Lapsi uinui kaksion makuuhuoneessa, perheen isä nukkui olohuoneen sohvalla ja äiti patjalla eteisessä.

Tällaista arki toisinaan oli Nadja Huotarin kolmihenkisen perheen aiemmassa kodissa.

Huotari ja hänen puolisonsa Joonas Harjukallio ostivat 45-neliöisen kaksion vuonna 2016. Koti sijaitsi keskeisellä paikalla Helsingin Töölössä, ja vuosien aikana pariskunta oli sisustanut sen mieleisekseen.

Mutta kun perheeseen syntyi lapsi Hugo alkuvuodesta 2023, kaksio alkoi käydä ahtaaksi.

– Kotiin mahtui sinänsä kolme ihmistä. Vauvan mukana tuli kuitenkin tavaraa, vaikka olemme tarkkoja siitä, että omistamme vain tarpeellisia esineitä, Huotari kertoo.

Nadja Huotari puolisonsa ja lapsensa kanssa olohuoneessa, Nadja istuu sohvalla ja lapsi ja puoliso ovat lattialla.
Nadja Huotarin lempipaikka kotona on olohuone, jossa myös koko perhe oleilee suurimman osan ajasta yhdessä esimerkiksi kirjoja lukien. 

Ja kun lapsi alkoi opetella nukkumaan kokonaisia öitä ja tarvitsi rauhaa, Huotari päätyi nukkumaan muutamaksi yöksi eteisen lattialle.

Olohuoneessa ei ollut tilaa patjalle, mutta eteisessä oli mainio patjan mentävä aukko.

Alkoi olla selvää, että muutto isompaan kotiin olisi jossakin vaiheessa edessä. 
Perhe halusi pysyä tutussa kaupunginosassa Töölössä, mutta saada yhden huoneen lisää.

Asuntomarkkinatilanne vaikutti kuitenkin haastavalta, kun asunnot eivät enää käyneet kaupaksi entiseen malliin. Syksyllä 2023 Huotari ja hänen puolisonsa tekivät päätöksen.

– Tajusimme, ettemme voisi yhtään tietää, kuinka kauan meillä menisi saada asunto kaupaksi. Emme olleet valmiita myymään sitä kovin alhaiseen hintaan, sillä meidän ei ollut pakko muuttaa. Päätimme laittaa kotimme myyntiin ja katsoa, mitä tapahtuisi.

Myyntihinta oli plus miinus nolla

Asuntoa kävi katsomassa kaksi välittäjää.

– Toinen antoi hinta-arvion, johon olimme todella pettyneitä. Totesimme, että emme ole valmiita myymään kotiamme sillä hinnalla. Sitten saimme suosituksen toisesta välittäjästä. Hänen arvionsa oli paljon parempi, ja laitoimme asunnon myyntiin.

Kohteen herättämä kiinnostus yllätti pariskunnan. Huotarin muistikuvien mukaan yksityisnäyttöjä pidettiin kolmessa viikossa toistakymmentä. Pian asunnosta tuli myös tarjous, jonka pariskunta hyväksyi.

Nadja Huotari istuu sängyllä lapsensa kanssa, kuvassa on peilin heijastus heistä harmaaseinäisessä makuuhuoneessa.
Parasta kotona on hiljaisuus. Perhettä miellyttää myös lähes satavuotiaan talon tunnelma: korkeat huoneet, lautalattiat ja syvät ikkunalaudat. 

Koti meni siis kaupaksi hyvin nopeasti, mihin Huotari ja hänen puolisonsa olivat tyytyväisiä. Voittoa he eivät kuitenkaan saaneet. Lopputulos oli melko tarkalleen plus miinus nolla.

Taloyhtiössä oli tehty laaja rappukäytävien ja muiden tilojen saneeraus, josta pariskunnalla oli yhtiölainaa jäljellä.

– Jos myyntihinnasta vähentää yhtiölainan osuuden, välittäjän palkkion sekä suhteellisen kalliin kylpyhuoneremontin, jonka olimme tehneet vuotta ennen asunnon myyntiä, käteen jäi suurin piirtein sama summa, jonka maksoimme asunnosta seitsemän vuotta sitten.

