Vastuullisesti ja kestävästi tuotettu ruoka kiinnostaa yhä enemmän kuluttajia. Mutta mitä vastuullinen ruoantuotanto käytännössä tarkoittaa? Miten suomalainen maatalousyrittäjä voi vaikuttaa tilansa vastuullisuuteen?

– Tilatasolla meillä tehdään paljon hyviä asioita, joita emme aina huomaa. Saparollinen sika tai nokallinen broileri ovat meillä normeja, muualla maailmassa kuriositeetteja. Mielestäni viljelijöiden pitäisi osata kertoa selkeämmin julki tiloillaan tekemästään työstä, sanoo Heidi Siivonen.

Hän työskentelee Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n ruokamarkkina-asiantuntijana.

Siivosen mukaan suomalaisen ruuan erinomaisuuteen on aina kuulunut ekologisesti kestävä tuotantotapa, joka kestää kriittisen tarkastelun.

– Suomalainen viljelijä on osannut sopeuttaa ruuan tuotantonsa vallitseviin oloihin ja on työssään tasapainossa luonnon kanssa, Siivonen sanoo.

Vastuullisen ruuan kestävyyden kolmio

Siivonen ottaa esiin kestävyyden kolmion, kun puhutaan vastuullisesti ja kestävästi tuotetusta ruuasta. Kestävyyden kolmion kärkiä ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalisesti sekä kulttuurisesti kestävä tuotanto.

Ruoka on ekologisesti kestävää, kun se on tuotettu niin, että ympäröivä luonto säilyttää monimuotoisuutensa ja tuotanto on sopeutettu luonnonvarojen riittävyyteen.

– Mielestäni suomalaiset viljelijät ovat tässä suhteessa hyvin valveutuneita ja sitoutuneet kestävän kehityksen periaatteisiin, Siivonen sanoo.

Taloudellinen kestävyys ei perustu velkaantumiseen tai olemassa olevien varantojen hävittämiseen. Se tarkoittaa pitkäjänteistä maatalous- ja talouspolitiikkaa, jolloin tuotanto kestää tulevaisuuden haasteet.

– Isossa kuvassa suomalainen maatalous on kestävää, mutta yksittäisten tilojen näkökulmasta tilanteet vaihtelevat. Tuottajahinnat voisivat olla paremmat, Siivonen arvioi.

Sosiaalinen ja kulttuurillinen kestävyys tulee esiin kotimaisen maatalouden rakenteessa. Suomessa on Siivosen mukaan pitkä perheviljelijöiden ja pientilojen historia.

– Perheyrittäminen on tarkoittanut sitä, että ollaan omavaraisia ja viljellään ylisukupolvisesti säilyttäen tila elinvoimaisena tulevallekin sukupolvelle, Siivonen sanoo.

Hyvinvoiva ruuantuotanto pitää maaseudun elinvoimaisena ja tuo sosiaalista sekä kulttuurista hyvinvointia myös haja-asutusalueille.

Ruokahävikki on suuri haaste

Mihin seikkoihin maatalousyrittäjän kannattaisi nyt kiinnittää huomiota edistääkseen kestävästi tuotettua ruokaa?

Suomessa on hieman alle 50 000 maatilaa ja erilaista tapausta. Yleensä ottaen koko alan omavaraisuutta kasviravinteiden ja energian osalta voisi parantaa, Siivonen sanoo.

Vastuullinen viljelijä pyrkii suljettuun kiertoon, jolloin maataloudessa käytetyt ravinteet kiertävät pellolta pöytään ja biojäteastian kautta takaisin peltoon, eikä ravinteita vapaudu ympäristöön.

Koko ruokaketjussa ruokahävikki on iso ongelma. Tilatasolla siihen voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi huolehtimalla esimerkiksi hyvästä siisteydestä ja lajittelusta.

– Kun puidaan ja korjataan viljasatoa, niin viljalajin vaihtuessa on tärkeää puhdistaa koneet ja laitteet niin, ettei sekoiteta eri viljalajeja keskenään ja aiheuteta turhaa hukkaa. Myös rikkakasveista puhdas kasvusto ehkäisee hävikin torjuntaa.

Myös ihmisvastuulla on väliä

Kiertotalouden periaatteita kannattaisi hyödyntää tehokkaammin myös tilojen välisessä yhteistyössä.

– Tilojen välisellä yhteistyöllä voidaan hankkia energiapihimpiä koneita ja työlaitteita sekä haastaa tavarantoimittajat tarjoamaan energiatehokkaampia ratkaisuja, Siivonen sanoo.

Vastuullisuuden uutena ulottuvuutena hän nostaa esiin ihmisvastuun: kun tilakoot kasvavat, tiloilla tarvitaan enemmän ulkopuolista työvoimaa. Moni sukupolvenvaihdoksen läpikäynyt perhetila onkin kehittymässä liiketoimintaa harjoittavaksi organisaatioksi, jota tulee osata johtaa kuin liikeyritystä.

Ihmisvastuu tarkoittaa sitä, että maatalousyrittäjä ymmärtää asemansa vastuullisena työnantajana, kun työtä on tekemässä enemmän käsipareja.

– Suomalaisen maatalouden valtti on, että ketjun joka vaiheen tekee aikuinen ihminen, joka saa työstään palkan ja jolla on hyvä, turvallinen työympäristö ja eläketurva. Tämä ei ole itsestään selvää kaikkialla, Siivonen muistuttaa.