Vanhempien taloa raivatessa löytyi tavaraa sappikivistä kultasormuksiin

Isä pääsi hoitokotiin, ja häntä hoitaneen äidinkin kunto huononi. Vanhempien Jyväskylässä sijaitsevan 1970-luvun tiilitalon tyhjennyksestä tuli Marja Mäkelälle pari vuotta sitten iso ponnistus.

– Tavaraa oli kerätty 150 neliöön ja pariin aittaan 50 vuotta. Puuhailevilla vanhemmillani oli työkaluja, puutavaraa, lankoja ja kodin tekstiilejä. Mitään ei heitetty pois, Marja Mäkelä kertoo.

Marja sai äidiltä valtakirjan, jonka nojalla hän pääsi kierrättämään ja hävittämään tavaroita.

Äiti teki Marjalle valtakirjan, jonka nojalla tytär saattoi ryhtyä kierrättämään ja hävittämään tavaroita. Marja ja äiti kutsuivat kaksi muuta sisarusta kylään jakamaan tauluja, suomalaista designlasia ja muuta arvokasta.

Marja lyhensi työviikkonsa nelipäiväiseksi ja jätti keikkatyöt, jotta pystyi ajamaan 190 kilometriä Jyväskylään vähintään joka toinen perjantaiaamu pitkäksi viikonlopuksi. Hän halusi suurimmaksi osaksi raivata yksin, tehdä samalla surutyötä ja säästää miehensä ja poikansa sukunsa tavaroiden setvimiseltä.

– Tavaraa löytyi sappikivistä kultasormuksiin.

Vanhempiensa edunvalvojaksi ryhtynyt Marja eteni huone kerrallaan ja keräsi tärkeät asiapaperit kotiin vietäviin muovilaatikoihin. Hän etsi romukauppiaita hakemaan metallia ja puuta ja otti selvää, minne tavaraa voisi lahjoittaa ja kierrättää. Myös Facebookin myyntiryhmät tulivat tutuiksi. Veli tyhjensi autotallin ja aitan.

Onneksi oma kesämökki sijaitsi lähellä ja Marja pääsi siivousrupeaman jälkeen saunomaan ja rentoutumaan omiin oloihin.

Äidille saatiin kiva koti senioritalosta, ja lopulta talokin oli tyhjä.

Talon myyminen kesti vielä vuoden.

– Mieluummin olisin viettänyt aikaa vanhempieni kanssa kuin kiskonut Valittujen Palojen kirjoista kansia pahvinkeräykseen ja kierrättänyt pahvilaatikoittain kirjojen sisuksia ja ikivanhoja lehtiä.

Raivauksen voi aloittaa yhdessä

Markus Kemppi OP Koti Uusimaalta on huomannut, että kokonaisuuden hahmottaminen on tärkeää, kun kuolinpesän jäsenet ottavat ensi kertaa yhteyttä asunnon myyntiaikeissa.

Raivaustyötä olisi hyvä tehdä yhdessä, vanhempien vielä eläessä.

Surun hetkellä tilanne on usein herkkä.

– Asiaan voi liittyä paljon muutakin kuin tavaroiden hävittämistä. Toisilla on vahva tunneside edellisten sukupolvien kotiin, toisilla ei.

Kemppi kehottaa ennakoimaan ja suunnittelemaan tarvittavia toimia jo vanhempien eläessä. Olisi hyvä tehdä raivaustyötä yhdessä: auttaa ikäihmisiä järjestämään tavaroita niin, että tärkeät paperit ovat yhdessä paikassa ja muutenkin tietämään, mitä missäkin on.

– Joskus voi joutua etsimään asunnon osakekirjoja täyden varaston perältä alimmaisesta kenkälaatikosta.

On parempi tehdä siivousta vähän kerrallaan kuin kiireessä ja surun vallassa.

Yhdessä raivaaminen voi olla myös palkitsevaa. Ikääntynyt voi ilahtua, kun tavarat ovat siististi kaapeissa. Jälkipolvet puolestaan kuulevat hienoja tarinoita suvun elämästä, tavaroiden herättämiä muistoja kerratessa. Se lähentää.

Tyhjentääkö itse vai ostaako palvelua?

Vaikka kiinteistövälitykseen kuuluu vain asunnon myyntiin liittyvät tehtävät, Markus Kemppi on huomannut, että muutakin tukea tarvitaan.

