Kun suomalaisten keskimääräistä matkaa mökille viimeksi mitattiin Tilastokeskuksessa vuonna 2021, vastaus oli 91 kilometriä. Tavallisesti pääkaupunkiseudun isojen kaupunkien asukkailla on pidempiä ajomatkoja mökeilleen.

Siksi kaupunkilaiset ovat keksineet kukin erilaisia, mökinkaltaisia ratkaisuja lähempänä kotejaan.

Eikä pitkä matka paratiisiin kaikkia haittaa. Joillekin se on erottamaton osa mökkeilyn ihanuutta. Näin suomalaiset ovat kertoneet mökeistään ja matkoistaan OP Median arkiston monissa mökkitarinoissa.

Kesämajalle 8 kilometriä

Parkkipaikan vierestä kulkee kinttupolku somalle pikkumökille. Lasiverannalla on keittiö, ja lipputangossa heiluu sateenkaarilippu. Terassilla on grilli ja teltta, josta pilkottavat kirjaa lukevan pikkupojan jalat.

Kesämajaa asuttavat aviopari Anne Mustarastas ja Ville Särmä sekä alakoulua käyvä Rudi. Minimökki löytyi Helsingin Lauttasaaresta syksyllä 2017.

– Täällä on hyvin yhteisöllistä, Mustarastas sanoo.

Toiset vanhemmat saattavat mökkiyhteisössä sanoa, että Rudi voi jäädä seuraksi, jos vanhempi lähtee tekemään ruokaa.

Aluksi mökkihaaveita raamitti perinteinen mielikuva siitä, että kesämökin kuuluu olla iso ja sijaita maaseudulla.

– Sitten tajusimme, että iso mökki on todella kallis hankinta, Ville Särmä kertoo.

– Vietämme enemmän aikaa ulkona kuin mökin sisällä. Toki sadepäiväkin sujuu rattoisasti sisällä, kun luemme, katsomme leffoja ja pelaamme lautapelejä, Mustarastas jatkaa.

Silloin voi myös lähteä vaikka keskustaan ajanviettoon. Metroasema on kilometrin päässä mökistä.

Lue lisää: Pikkuruinen kesämaja sopii myös lapsiperheille – ”Tämä on paratiisi”

Luontoparatiisiin 15 kilometriä

Aluksi oli vain ryteikköinen tontti meren rannalla. Joku muu olisi kääntynyt kauhuissaan takaisin, mutta Soile ja Matti Hosionaho näkivät paikassa mahdollisuuden.

Kokkolan Pirskeri on mantereelta pitkälle Pohjanlahteen työntyvä niemi, jonka päässä on iso saari, vain 15 kilometrin päässä Hosionahojen kodista.

Aina mökille ei tulla ihan koko porukalla, vaan välillä isoimmat perheen kahdeksasta lapsesta haluavat jäädä kotiin.

– Mökille on helppo tulla, koska ajomatka kestää vain 15 minuuttia ja täältä löytyy kaikki tarvittava, Matti sanoo.

Niinpä virtaa riittää pitkiinkin huviretkiin, joita perhe taittaa perillä vesiteitse omalla veneellään.

– Teemme veneellä pikku lenkkejä iltaisin ja välillä käymme pidemmillä retkillä. Mökiltä pääsee vesitse vaikka Krunnin ja Tankarin saarille saakka, jotka ovat Kokkolan matkailijoillekin tuttuja paikkoja, Soile kertoo.

Lue lisää: Kokkolalaisperheellä on vain 15 minuutin ajomatka mökille – “Merenrantamökki on kakkoskotimme ja turvapaikkamme”

Kompromissimökille tunnin ajomatka

Lappeenrannasta kotoisin oleva Sanna Kaipia on viettänyt paljon aikaa Saimaalla. Stadilaispuoliso Kimmo Kammosen mökkivaa’assa painoi enemmän kohtuullinen ajomatka. Hän halusi hurauttaa mökille Helsingistä tunnissa. 

Kompromissi löytyi pitkän etsimisen jälkeen Karkkilasta, Uudeltamaalta. 

– Kimmo oli oikeassa välimatkan suhteen. Käymme mökillä nyt paljon enemmän kuin olimme suunnitelleet, Kaipia myöntää.

Ennen Sanna Kaipia kiersi maailmaa ja vietti lukemattomia tunteja lentokentillä. Viikonloput ja lomat vaihtuivat mökkipitoisiksi. 

Oma osuus ilmaston kuormittamisestakin väheni. 

Jäiden lähdettyä vesille pääsee veneellä, jonka pariskunta osti ensimmäisenä vuonna heti jäiden sulamisen jälkeen. Se vähän harmittaa, että järvi on pieni, eikä sillä voi seikkailla koko päivää. Sellaisia unelmia voisi toteuttaa paremmin Saimaalla. 

Lue lisää: Mökki tunnin ajomatkan päässä – ”Halusimme puuhastella ja vain olla!”

Kakkoskotiin reilu tunti julkisilla

Tammisaareen pääsee Espoosta reilussa tunnissa julkisilla kulkuvälineillä. Pienessä kaupungissa kaikki on lähellä: kauppaostokset voi hoitaa repun kanssa kävellen ja kahvilaan tai kivijalkakauppaan piipahtaa hetken mielijohteesta.

”Kesämökki on minulle enemmän tunnetila kuin tietynlainen rakennus.”

