Rekkakuski Anni-Riina Lindholm kannustaa naisia alalle

Nuori nainen pyörittelee vaivattoman näköisesti kuorma-auton ja peräkärryn yhdistelmää kapealla lumisella metsäaukiolla. Vieressä istuu rauhallisen oloinen isä, joka antaa välillä neuvon tai kaksi. Kohta täysperävaunuyhdistelmä lastataan täyteen tukkeja.  

Ratin takana istuva nainen on Nelosen Rekkakuskit Suomi -sarjasta tuttu Anni-Riina Lindholm, 24, ja edellä kuvattu kohtaus on sarjan ensimmäisestä jaksosta.  

Anni-Riina ajaa työkseen rekkaa isänsä Ari Lindholmin puunkuljetusyrityksessä. Ala tuntui hänestä omalta, sillä hän on lapsesta asti seurannut isän touhuja. 

– Jos isällä ei olisi kuljetusyritystä, vaikea sanoa, olisinko silloin päätynyt alalle. Isä ei ole tähän kannustanut, mutta ei hän estänytkään, kun lähdin peruskoulun jälkeen suorittamaan logistiikan perustutkintoa ammattikouluun, Anni-Riina kertoo. 

Anni-Riinaa houkutti alalle sen itsenäisyys, samoin vastuu isosta ajoneuvosta.  

– Sitä paitsi kuljetusalalle on aina tarvetta, työ ei lopu ikinä.  

Isä ohjaa tytärtään alan saloihin 

Todistus ammattikoulusta antoi hyvän pohjan, mutta ei se vielä tehnyt Anni-Riinasta valmista ammattilaista, sen verran vaativaa puutavaran kuljetus on. Anni-Riina on harjoitellut rekan ajamista suljetuilla alueilla jo ennen opintoja isän opastaessa vierellä.  

– Metsäteillä ajaminen on kaikista vaativinta. Täysperävaunuyhdistelmä painaa kuorman kanssa 76 tuhatta kiloa. On huomioitava kelirikot ja liukkaat talvikelit, ja liikenteessä on omat haasteensa. Ennakoivalla ajamisella olen välttänyt vaaratilanteet toistaiseksi. Yhtään ei saa keskittyminen herpaantua ajossa, Anni-Riina kuvailee. 

Kangasniemellä toimivan A. Lindholmin puunkuljetusyrityksen isoimmat asiakkaat ovat UPM ja paikallinen Lujametsä, ja puita kuljetetaan noin 200 kilometrin säteellä kahdessa vuorossa.  

– Aamuvuoro alkaa kello 2 aamuyöllä ja kestää 11 tuntia, iltavuoro alkaa aamuvuoron päätyttyä noin kello 13. Yhtä vuoroa tehdään kerralla aina viikon ajan. 

Kun Anni-Riina hyppää rekkaan, isä Ari saattaa tulla kyytiin mukaan, erityisesti jos edessä on vaikea paikka. Ja vaikka kaikki menisikin jo mainiosti, yhteiset reissut ovat molemmille tärkeitä. 

– Perhe on samaan aika parasta ja pahinta. Isäkin on aika jäärä. Hän on tehnyt koko työuransa puutavarakuljetuksen parissa ja ollut pitkään yrittäjä. Hän on tottunut tekemään asioita tietyllä tavalla, ja jos teen ne omalla tavallani, saan palautetta.  

Anni-Riina kertoo esimerkin: Lumiketjujen laitto rekan renkaisiin on oma taiteenlajinsa, sillä yhden renkaan ketjut painavat 30 kiloa. Siksi nuori nainen on kehittänyt oman tapansa laittaa ketjut paikoilleen. Isä Ari on sitä mieltä, että Anni-Riina kyllä pystyisi laittamaan ne perinteisesti.  

– Isältä joskus unohtuu, että en ole vielä ihan täysammattilainen. Toisaalta pidän siitä, että isä on sitä mieltä, että pystyn tekemään asiat samalla lailla kuin hän, se luo minulle itsevarmuutta, Anni-Riina kiittelee. 

Sukupolvenvaihdos on pian edessä 

Anni-Riina on ajanut työkseen puurekkaa nyt kuusi vuotta. Hän on lisäksi alkanut vastata yrityksen hallinnollisista töistä toimitusjohtajana toimivan isänsä sijaisena. 

– Olemme aloittamassa sukupolvenvaihdosta, mutta hötkyilyyn ei ole tarvetta. Pyrimme tekemään vaihdoksen mahdollisimman hyvin, että kaikki menee fiksusti. Pari vuotta siinä menee.  

Anni-Riinan kolmesta isoveljestä nuorin Veikko Lindholm on myös mukana yrityksessä. Työnjako sisarusten välillä on selvä: Veikko vastaa kalustosta ja Anni-Riina hoitaa paperityöt, mutta yrittää päästä mahdollisimman usein myös ratin taakse. 

– En aja ihan täyttä viikkoa, sillä aikaa menee hallinnollisiin töihin. Mutta toisin kuin muut työntekijät, isä, Veikko ja minä ajamme puukuormia myös viikonloppuisin. 

Esimerkkinä muille naisille

Kun Anni-Riina sai puhelinsoiton Rekkamiehet-televisio-ohjelman tuotantotiimiltä, hän ei epäröinyt lähteä ohjelmaan mukaan. Ohjelmaan kiinnitettiin myös isä ja veli.  

– Haluan olla esimerkkinä toisille naisille, että hekin pystyvät tähän. Kannustan naisia tulemaan alalle, jos se tuntuu omalta. Vie aikaa, että tulee itsevarma olo, mutta olen varma, että jokainen, joka haluaa kuljetuspuolen hommiin, onnistuu.  

Vaikka enemmistö alalla on miehiä, naisia on tullut vuosien myötä alalle yhä enemmän.   

– Kun olen tien päällä, vähintään yksi naispuutavarankuljettaja tulee minua vastaan. 

Anni-Riina on otettu positiivisesti vastaan alalle, mutta on hän saanut osansa negatiivisestakin palautteesta.  

– Alkuun negatiiviset kommentit vaikuttivat minuun. Olen kuitenkin saanut itsevarmuutta, ja opin joka päivä uutta, Anni-Riina kuittaa. 

Anni-Riinalla on perheen tuki ja perheyrityksessä esikuvina isän ja veljen lisäksi muut työntekijät. 

– Kaikilla alalla työskentelevillä naisilla ei ole samanlaista tukea perheestä kuin minulla. Lupaan, että minuun saa olla yhteydessä, jos jollain on vaikeita hetkiä. Valan kyllä heihin uskoa, Anni-Riina lupaa. 

 Kuka

 Lue myös:

Asiantuntija: Kuljettajan ajoterveys koskettaa kaikkia tiellä liikkujia‍