– Laajakatseisuus on tässä työssä tarpeen. Monia rasittaa yksinäisyys eivätkä he tiedä, mistä saada apua tyhjennysoperaatioon.

Välittäjältä voi kysyä, mistä voisi hankkia apua. Jokin keino löytyy yleensä jokaiseen haasteeseen.

– Ensin täytyy saada selville, voidaanko palkata apua vai tehdäänkö työ suurimmaksi osaksi omin voimin. Tyhjennys omana työnä ja kierrättäen maksaa satasia, apua ostaen tuhansia euroja.

Aikaa kuluu enemmän kuin osaa arvatakaan.

Asuntoa itse tyhjentävälle syntyy kuluja kierrätys- ja jätemaksuista, pakkausmateriaaleista, peräkärryvuokrista ja ajokilometreistä. Aikaa kuluu enemmän kuin osaa arvatakaan.

– Jos tavaraa on paljon eikä sillä ole arvoa, työhön voidaan palkata yritys, joka hakee kaiken pois. Tämä sopii silloin, kun aikaa on vähän eikä oma energia riitä. Silti suosittelen ainakin osin omaa työtä. Tiedän kokemuksesta, että raivatessa oppii paljon uutta läheisistä.

Raivaaminen edesauttaa myymistä

Kuolinpesän on hyvä tehdä selvennyskirjaus tai lainhuuto hyvissä ajoin ennen myyntiinlaittoa. Näin osakehuoneiston tai kiinteistön rekisteritiedot päivittyvät, eikä myydessä tarvitse esitellä perukirjaa ostajille.

Valokuvat kodista ovat myynti-ilmoituksen tärkein elementti. Liian täysi asunto ei anna kuvaa asunnon potentiaalista.

Siivoamisen lisäksi voidaan käyttää digistailausta, jolloin myyntikuvista häivytetään ylimääräiset tavarat ja kalusteet ja tuodaan modernit tilalle. Näin asunto voidaan laittaa nopeammin myyntiin, vaikka kaikkea ei vielä olisi ehditty siivota pois.

Kaupan ehdoksi sovitaan usein korvaus siltä varalta, että asunto ei ole tyhjä sovitussa ajassa. Voi tulla myyjälle kalliiksi, jos ostaja ei pääse muuttamaan aikataulussa ja joutuu esimerkiksi etsimään tilapäisasunnon.

Jos perinnöksi tuleva koti sijaitsee paikkakunnalla, jossa asuntoa on vaikea saada kaupaksi, perijällä on mahdollisuus luopua lähes arvottomaksi arvioidusta perinnöstään. Luopuminen voi kuitenkin aiheuttaa muille kuolinpesän jäsenille ongelmia, joten asioista kannattaa sopia yhdessä.

Riitainen perikunta voi saada apua

Pesän tyhjennys sisältää vainajan kodin ja omaisuuden läpikäymisen, arvottamisen ja poistamisen. Se on tehtävä läpinäkyvästi niin, että kaikki kuolinpesän osakkaat ymmärtävät toimintatavan ja antavat siihen luvan.

Jos perikunta on riitaisa, myyntiin tulevassa asunnossa voidaan aluksi käydä vaikkapa eri päivinä.

Pienissä kuolinpesissä, joissa riitelyn kulut voivat nousta pesän varoja suuremmiksi, avoin keskustelu ja yhteinen sopiminen ovat erityisen tärkeitä. 
Suurissa pesissä, joissa osakkaita voi olla kymmeniä, prosessi on usein enemmän hallinnollinen kuin emotionaalinen ja vaatii tarkkaa dokumentointia ja ohjausta. Epävarmuuden tai luottamuspulan sävyttämässä pesänjaossa riippumattoman asianajajan tai muun asiantuntijan käyttäminen voi auttaa varmistamaan oikeudenmukaisen ja selkeän etenemisen.

Markus Kemppi on itsekin ollut mukana perinnönjaossa, jossa käytettiin asianajajaa, jotta solmut aukeaisivat.

– Prosessi kesti yli vuoden, ja siitä jäi hyvä kokemus. Suhdetta rakennettiin siinä kaiken muun ohessa uudelleen. Mielelläni tuen työssäni niitä, joilla on jotakin samantyyppistä edessä.