Mari Friskin tytär Elma käy Tammisaaren-lomilla ratsastamassa, puoliso Björn viihtyy erityisesti hiihtoladuilla.

– Kun Tammisaaressa kävelen kymmenen minuuttia rautatieasemalta asunnolle ja suljen oven perässä, arki jää taakse joka kerran, Mari Frisk hymyilee.

Lue lisää: Kakkoskoti kaupungista mökin sijaan

Kaksi tuntia automatkaa sukupaikalle

Mäntyharjulle mennään, koska sinne on menty aina. Näin tiivistää mökkipaikkakunnan valinnan Sampo Suihko. Hän omistaa veljensä Seppo Suihkon kanssa vanhempiensa vuonna 1968 rakentaman kesämökin.

Sampo on Espoosta ja Seppo Helsingistä. Sammolla on yksi aikuinen tytär ja Sepolla kaksi, ja kaikkien viihtymisestä pidetään huoli yhteisillä mökkisäännöillä.

– Yhteisen mökin pitäminen on traditioiden siirtämistä seuraavalle sukupolvelle, Seppo summaa.

Yhteismökki on Seppo Suihkolle hyvä tapa pitää yhteyttä sukulaisiin.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna sukulaiset suuntaavat kukonlaulun aikaan Helsingistä Mäntyharjulle pyörän selässä. Rutistuksen jälkeen pyöräilijät painuvat savusaunaan.

– Yhteisomistus on vaativampi laji kuin mökin omistaminen yksin. Se vaatii yhteistyötä, kompromissien tekoa ja pelisääntöjä, yhteistä visiota.

Lue lisää:  Yhteinen mökki suvun kanssa

Noin kolme tuntia mökkihöperöyteen

Laskeva aurinko värjää järvimaiseman punaisen eri sävyin. Sitten laskeutuu hämärä. On aivan hiljaista. Hiljaisuuden rikkovat ainoastaan joutsenten huudot ja järven yli kaikuva kuikan laulu.

Kati Jaakonen etsi puolisoineen sopivaa mökkiä lähes kymmenen vuotta. Ehdokkaissa sijainti oli väärä, hinta liian korkea tai mökki homeessa. Myös tämä, johon lopulta päädyttiin, oli kauempana kuin suunnitelmissa.

Näkymä pihasta järvelle – ja ajomatkan kauniit järvimaisemat – saivat Kati Jaakosen vakuuttumaan.

– Paikka tuntui heti omalta.

Mökkeilystä Haukivuorella tuli henkireikä. Jaakonen ajaa puolisoineen mökille aina kun kalenterissa on tilaa.

– On ihanaa päästä metsän keskelle nauttimaan rauhasta omien ajatusten kanssa. Sen ihanuutta ei tiedä, jos ei ole kokenut.

Lue lisää: Kati nauttii järven rannalla mökkeilystä – ”Luonnon äänet ovat uskomattoman upeita”

Viisi tuntia ulkosaaristoon

Hartikaisen perheen mökkipäiväkirja vuodelta 1970 kertoo, miten saaristolaismökki sai paikkansa: iltaisin täytyi näkyä kaikki silloisen Neuvostoliiton majakat Suursaari, Tytärsaari, Someri ja hyvällä kelillä myös Lavansaari.

”Jos haluaa vaivatonta mökkeilyä, saaristossa mökkeily ei ehkä ole se juttu.”

Sittemmin Kotkan ulkosaaristossa sijaitsevalle Orihkarin saarelle mökkimatkaansa on taittanut Kristiina Hartikainen. Mökkimatka kestää viitisen tuntia. Ensin ajo Helsingistä Kotkan satamaan, parkkeeraus ja tavaroiden lastaus saariston yhteysalukseen, jolla pääsee Haapasaarelle asti. Hartikaisen vene on saaren toisella laidalla, ja matkan viimeinen pätkä ajetaan omalla veneellä omalle saarelle.

Perillä Orihkarissa ei ihmettele, mikä saa näkemään kaiken vaivan ja hakeutumaan vapaalla tänne maailman ääriin.

Lue lisää: Kristiinan piilopirtti sijaitsee ulkosaaristossa kaukana kaikesta – ”Täällä taivas on korkealla”

”Mökki” omalla pihalla!

Aamuhetki on aina ihana, mikkeliläinen Riina Uimonen sanoo. Hän avaa silmät ja katselee hetken jurtan kattoa. Sieltä siivilöityy sisälle lempeää vihreää valoa.

– Jos voisin, nukkuisin jurtassa aina, kun olen kotona. Ihan joka päivä en raaski jättää kissoja yksin sisälle, mutta jos niitä ei olisi, nukkuisin jurtassa koko ajan, Uimonen sanoo.

Jurtan voi tarvittaessa purkaa ja kuljettaa mukana uuteen paikkaan.

Jurtta on puukehikosta ja kankaasta rakennettu paimentolaismaja, jollaisia käytetään paljon esimerkiksi Mongoliassa. Telttaan verrattuna jurtassa nukkuminen on Uimosen mukaan hyvin erityinen kokemus.

– Joka kerta kun astun jurttaan, minua hyrisyttää ilo. Siellä oleminen vastaa sisäisen lapseni majantarpeeseen. On ihanaa, kun on sellainen oma pieni kolo.

Lue lisää: Riina nukkuu kesät jurtassa