaisiin on vähemmän mahdollisuuksia.

Hankaluuksista on selvitty osin siksi, että vanhan firman tilanne ei riipu täysin suhdanteista: rahaa on sen verran säästössä, että huonoista ajoista pääsee yli.

Mikään kultakaivos Kuokkasen Peruukkiliike ei ole eikä tule olemaan, mutta se ei haittaa Piristä. Hän saa tyydytyksen siitä, että pystyy jatkamaan yli sadan vuoden ikäistä yritystä ja tarjoamaan hyvän työpaikan noin kymmenelle ammattilaiselle. Ja siitä, että kokee tekevänsä merkityksellistä työtä.

– Meillä on peruukkiasiakkaita, joilla on ollut esimerkiksi alopecia lapsesta asti, ja he ovat luottaneet meihin vuosikymmeniä.

Se lämmittää kuin laadukas parta pukkia jouluaattona.