Maija-Lotta viihtyy askeettisella saarimökillään kesät talvet

Mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on ollut mökki-ihminen lapsesta saakka. Innostus syntyi isovanhempien kesäpaikalla ja vain vahvistui vuosikymmenten kuluessa.

– Vartuttuani kadehdin ihmisiä, jotka perivät mökkejä ja sadattelivat, kun ne vaativat aikaa ja ylläpitämistä. Olisin itse viettänyt mökkielämää niin mielelläni! Ajattelin kuitenkin, että sen aika tulee ehkä myöhemmin, hän kertoo.

Ihmiset eivät harmitelleet tekemiään asioita vaan niitä, jotka olivat jättäneet tekemättä. Heräsin!

Intoa hillitsivät kolme alaikäistä lasta sekä intensiivinen työ – ensin vaikeasti työllistyvien ja kehitysvammaisten ihmisten ohjaajana, sittemmin toimitusjohtajana isältä perityssä putkifirmassa. Mynämäessä sijaitseva omakotitalo vaati sekin huomiota. 

Lehtijuttu sai toimimaan

Vuoden 2017 lopulla Maija-Lotta törmäsi artikkeliin, jossa puhuttiin siitä, mitä ihmiset katuvat kuoleman kynnyksellä. 

– Kyselyyn vastanneet eivät harmitelleet tekemiään asioita vaan niitä, jotka olivat jättäneet tekemättä. Heräsin! 

Maija-Lotta aloitti uuden elämän toteuttamalla pitkäaikaisen haaveensa: värjäämällä hiukset porkkananpunaisiksi ja ottamalla niihin kiharat. Sitten alkoi mökin etsiminen. Kalliota piti olla, ja merta, mutta muita ehdottomia vaatimuksia ei ollut. 

– Paikat, joihin olisi päässyt autolla, olivat liian kalliita, joten aloin etsiskellä potentiaalisia saarimökkejä. Kevättalvella 2018 löysin etsimäni Turun saaristossa sijaitsevasta Iniöstä. 

Tyttären kysymys ratkaisi

Maija-Lotta kävi katsomassa mökkiä kahdesti: ensin yksin talvella, sitten keväällä perheensä ja välittäjän kanssa. Mökki oli vaatimaton mutta paikka hieno. 

– Tykästyin kallioihin ja upeaan merinäköalaan. Tontti oli reilun kokoinen, ja kolmeen muuhun mökkiin oli sopivan pitkä matka. 

Myös kodin ja saaren välinen matka vaikutti kohtuulliselta: neljäkymmentä minuuttia yhteysalukselle, puolisen tuntia Iniöön ja kymmenen minuutin venematka mökille. 

– Kun viisivuotias tyttäreni sitten kysyi, tulisiko tästä perheemme Saltkråkan (Astrid Lindgrenin Saariston lapset -kirjasta tuttu saari), päätin tarttua tilaisuuteen ja tehdä tarjouksen.

Itse tehtyä ja kierrätettyä

Tuore mökin omistaja tuumaili aikansa ja ryhtyi sitten kunnostamaan "Saltkråkania" mieleisekseen. Avuksi lupautuivat oma poika ja vanhempi pikkuveli. Aviomies ilmoitti heti, ettei aio osallistua – hitsarintyössä ja omakotitalon ylläpitämisessä oli hänelle riittävästi tekemistä. 

– Aloitin repimällä pois sisäseinät ja kosteutta saaneet eristeet. Myös saunan kiuas sai mennä. Peseydyimme pihalle pystyttämässämme telttasaunassa.  

Kaikki mahdollinen on rakennettu kierrätysmateriaaleista.

Maija-Lotta uusi eristeet ja sisäseinät. Hän maalasi osan seinistä turkoosiksi ja lattiat punaisiksi. Sittemmin nostettiin kattoa, vaihdettiin oven ja ikkunoiden paikkoja ja rakennettiin mökkiin kaksi pientä makuusoppea. Keittiö sai pienen parven ja mökki terassin. Lopulta, vuonna 2024, valmistui myös oikea sauna.

Erityisen ylpeä Maija-Lotta on rakentamastaan kompostoivasta kuivakäymälästä, johon saa heittää myös ruuantähteet. 

– Olen ihan liekeissä, kun avaan keväällä huussin säiliön, ja se on täynnä mehevää multaa! hän hihkuu.

Kaikki kuljetetaan veneellä

Ekovillaeristetty mökki on rakennettu kesäkäyttöön, mutta Maija-Lotta viihtyy siellä niin kauan kuin meri on sula. Hän lähtee mökille samaa matkaa jäiden kanssa ja viettää siellä niin paljon aikaa kuin töiltään ja Martta-harrastukseltaan ehtii. 

Pisimmillään mökkikausi on kestänyt lähes koko vuoden. 

– Vuonna 2020 meri oli pitkään auki, joten pääsin saareen uudeksivuodeksi. Vene nostettiin talviteloille tammikuun toisena päivänä ja laskettiin veteen taas helmikuussa. 

Busterilla kulkevat niin ihmiset ja mökkikoira Ekku kuin huonekalut ja rakennustarvikkeet. Sillä tehdään myös kauppa- ja kyläreissut pääsaareen. 

– Ennen saarimökin ostamista minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta veneilystä. Olenkin löytänyt käyttämiltäni vakioreiteiltä joka ikisen kiven ja kolhinut aika monta potkuria käyttökelvottomaan kuntoon, Maija-Lotta huokaisee. 

Ruoka ja lämmöt samoilla tulilla

Maija-Lotta valmistaa ruuan pikkuisella puulämmitteisellä keittiöhellalla. Samoilla tulilla kiehahtavat myös tiski- ja teevedet. Saaressa tiskataan sade- tai merivedellä. Juomavesi ostetaan kaupasta. Säiden viiletessä mökkiä lämmitetään perinteisellä Porin Matilla. 

Puun lisäksi käytetään, tarpeen niin vaatiessa, kaasua.

– Kylminä talvipäivinä lisälämpöä saadaan kaasulämmittimestä. Jos taas ulkona on niin lämmintä, ettei siellä voi säilyttää ruokia, käyttöön otetaan kaasujääkaappi. 

Isompia mukavuuksia en edes kaipaa.

Syksyllä ja talvella valoa antavat kynttilät, otsalamput sekä paristokäyttöiset lyhdyt. 

– Tähtitaivas on huikea, ja kynttilöiden ja lyhtyjen valo rauhoittava. Neulominen onnistuu otsa- tai neulontalampun valossa. Isompia mukavuuksia en tänne kaipaa – se vesittäisi koko mökkeilyn idean.

Huolet unohtuvat jo yhteysaluksella

Saaren luonto, oma mökki ja perusasioihin keskittyminen tarjoavat loistavaa vastapainoa kiireiselle arjelle. 

– Huokaisen syvään aina, kun pääsen saareen, tai oikeastaan jo yhteysaluksella. Teen veljen kanssa puita, kannan vettä, lämmitän mökkiä, saunaa ja paljua. Puuhaan koko ajan, paitsi jos minulla on mökkivieraita, Maija-Lotta kertoo.

Vieraita Maija-Lotan saarimökillä totisesti riittää. Enimmillään heitä on ollut kymmeniä ja yöpyjiäkin kymmenkunta kerrallaan.