Kova tuuli repii työmaalla rakennustelineitä suojaavaa pressua. Navakka tuuli rikkoo pressun ja samalla telineen turvakaiteen. Tapahtuman havainnut työntekijä raportoi siitä eteenpäin. Tieto kuitenkin unohtuu kirjata ylös. Seuraavana päivänä tapahtuneesta tietämätön työntekijä putoaa rikkoutuneelta telineeltä ja vammautuu.

Tämä on yksi 27 työtapaturmaan ja työturvallisuusrikokseen johtaneesta tapauksesta, joita Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Minna Janhonen tutki yhdessä Turun yliopiston oikeussosiologian professorin Anne Alvesalo-Kuusen ja tutkijatohtori Liisa Lähteenmäen kanssa.

Tutkitut tapaukset sattuivat kaikki yhteisillä työpaikoilla, ja ne johtivat niin kuolemaan, vammautumiseen kuin loukkaantumiseen. Suurin osa aineistosta koski rakennustyömailla sattuneita onnettomuuksia.

– Rakennustyömaat ovat selvin esimerkki yhteisistä työpaikoista, joissa usea työnantaja toimii samanaikaisesti, Janhonen kertoo.

Kolme vaaran paikkaa

Tutkitut tapaukset olivat kaikki erilaisia, mutta tutkimuksessa nousi esiin kolme onnettomuuksia selittävää puutetta.

– Yleisin oli lainsäädäntöön ja sopimuksiin liittyvät laiminlyönnit. Tiettyyn pisteeseen asti yhteistyökuvio saattoi olla hyvinkin suunnitelmallista ja näyttää hyvältä, mutta arjessa sopimukset unohtuivat, eikä niitä noudatettu.

Toinen yhteisillä työpaikoilla esiin noussut ongelma oli kommunikaation ja suunnittelun puute. Kun työntekijät tulevat eri organisaatioista, heillä on jokaisella erilaiset tavat toimia.

– Työmailla ajateltiin helposti, että kaikki tietävät, miten täällä kuuluu toimia ja kaikille on annettu yhtä paljon informaatiota. Näin ei kuitenkaan välttämättä ollut. Kaikki tulivat oman taustaorganisaationsa oletusten varassa: ”Meillä asiat tehdään näin, joten ne tehdään varmaan samoin tällä työmaalla.”

Myös työntekijöiden puutteellinen perehdytys ja vähäinen kuuntelu johtivat ongelmiin. Esimerkiksi keikkatyöläiselle saatettiin osoittaa hänen työpisteensä ilman sen kummempaa perehdytystä.

– Oltiin vähän välinpitämättömiä työntekijöitä kohtaan, eikä kuunneltu heidän sanomisiaan. Esimerkiksi tietoa rikkoutuneesta telineestä ei kirjattu ylös.

Ei vain työmaiden ongelma

Vaikka tutkimuksessa perehdyttiin yhteisiin työpaikkoihin ja erityisesti työmaihin, ovat tutkimuksessa esiin nousseet kipupisteet Janhosen mukaan sovellettavissa kaikkiin muihinkin verkottuneisiin työyhteisöihin.

– Kaikessa verkottuneessa työssä on samanlaisia tiedonkulun puutteita. Usein ongelmat johtavat kuitenkin vammautumisen tai kuolemantuottamuksen sijaan siihen, että yrityksellä kuluu rahaa ja työntekijällä työaikaa tapahtuneen virheen korjaamiseen.

Ihmishenkiä ei siis välttämättä menetetä, mutta virheen korjaaminen voi turhaan hidastaa työn etenemistä. Yhteiset pelisäännöt sujuvoittaisivat yhdessä toimimista.

– Tämä ilmiö on yleinen. Yhä enemmän teemme ketjuuntunutta työtä.

Korjaa puutteet, suojaa ihmishenkiä

Janhosen mukaan kaikki tutkitut 27 tapausta olisi voitu periaatteessa estää. Se olisi lähinnä vaatinut vuorovaikutuksen ja viestinnän parantamista ja kipupisteisiin tarttumista.

– Yleensä rakennustyömailla on yksi päätoteuttaja ja hänellä on alihankkijoita. Selkeintä on lähteä liikkeelle siitä, että päätoteuttaja kutsuu eri osapuolet koolle miettimään yhteisiä pelisääntöjä. Ei siinä muu auta kuin yhteinen keskustelu ja päätyä kompromisseihin.

Usein ammattilaiset ovat kyllä hyvin tietoisia työturvallisuuden periaatteista ja käytännöistä. Niistä viestiminen kuitenkin sakkaa.

Yksi tapa varmistaa tiedonkulku ovat erilaiset järjestelmät, joihin vaaranpaikat ja tiedotettavat asiat voidaan kirjata. Näin tiedonkulkuun ei tule vaarallisia katkoksia.

– Millaisia järjestelmiä voitaisiin rakentaa, joihin kirjattaisiin vaaratilanteita? Joillakin firmoilla on niitä jo käytössä, mutta tarvittaisiin laajamittaisemmin vaaratilanteiden kirjaamista ja viestintäketjujen sujuvoittamista, jotta tieto menee oikeaan paikkaan.

Myös oman yrityksen sisällä on kannattavaa kiinnittää huomiota uusien työntekijöiden ja yhteisillä työmailla toimivien työntekijöiden perehdytykseen.

– Omassa organisaatiossa kannattaa rakentaa hyviä toimintatapoja, jotta kaikille olisi selvää, että yhteiset työpaikat toimivat hieman eri logiikalla.

Miten yhteisösakko muodostuu?

Kaikissa Janhosen tutkimissa tapauksissa organisaatio tuomittiin tapahtuneesta yhteisösakkoihin. Niiden suuruus vaihtelee organisaation koon mukaan.

– Yhteisösakon mittaamisessa huomioidaan muun muassa organisaation taloudellinen asema. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrityksen varallisuus sanelee sakon suuruuden. Isot firmat saavat isoja sakkoja ja pienemmät yritykset pienempiä sakkoja.

Yhteisösakkoa on voitu tuomita vuodesta 1995 ja työturvallisuusrikoksista vuodesta 2003 alkaen. Se on vähintään 850 euroa ja enintään 850 000 euroa. Rikoslain mukaan sakon suuruus määräytyy oikeushenkilön laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden ja oikeushenkilön taloudellisen aseman perusteella.

Oikeus selvittää koko tapahtumaketjun ja vaaratilanteeseen johtaneet tahot ja henkilöt. Sakon suuruuden arvioinnissa huomioidaan muun muassa rikoksen laji ja vakavuus, tekijän asema ja se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lainsäädännöstä tai viranomaisten määräyksistä.

Yrityksen lisäksi vastuuseen voivat joutua sen työntekijät. Janhonen muistuttaa, että yrittäjä voi aina ennalta varautua mahdollisiin vaaranpaikkoihin.

Vuosina 2010–2014 tuomittu‍ keskimääräinen yhteisösakko oli 10 700 euroa. Kyseisellä ajanjaksolla yhteisösakkoihin tuomittiin 154 työturvallisuusrikostapauksessa. Tuomittuja yhteisöjä oli 161, ja niistä suurin osa oli yrityksiä. Työturvallisuusrikoksista tuomittiin käräjä- ja hovioikeuksissa myös 805 henkilöä, joista 773 sakkotuomioon.

​

Lue myös: Nousukauden kääntöpuoli: tapaturmat kasvussa – tämän takia töissä sattuu pahasti

Lataa maksuton riskienhallinnan muistilista!‍