Jäätä, vettä ja veitsenteriä – tältä kuopiolaiselta kalatehtaalta tulee sinunkin syömäsi kala

Siinä se on: tuon vaalean, siniovisen tuotantohallin läpi kulkeva kala päätyy monien suomalaisten ruokapöytään.

Kuopiolaisen Escamar Seafoodin kautta kiertää vuosittain neljä miljoonaa kiloa norjalaista ja suomalaista kalaa. Siis 4 miljoonaa kiloa.

Ensin kalatehtaalle pitäisi päästä ehjänä. Aamuliikenne Kelloniemen teollisuusalueella on vilkasta. Autojen lisäksi kuuluu vain viimassa heiluvan lipputangon narun naksutus.

Hiekkainen Mastotien pientare on tallautunut askelista. Lähellä on rauhallinen asuinalue. Punatakkinen äiti työntää lastenvaunuja keskellä toista ajokaistaa. Rekka kääntyy mutkasta ja ajaa asvaltoitua tietä kalajalostamon ohi toisen yrityksen pihaan.

Kello on yhdeksän. Kalat ovat saapuneet tunteja sitten.

Kuutena päivänä viikossa rekka tuo tuoreen lastin kalaa Pohjois-Norjasta. Kiireisimpinä päivinä rekkoja tulee kolme. Yhdessä rekassa on noin 20 000 kiloa kalaa, useimmiten lohta.

Kalan kysyntä Suomessa kasvaa vuosi vuodelta. Miten siilinjärveläisen kalamestarin Antti Räsäsen perustamasta yrityksestä on kasvanut osa jättimäistä kalayhtiötä? Kestävätkö vanhat tilat suomalaisten kalanhimon?

Kestävät, mutta se vaatii huoltoa joka päivä.

”En ole jyrkkä pilkunviilaaja”

Olen menossa tapaamaan Markku Hussoa, joka työskentelee Escamar Seafoodin teknisenä päällikkönä. Hänen vastuullaan on tammikuusta 2018 lähtien ollut se, ettei jään, veden ja veitsien keskellä satu vahinkoja.

Escamar Seafood on yksi Suomen isoimmista kalantuotantolaitoksista. Yritys toimittaa tuotteita Suomen suurimmille kauppaketjuille ympäri maata.

Tien varteen pystytetty kartta kertoo toimiston sijainnin. Ei alueella voisi eksyä muutenkaan, sillä kaikki on järjestyksessä. Hyvä niin, sillä teollisuusalueet ovat täynnä vaaranpaikkoja.

Kalatehtaan toisesta kerroksesta kuuluu kahvikuppien kilinää ja savolaisia sananparsia. Yksi työntekijöistä on siirtynyt Helsingin toimipisteeseen. Siellä on yrityksen johtoa ja myyntiä. Tuotanto on Kuopiossa. Ilmapiiri on aistittavan lämmin. Ehkä viileät työolosuhteet vaativat hyvää huumoria.

Markus Husso kävelee vastaan toimistostaan. Hänellä on yllään sinikeltainen teknikon asu.

Suomen vanhimmasta yrityksestä Fiskarsilta tullut Husso on ollut kiireinen. Yritys on uuden norjalaisen omistajan myötä vaihtanut toiminnanohjausjärjestelmänsä.

Norjalaiset haluavat nähdä paremmin, mitä Pohjois-Savossa tapahtuu.

Kurkataan tästä, millaisia ilmoituksia on tullut tänä aamuna, Husso sanoo ja kääntyy tuolilla tietokoneelle.

– Tuossa on siivousraportti, ja tuossa näkyvät tuotannon huomautukset kuvineen. Pesuhuoneen kaakelit ovat rikkoutuneet parista kohdasta, hän silmäilee.

Tavanomaisia korjauksia. Ei mitään vakavaa tänä aamuna. Kaikki kuitenkin korjataan, jotta ongelmat eivät leviä.

Tärkeimmät ilmoitukset koskevat koneita, joita ilman tuotanto pysähtyisi. Husso kertoo, että koneiden ennakkohuolto on avain menestykseen.

