Vuosi sitten Rymättylässä sijaitsevan Meinikkalan tilan varhaisperunan istutus ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Tilan isännän Pasi Vehmasen vasen käsi oli kokonaan käyttökiellossa, vaikka kasvukauden kiireinen alku painoi päälle.

Perheen hiihtolomareissu Sappeella oli saanut alkukeväästä ikävän käänteen, kun Vehmanen kaatui laskettelurinteen juurella ja otti iskun vastaan vasemmalla kädellään. Kaatumisen jälkeen kädessä ei ollut kipua, mutta sitä ei voinut kunnolla liikuttaa. Kaikki ei ollut niin kuin piti.

Laskut loppuivat siihen, ja Vehmanen ajoi lasten kanssa takaisin mökille. Hän ei jäänyt viivyttelemään kipeän käden kanssa, vaan soitti heti vakuutusyhtiöön. Jo seuraavana päivänä hän pääsi Tampereelle Pohjola Terveyteen ortopedin vastaanotolle. Lääkärissäkäynti osoitti, että nopea hoitoon hakeutuminen oli ollut viisasta: viattoman oloinen kaatuminen oli aiheuttanut suurta vahinkoa ja kyynärpää oli murtunut.

Vehmasen nopean reagoinnin ansiosta kyynärpään hoito päästiin aloittamaan pikaisesti. Jo pari päivää loukkaantumisen jälkeen hän pääsi leikkaukseen. Se onnistui hyvin, ja tästä alkoi käden pitkä kountoutusprojekti. Ensin vuorossa oli kuitenkin lepo.

– Ennen kuntoutusta käsi oli kolme viikkoa kipsissä ja seuraavat kolme viikkoa lasketeltiin turvotusta. Kuusi viikkoa vierähti ennen kuin pääsi edes kunnolla aloittamaan kuntoutusta, Vehmanen kertoo.

Kausi käyntiin yhteisvoimin

Huhtikuussa perunanistutus käynnistyi tuttuun tapaan, mutta työt oli järjestettävä uudelleen. Esimerkiksi idätettyjen perunoiden 15–20 kilon laatikoiden kantaminen ja istutusten suojaaminen harsolla olivat Vehmaselle kipeän käden takia mahdotonta työtä.

Apua tilan töihin perhe sai sukulaisilta ja urakoinnista. Vehmanen kertoo, että perhe oli miettinyt tilalla joskus toimintasuunnitelmaa vastaavan erikoistilanteen varalle.

– On sitä joskus mietitty, mutta ei se mitenkään itsestäänselvyys ole, että apua löytyy. Pahimmassa tapauksessa loukkaantuminen voisi tarkoittaa, että joutuisi jättämään yhden satokauden kokonaan välistä. Jos vaikka jalka olisi murtunut ja olisi joutunut kävelemään keppien kanssa, todennäköisesti konetyötkään eivät olisi onnistuneet.

Tärkeimmät työt hoituivat kotivoimin, mutta urakointi oli onnistumisessa tärkeä tekijä. Vaikka työ ei ole fyysisesti yhtä raskasta kuin 25 vuotta sitten, se on Vehmasen mukaan teknisesti paljon vaativampaa. Kaikkia asioita ei pysty opettamaan uudelle työntekijälle viikossa.

– Melkein on niin, että ainoa mahdollisuus on ostaa palvelu. Joku toinen tulee omilla koneilla tekemään työn niin kuin pyydät. Se on se tapa, jolla kaikkein parhaiten pystyy selviämään. Tietenkin se maksaa ja tarkoittaa vielä enemmän miinusmerkkistä vuotta, mutta oman terveyden kustannuksella leikkiminen tuntuu kovalta ratkaisulta.

Sukulaiset ja urakointi auttoivat Meinikkalan tilaa onnistumaan, kun Pasi Vehmasen käsi oli käyttökiellossa. Kuva: Pasi Vehmanen

Kuntoutus ensin

Yli kolmeen kuukauteen kättä ei saanut juuri rasittaa, eikä siihen saanut kohdistaa painoa. Kuntoutuksessa sitä alettiin jumpata ja palauttaa liikeratoja. Harjoitteita Vehmanen teki fysioterapeutin kanssa ja omatoimisesti. Vaikka puolikuntoisuus kismitti, oli selvää, ettei kuntoutuksesta kannattaisi luistaa.

– Jos vaakakupissa on se, että on koko loppuelämän puolikuntoinen, kannattaa miettiä, että ottaisi oikeasti sen kuntoutuksen tosissaan. Aikaa ja malttia se vaatii, kun työt ovat kovimmillaan. Se turhauttaa, mutta ei siinä voi oikein muuta kuin pitää maltin.

Väkisin reuhtominen olisi voinut aiheuttaa suurempaa vahinkoa. Mielessä painoi myös ajatus satokauden taloudellisesta onnistumisesta. Rauhallinen kuntouttaminen oli kuitenkin pakko.

– Kyseessä oli sen verran paha murtuma, että jos meinasi, että käsi palautuu, siinä ei ollut kauheasti vaihtoehtoja. Ihan kirjaimellisesti tuli noudatettua kuntoutusohjetta. Ei se muuten olisi varmaan tullut kuntoonkaan.

Entä kuinka sitkeä fysioterapiassa käynti ja kuntoutus sujuivat?

Tänä vuonna Meinikkalan tilalla varhaisperunan istutukset käynnistyivät 13. huhtikuuta, ja Vehmanen on ollut töissä täysillä mukana. Käden liikerata ei vielä ole palautunut täysin loukkaantumista edeltäneelle tasolle, mutta nopean hoitoon hakeutumisen, onnistuneen leikkauksen ja vuoden kuntoutuksen ansiosta se toimii ja työura jatkuu. Kiitosta hän antaa Pohjola Terveydelle.

– He ovat terveydenhoidon ammattilaisia ja heitä oli kuunneltava. Tässä on vielä vähintään 30 vuotta työuraa jäljellä. On pakko huolehtia siitä, että terveys pysyy kunnossa.

​

Tutustu Pohjola Terveyden palveluihin‍