Siinä missä taitava elokuvakriitikko suosittelee filmiä suurelle yleisölle juonta paljastamatta, teen samoin Robert Sapolskyn Youtube-luennolle.

Robert Sapolsky on neurologi ja Standfordin yliopiston professori. Hän puhuu luennossaan stressin biokemiallisesta taustasta ja liiallisen stressin haitallisesta vaikutuksesta ihmiseen. Toisin sanoen Sapolsky kuvaa, miten menemme rikki, kun kuormitumme henkisesti liikaa. 

Suhteessa elokuvakriitikkoon osani on helpompi. Kyse on niin monipolvisesta ja vaikeasta aiheesta, ettei asian kiteyttäminen tälle sivulle luonnistu. Kun en paljasta juonta edes vahingossa, voin rauhassa keskittyä suositteluun.

Elimistön stressitila tarkoittaa sitä, että veren glukokortikoidipitoisuus nousee. Lyhytaikaisesti tämä saa meihin vauhtia. Elimistöämme korjaavat ja vahvistavat toimet jäävät taka-alalle ja kehomme keskittyy ottamaan itsestään tehot irti. 

Jos glukokortikoidipitoisuus jää koholle syystä tai toisesta pidemmäksi aikaa, kyseessä on pitkittynyt stressitila. 

Elimistömme tarvitsee moninaisen joukon korjaavia ja vahvistavia tapahtumia. On sulaa hulluutta lykätä niitä ylläpitämällä stressitilaa. Tämän vuoksi koetan markkinoida Sapolskyn luentoa. Jos et tarkkaan tiedä, miten työn liiallinen psykososiaalinen kuormitus rikkoo ihmisen, katso luento‍!

Osalle teistä siis hei tässä vaiheessa ja palaamme asiaan mahdollisesti luennon jälkeen. Olkoon tämä kahden tunnin luento lyhyt oppimäärä työperäisestä hulluudesta.

Hallitse työarkea vuorokausi kerrallaan eli noudata ”uutta työaikalakia”

Masennus, ahdistuneisuus ja unihäiriöt kattavat tilastojen mukaan yli 90 % Kelan korvaamista mielenterveysperusteisista sairauspoissaolojaksoista. Näiden sairauksien yksi yhteinen syytekijä on elimistön pitkittynyt stressitila ja tästä johtuva uupuminen. Jos pitkittyneen stressitilan syy on työperäinen, käytetään tästä yleisnimeä burnout eli työuupumus. 

Eläkevakuutusyhtiöt soittavat jo hälytyskelloja siitä, että mielenterveyden häiriöt ovat yleisin ennenaikaisen eläköitymisen syy ja että moni nuori työntekijä menettää tämän kautta työkykynsä. Sapolskyn mukaan lähes viidennes meistä sairastaa vaikean tai keskivaikean masennuksen jossakin elämämme vaiheessa.

Burnout on varsin salakavala ilmiö. Vertaus hukkumiseen on hyvä. Hukkuva saa rauhassa kamppailla hengestään vilkkaalla uimarannalla ilman, että kukaan huomaa. Työuupunutkin huomataan vasta hänen kadottuaan, vaikka taustalla on pitkään jatkunut elimistön liiallinen stressitila.

Työuupumus ei säästä asiantuntijaa tai organisaation johdossa työskentelevää, päinvastoin. Jos teet jompaakumpaa työtä, olet riskiryhmässä. 

Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala kirjoittivat ”uuden työaikalain” kirjassaan Keskittymiskyvyn elvytysopas. Olennainen Huotilaisen ja Moisalan laista on oheisessa kuvassa. 

On ollut pitkään tiedossa, että ammatillisen osaamisen huipulle pyrkivät työntekijät joutuvat huomioimaan tavoitteensa vapaa-ajallaan ja paradoksaalisesti siten, että vapaa-aika käytetään sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin, jotka irrottavat ajatukset työasioista. Tiedostamattaan nämä alansa huiput alentavat stressitasoaan vapaa-ajalla ja ovat iskussa taas seuraavana päivänä.

Mielestäni asiaa ei voisi paremmin perustella ja havainnollistaa kuin Huotilaisen ja Moisalan ”työaikalaissa”. Laki on olennainen osa työperäisen hulluuden keskipitkää oppimäärää. 

Tämä oppimäärä käsittää edellä mainittujen osioiden lisäksi Robert Sapolskyn stressiä ja sen hallintakeinoja käsittelevän kirjan; Miksi seeprat välttyvät mahahaavoilta. Kirja on helppolukuinen ja viihdyttävä ollakseen raskaan sarjan tiedekirja. Kirja ansaitsee vahvan lukusuosituksen. Ja mikä parasta, teos irrottaa ajatukset mukavasti hankalista työasioista.

Viitteet: 

Sapolsky, R. M. (2020). Miksi seeprat välttyvät mahahaavoilta. Oy Scanria Ab

Huotilainen, M., & Moisala, M. (2018). Keskittymiskyvyn elvytysopas.