– Kun joku sanoo, että eihän toimivaa konetta kannata huoltaa, kysyn minkä takia lentokoneita huolletaan niin paljon.

Husso on pistänyt tuulemaan. Hän haluaa tehdä jokaisesta työvaiheesta turvallisen. Kyse ei ole vain tapaturmien ehkäisystä, vaan asioiden sujuvuudesta.

Norjalaisen ja suomalaisen turvallisuuskulttuurin eroja hän ei ole vielä havainnut. Näyttää kuitenkin siltä, että kalakansan toimintatavat mahdollistavat riskienhallinnan parantamisen.

Escamar Seafood kuuluu Insulaan, jonka puolestaan omistaa yksi maailman suurimmista kalaliiketoiminnan sijoitusyhtiöistä. Kvervan sijoitukset lasketaan miljardeissa euroissa.

Husso oli Fiskarsilla lähes kymmenen vuotta. Sitä ennen hän työskenteli huonekalujen parissa Suonenjoella. Oma yritys meni konkurssiin vuonna 2008, minkä jälkeen Husso siirtyi tuotanto- ja kehitystehtäviin Fiskarsin Sorsakosken pannutehtaalle.

Husso puhuu paljon Fiskarsin kokemuksistaan. Kattiloiden ja pannujen parissa työturvallisuus oli avainasia. Kalojen myötä tarkkailtavaksi tuli myös elintarvikehygienia.

– En ole jyrkkä pilkunviilaaja. Kiinnostukseni turvallisuuteen alkoi opiskeluaikana, kun tutustuin lean-ajatteluun ja hukan poistamiseen. Työturvallisuus ei ole irrallisia asioita, vaan kaikki nivoutuu yhteen.

Husson suuri tehtävä on, että jokainen työntekijä tekisi työvaiheet samalla tavalla. Ilman turhia ja rasittavia liikkeitä tai ylimääräistä kävelyä. Se onnistuu selkeillä työohjeilla ja sillä, että laitoksen 4000 neliöstä jokaisella on tehtävänsä.

Työvaiheiden sujuttava kuin renkaanvaihto formuloissa

Husson käden ulottuvilla on hänen salainen aseensa: videokamera.

– Tällä näkee asioita, joita ei muuten näkisi. Turhan tekeminen vähenee huomattavasti, kun työvaiheet kuvataan ja avuksi kehitetään apuvälineitä.

Apuvälineitä tarvitaan esimerkiksi nostamiseen. Joka päivä koneet puretaan osiin ja pestään öisin. Irrotettavat osat voivat painaa 25–30 kiloa. Osat ovat liukkaita, lattia märkä ja nostajat erikokoisia ihmisiä. Keventimillä saadaan vähennettyä monta selän nitkautusta ja jalan lipsahdusta.

– Kun koneita ja apuvälineitä valmistetaan, työntekijät pitää saada heti alussa mukaan. Videoiden avulla voimme katsoa, mitä missäkin tehdään. Näin koneet voidaan rakentaa omiin tarpeisiin sopiviksi.

Alussa Husso kameroineen herätti ihmetystä. Nyt jokainen tietää, että kuvaamisella parannetaan työskentelyä.

– Tavoitteena on, että työvaiheet tapahtuisivat yhtä sujuvasti kuin renkaanvaihto formuloissa.

Pumppukärryjä vaihdetaan joka kuukausi

Toimisto sikseen.

Husso on luvannut esitellä, miten monien turvallisuusriskien kalatehtaalla selvitään ilman tapaturmia käytännössä.

Menemme siis sinne, missä kalat ovat.

Ensiksi täytetään terveyskysely. Flunssaisena tuotannon tiloihin ei ole asiaa.

Husso ojentaa minulle valkoisen asun, päähineen ja kumisaappaat. Kävelemme sokkeloisesta toimistorakennuksesta tuotannon tiloihin.

Pesemme kädet.

Työtilat ovat koleat ja moni nenänpää punertaa. Salissa sihahtelee ja suhahtelee. Olosuhteiden rankkuudesta kertoo se, että laatikoiden siirtämiseen käytettäviä pumppukärryjä on ostettava lisää joka kuukausi. Eri malleja on kokeiltu, mutta aina olosuhteet ovat olleet liian rankkoja kuiviin tiloihin suunnitelluille kärryille.