Uuden kodin ostamista oli aikaa harkita

Huotari ja hänen puolisonsa pääsivät uutta asuntoa etsiessään hyötymään ostajan markkinoista. Ostopäätöstä oli mahdollisuus punnita rauhassa.

Asuntokaupan kiivaimpina vuosina 2010- ja 2020-luvuilla töölöläiset kolmiot menivät kaupaksi hyvin nopeasti ja olivat perheelle pääosin liian kalliita.

– Viime syksynä meillä oli harkinnassa useampi vaihtoehto, joita punnitsimme. Kävimme katsomassa muistaakseni viittä tai kuutta kotia, joista kaikki sijaitsivat Töölössä.

Asuntokaupan kuumina vuosina monet tekivät pikapäätöksen elämänsä kalleimmasta hankinnasta eli omasta kodista. Näin toimi myös Huotari puolisoineen seitsemän vuotta sitten ensiasuntoa ostaessaan.

Tarjosimme monta tuhatta euroa pyydettyä hintaa vähemmän, eikä myyjä tehnyt vastatarjousta.

– Olimme asuntonäytössä ehkä kymmenen minuuttia, ja paikalla oli varmaan 20 muutakin ihmistä. Tarjosimme suorilta yli pyyntihinnan, jotta varmasti saisimme asunnon. Se oli tosi erilaista aikaa, Huotari sanoo ja naurahtaa.

Tällä kertaa kiirettä ei ollut. Yhtäkin kolmiota he kävivät katsomassa kaikessa rauhassa kaksi kertaa. Lopulta he eivät kuitenkaan jättäneet siitä tarjousta.

Toinen koti kiinnosti enemmän. Sekä asunto että taloyhtiö olivat priimakunnossa. Linjasaneeraus oli juuri tehty ja asunnon hintakin kohdillaan.

– Olimme katselleet ilmoitusta jo kertaalleen, ja sitten huomasimme, että hinta oli tullut reippaasti alaspäin, kun myyjä oli päivittänyt sitä. Tarjosimme monta tuhatta euroa vähemmän, eikä myyjä tehnyt vastatarjousta. Uskon, että hän halusi asunnosta eroon – ja koen, että saimme hyvän diilin.

”On kiva, ettei laina ole tapissa”

Vaikka edellisestä asunnosta ei tullutkaan voittoa, uuden kodin hinta tasoitti tilannetta.

Asioita paransi myös se, ettei heidän tarvinnut nostaa koko lainasummaa, jonka pankki oli heille luvannut.

Suunniteltua pienempi laina tarkoitti mahdollisuutta valita lyhyempi laina-aika, mikä taas merkitsee pienempiä korkomenoja.

– On kiva, ettei laina ole aivan tapissa. Siitä tulee taloudellista väljyyttä. Puolisoni on vielä vanhempainvapaalla, eli perheemme tulot ovat pikkuisen tavanomaista pienemmät.

Nadja Huotari perheineen hiekkalaatikolla kotitalon pihalla.
Asunto ja yhtiö olivat Huotarin mukaan priimakunnossa. ”Plussaa on myös remontoitu taloyhtiön sauna, joka toimii sähköisellä varausjärjestelmällä. Saunavuoron voi varata, kun itselle sopii.”

Uusi koti on 66-neliöinen kolmio. Asuminen aiempaa suuremmassa kodissa on vastannut odotuksia.

Perheen toiveena oli hyväkuntoinen asunto, sillä he eivät halunneet ryhtyä remontoimaan sitä. Pienen lapsen kanssa sellaiseen ei olisi riittänyt Huotarin mukaan kaistaa.

– Uusi koti oli jo valmiiksi priimakunnossa. Uskon, että erilaisessa markkinatilanteessa olisimme varmasti joutuneet tekemään kunnostakin kompromissin. Nyt vain kannoimme tavarat sisälle, kun muutimme.