Ympäri rakennusta on antureita, jotka mittaavat lämpötilaa. Järjestelmä on vanha. Ensi vuonna otetaan mahdollisesti käyttöön järjestelmä, jossa lämpötiloja voidaan tarkkailla reaaliaikaisesti tietokoneelta.

Työntekijät noukkivat kaloja laatikoista ja nostavat niitä linjastoille. Husso sanoo katsovansa sitä, miten turhista ja työntekijää rasittavista vaiheista päästäisiin eroon.

– Nuo laatikot pitää saada nousemaan sitä mukaa, kun ne tyhjenevät. Silloin kaloja ei tarvitse kumartua kaivamaan pohjalta.

Lattia on märkä desinfiointiaineesta. Koneita ja tiloja pestään paljon.

– Emme saa ikinä paikkoja kuiviksi. Kunnossapidolla riittää haasteita.

Tottumattomana varon jokaista askelta, kunnes huomaan, ettei lattia ole varsinaisesti liukas.

Työsuojeluvaltuutettu Arto Karvonen tulee kertomaan, että pienillä muutoksilla tapaturmia on saatu vähennettyä.

– Liukastumiset ovat loppuneet lähes kokonaan, kun yhteistyötä siivousfirman kanssa tiivistettiin.

Silti suomalaisten työpaikkojen yleisin tapaturma, liukastuminen, vaanii kaikkialla. Myös Escamar Seafoodin vuoden ainoa tapaturma on ollut liukastuminen.

Ympäristöhuoltoyhtiö Lassila-Tikanoja huolehtii puhtaudesta. Joka kerta kun työntekijä lopettaa päivän työn, hän huuhtelee koneet vedellä. Yöllä seitsemän ihmistä pesee koneet ja koko laitoksen läpikotaisin.

– Se vaikuttaa tuotantokapasiteettiin, koska emme voi ottaa yövuoroa tuotannon käyttöön, Husso sanoo mietteliäänä.

Vesi tekee sen, että paikat kuluvat nopeasti. Lattioihin ja seiniin tulee halkeamia. Niitä korjaa ulkopuolinen yritys viikonloppuisin.

Eroon sormille vaarallisista koneista

Sitten on noita veitsiä. Työntekijöillä on viiltosuojahanskat ja esiliinat, joihin terät pysähtyvät.

Karvonen on työskennellyt kalatehtaalla kymmenen vuotta. Hän kertoo, että aina hyväkään suojautuminen ei auta.

– Vuosia sitten minulle kävi niin, että käsi jäi koneen väliin pään katkaisuvaiheessa. Sormesta irtosi pala hanskan sisään, Karvonen muistelee ja näyttää sormeaan.

Husso kielsi vanhojen koneiden käytön. Niistä puuttuvat suojat ja terät ovat näkyvillä.

– En uskaltanut ottaa niitä käyttöön. Jos viiltosuojahanska joutuu pyörivään terään, sitä ei saa millään pois, Husso sanoo.

Ennen vanhaan työturvallisuus oli muutenkin vähän niin ja näin.

Tuorepuolen tuotantosuunnittelija ja työsuojeluvaltuutettu Petri Hakonen mainitsee, ettei työergonomialla ollut mitään väliä.

– Silloin sanottiin, että jos et pysty tuohon, niin mene tuonne. Jos et pysty siihenkään, mene jonnekin muualle.

Työpaikoilla oli puutteita myös luvissa. Trukkia sai ajaa, jos osasi.

Oli myös sitkeitä väärinkäsityksiä. Kuopiossa vallitsi pitkään uskomus, että paloturvallisuussyistä tiloihin ei saisi laittaa nopeasti ylös nousevia pikarullaovia.

Husso kysyi asiaa viranomaisilta. Estettä pikarullaoville ei ollut. Nyt ovia on vaihdettu vilkkaimpiin kohtiin. Vanhat, saluunamaiset ovet lävähtävät helposti vastaantulijan kasvoille, joten vaihto lisää turvallisuutta.

– Tänne tulee huomioteippejä, jotka heijastavat pimeässä, ja tuohon tulee luultavasti kaide, kun tiloja muokataan uuteen käyttöön, Husso kiertää laitosta ja näkee kaiken turvallisuuden näkökulmasta.

Pudotus tasanteelta on vain metrin, mutta kyllä siinäkin nilkka taittuu.

Turvallisuuskulttuuri on syvällä. Teknisesti ongelmat on helppo korjata, mutta kulttuuri muuttuu hitaammin. Husso kertoo alussa ihmetelleensä, miksi muuten täydessä varastossa sähkökaapin edusta oli aina vapaana.

– Se oli jokin kulttuurinen juttu. Toimintatavat iskostuvat hyvin ihmisten päähän.

Se on hyvä asia muutoksen kannalta. Uudet tavat opitaan nopeasti, jos hyödyt osataan kertoa selvästi. Siinä auttavat Husson videot, joista jokainen näkee omin silmin muutoksen hyödyn.

Kestävä kehitys tarkoittaa säästöjä

Pesemme taas kädet, ja siirrymme toiseen tilaan.

Kalatehtaalla on noin viisitoista konetta ja laitetta. Leikkaamotilassa on eniten melua. 80 desibelin raja ylittyy vain muutamassa pisteessä.

– Todennäköisesti teen ensi vuonna meluntorjuntaohjelman, vaikka raja-arvot ylittyvät vain muutamassa pisteessä.

Väylien tukkeutumisen kannalta suurin pullonkaula on tuotannon loppupäässä. Käytäville kertyy täysiä ja tyhjiä laatikoita. Ruuhka-aikoina tuotantotiloissa ei ole yhtään ylimääräistä neliötä.

Syy ahtauteen on siinä, että aiemmin tuotteita tehtiin pienissä erissä. Kasvun myötä seinät ovat tulleet vastaan. Lisätila ei yksin auta.

– Kaikille tavaroille pitää olla oma teipillä tai maalilla merkitty paikka, johon ei laiteta mitään muuta.

Escamar Seafoodin nettisivuilla puhutaan paljon kestävästä kehityksestä. Miten se näkyy tässä laitoksessa?

Ainakin siinä, että ympäristöystävällisillä ratkaisuilla voidaan säästää kuluja. Koko tehtaalle on tulossa energiakartoitus.

– Haluamme kehittää ratkaisun, jolla koneiden hukkalämpö saadaan talteen.

Styroksilaatikot yritys korvaa pahvilaatikoilla.

Lisäksi kaikki loisteputkivalot vaihdetaan: 600 lediä tuo suuria säästöjä ja lisää paloturvallisuutta.

Koneiden parannuksilla myös liha saadaan paremmin talteen.

– Kala on arvokas raaka-aine. Jos kilo maksaa kympin, niin ruodosta kannattaa ottaa liha tarkasti talteen, Husso sanoo.

Itsenäisyyspäivästä alkaa kalan suurkulutus

Suomalaisten kalanhimo lisääntyy vuosi vuodelta. Escamar Seafood varautuu tuotantomäärien kasvuun ennakoimalla.

Juhlapyhiin varautuminen on helpointa, koska niistä on jo kokemusta. Itsenäisyyspäivästä alkaa kalan suurkulutus. Normaalisti käytössä on kaksi pakkauslinjaa. Joulukuussa käyttöön otetaan kolmas linja.

Kalan kulutus Suomessa on kaksinkertaistunut 1980-luvulta. Suurten kauppaketjujen kalakampanjat lisäävät vilskettä. Suosiotaan kasvattaa erityisesti savustettu kala.

Samalla lisääntyy työvoiman tarve. Escamar Seafood käyttää vuokratyövoimaa kysynnän vaihteluista selviytymiseen. Yhtenäiset työohjeet parantavat uusien työntekijöiden perehdytystä, joka on työturvallisuuden ydinasia.

Ennen oli toisin.

Yli 20 vuotta nykyisessä työpaikassaan työskennellyt Petri Hakonen muistaa, kun liikevaihto ylitti 10 miljoonaa markkaa.

– Silloin pidettiin isot kinkerit.

Ei mennyt monta vuotta, kun liikevaihto ylitti 100 miljoonaa markkaa. Silloin järjestettiin vielä isommat kinkerit.

– Jokainen sai tehdä töitä niin paljon kuin halusi. Joulusesongin aikaan olin 18 tuntia töissä, kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja tulin seuraavaan aamuvuoroon.

Sen aamuvuoron pituus oli ”vain” 12 tuntia.

– Sitten kävin nukkumassa ja seuraava päivä kesti 20 tuntia, Hakonen muistelee.

Tapaturmattomien päivien laskenta johtaa harhaan

Husso huomaa uuden halkeaman seinässä. Kaikkien korjausten listaaminen veisi kaiken työajan, jos hänellä ei olisi apunaan kaikkien työntekijöiden silmiä ja digitaalisia riskienhallinnan välineitä.

Valkotaulut ja excel-taulukot vaihtuvat hiljalleen välineisiin, jotka tekevät raportit automaattisesti. Husso kertoo, että aiemmin sähköpostiin on tullut joka aamu viesti, jossa on kuvia ja kommentteja. Raportointi on voinut viedä monta tuntia päivässä.

– Teemme vieläkin paljon päällekkäistä työtä, mutta se on muuttumassa.

Digitaalisista apuvälineistä on eniten hyötyä silloin, kun jokainen työntekijä saadaan mukaan kertomaan ongelmista.

Hussolla on siihen yksi hyvä keino: arvonnat.

Arvontojen avulla tulee huomioita, joita kukaan ei muuten kertoisi.

Pitkään muodissa olleeseen tapaturmattomien päivien laskemiseen Husso ei usko.

– Romutin heti sen ajatusmallin. Siinä käy helposti niin, että lopulta kukaan ei halua nollata päiviä, jotta kakkukahvit eivät mene sivu suun. Parempi on, että kaikki vahingot ja ongelmat ilmoitetaan, jotta ne voidaan korjata.

Ryteiköt tekevät teollisuusalueista vaarallisia

Yhdessä asiassa tiukat hygieniavaatimukset auttavat Escamar Seafoodia. Työntekijät eivät turhaan liiku sisä- ja ulkotilojen välillä.

Yksi yleisimmistä työtapaturmien syistä on nimenomaan sisätilojen ja ulkotilojen välillä liikkuminen. Silloin kaadutaan ja liukastutaan sairastuvalle.

Ulkona, kalatehtaan pihalla näkyy vielä lavoja, mutta pian nekin siirtyvät sisävarastoon.

Videokameroiden valvomalla piha-alueella on kolmekymmentä autoa. Yrityksessä ei ole tapahtunut yhtään työmatkatapaturmaa tänä vuonna, Husso sanoo tyytyväisenä.

Ryteiköt kalatehtaan ympäriltä raivattiin pois kesällä.

– Alueella liikkuu paljon lapsia ja nuoria. Nyt rekkakuskit näkevät paremmin kääntyessään pihasta tielle.

Eikä Husson turvallisuusurakka pääty tähän.

– Koko piha-alueen ulkovalaistus on tarkoitus laittaa uusiksi. Turvallisuudessa riittää aina parannettavaa.

Escamar Seafood

Perustettu: Siilinjärveläinen kalamies Antti Räsänen perusti Kuopion Kalatukun vuonna 1992. Yritys kasvoi 12 vuodessa Suomen suurimmaksi kalanjalostajaksi. Lännen Tehtaat, nykyinen Apetit, osti yhtiön vuonna 2004. Apetitin kalaliiketoiminta siirtyi norjalaisille kesällä 2017. Nimi vaihtui Escamar Seafoodiksi.

Kotipaikka: Kuopio

Liikevaihto: 46 miljoonaa euroa (2017)

Henkilöstö: Noin 70 (2017)

Päätuotteet: Lämmin- ja kylmäsavustetut, graavisuolatut ja marinoidut kalatuotteet ja tuorekala.

Laita työturvallisuus kuntoon - lataa avuksesi maksuton riskienhallinnan muistilista!‍