Liisalla, 61, ja hänen puolisollaan oli pitkään yhteinen tavoite säästää eläkepäiviä varten. He remontoivat taloaan maltilla ja kartuttivat varallisuuttaan osakkeilla.

– Emme olleet nuukia, mutta olimme tarkkoja rahankäytössä. Säästämisen tarkoitus oli, että voisimme sitten myöhemmin nauttia eläkepäivistä.

Kaksi vuotta sitten Liisan puoliso sairastui syöpään, ja vuosi sitten hän menehtyi. Puolison kuolema sai Liisan pohtimaan elämän haavoittuvuutta.

Kun hän täytti 60 vuotta, hän alkoi toden teolla miettiä, mitä jos elämää ei riittäisikään muutaman vuoden päästä alkavaan eläkeikään. Mitä jos hän itsekin sairastuisi vakavasti?

Ensimmäiseksi Liisa alkoi varata itselleen lääkäriaikoja.

Täti houkutteli hänet 60-vuotismatkalle.

– Onneksi lähdin, sillä matka teki minulle hyvää. Ymmärsin, että elämästä pitää nauttia surunkin keskellä.

Liisan asenne rahaa kohtaan alkoi muuttua. Hän on kohtuullisen hyvätuloinen ja vielä muutaman vuoden työelämässä koulutusalalla. Lisäksi hän peri puolisonsa, joten taloudellinen tilanne on turvattu.

Hän päätti, ettei rahaa tarvitse enää säästellä, vaan sitä sai käyttää omaksi hyödyksi ja iloksi.

Terveyttä ja hemmottelua

Ensimmäiseksi Liisa alkoi varata itselleen lääkäriaikoja. Miehensä omaishoitajana hänellä ei ollut voimavaroja eikä aikaa käydä edes perustutkimuksissa. Liisa halusi varmistaa, oliko hänen terveytensä kunnossa.

Hän päätti ostaa itselleen sähköpyörän.

– Iso hankinta hirvitti, sillä pyörä maksoi 3 000 euroa. Pyörä ei jäänyt autotallin perukoille, vaan olen ajanut sillä valtavasti pitkiä lenkkejä. Se on tuonut hyvää oloa ja kohottanut kuntoa.

Olen selviytynyt surusta paremmin, koska olen pakottanut itseni tapahtumiin, vaikka viihdyn kotonakin.

Koska Liisa on vielä työelämässä, arki on kiireistä. Siksi omasta jaksamisesta huolehtiminen ja vapaa-ajan laatu on hänelle tärkeää.

– Olen kiitollinen, että minulla on leskenäkin mahdollista asua kotitalossani. Tutun elinpiirin ansiosta voin paremmin.

Lisäksi hän on ostanut koneita ja laitteita helpottaakseen koti- ja pihatöiden tekemistä.

Lapset kannustavat äitiään aktiiviseen elämään

Mieltä piristää myös kulttuuri. Liisa käy ystäviensä kanssa konserteissa, elokuvissa ja teatterissa.

– Uskon, että olen selviytynyt surusta paremmin, koska olen pakottanut itseni tapahtumiin, vaikka viihdyn kotonakin. Kaipaan sosiaalista elämää, se tuo virkeyttä.

Myös hemmottelu kuuluu asiaan. Hyvän olon saa, kun käy silloin tällöin hierojalla tai kosmetologilla.

Liisalla on kaksi aikuista lasta, tytär ja poika. Hän haluaa voida hyvin, jotta eläisi pidempään lasten ja lastenlastensa takia.

Moni on jättänyt itsestään huolehtimisen taka-alalle.

Lapset kannustavat äitiään elämään aktiivisesti ja käyttämään rahaa itseensä. Liisa haluaa kuitenkin auttaa lapsiaan pienillä hankinnoilla, koska hänellä on siihen varaa.

Hän myös vei kuluneena kesänä tyttärensä perheineen lomalle ja maksoi koko matkan.

– Ajattelen, että nautimme varoistani nyt. Minulle ei tulisi enää mieleenkään säästellä niitä jonnekin tulevaisuuteen. Ensi kesänä haluaisin viedä molemmat lapseni perheineen matkalle hieman kauemmas.

Oma hyvinvointi on tärkeää

Liisa on huomannut itsetuntonsa kohonneen.

– En välitä enää, mitä muut ihmiset sanovat tai tekevät. Ajattelen, että tämän ikäisenä saan tehdä mitä huvittaa, kunhan otan toiset huomioon.

Hän on huomannut, että monella ikätoverilla, etenkin naisilla, lapsista on tullut kaikkein tärkein asia, minkä eteen annetaan ja tehdään kaikki. Liisan mielestä ei kannata elää niukasti, kun on itse rahansa tienannut.

– Moni on jättänyt itsestään huolehtimisen taka-alalle.

Ihminen saattaa jatkaa vanhasta tottumuksesta elämää kuin ennenkin: säästää, kituuttaa ja suorittaa.

Hän kannustaa pohtimaan, voisiko itseään, toiveitaan ja hyvinvointiaan nostaa välillä etusijalle. Hän myös suosittelee laittamaan säännöllisesti pienen summan sivuun itseä varten.

– Ei niin, että säästää hamaan tulevaisuuteen, vaan käyttää rahat nopeasti. Käyttökohde voi olla vaikkapa elokuva- tai konserttilippu tai kampaajakäynti.

Kerran nuuka, aina nuuka?

Organisaatiopsykologi Pekka Järvisen mukaan moni ajattelee eläkkeelle jäädessään, että sen myötä pääsee työnteosta ja on vapautta ja aikaa itselle.

– Haasteena on laittaa palikat uusiksi. Ihminen saattaa jatkaa vanhasta tottumuksesta elämää kuin ennenkin: säästää, kituuttaa ja suorittaa.

Jos ihminen on sitoutunut säästämiseen, se on tietysti hyvä asia. Liiallinen sitoutuminen voi kuitenkin halvaannuttaa.

– Ihminen voi olla eläkkeelläkin nuuka ja välttää käyttämästä säästöjään hyvinvointiinsa, vaikka siihen olisi aikaa ja tarvetta. Hän voi siis toimia vastoin tahtoaan tottumuksen vuoksi.

Kun ymmärtää elämän rajallisuuden, voi miettiä, mitä todella haluaa sen sijaan, että pohtisi toisten mielipiteitä.

Moni eläkeläinen on saanut kasvatuksen, jossa on korostettu säästäväisyyttä. Suomi on ollut köyhä maa, ja pahaan päivään on pitänyt varautua.

Rahankäytön muutos voi tuntua vaikealta, koska samalla koko minäkäsitys mullistuu. Sisäinen ristiriita saattaa olla suuri.

– Ihminen pohtii, onko minulla oikeus ajatella itseäni vai täytyykö minun kiinni vanhoista periaatteistani. Jos olen korostanut lapsille säästäväisyyttä, onko minulla oikeutta tuhlata itseeni? Petänkö itseni ja muut, jos muutan elämäntapaani?

Eläkkeellä olosta saa nauttia

Miten selvitä eläkepäivistä hengissä -oppaan kirjoittanut Järvinen kannustaa eläkeläisiä itsetutkiskeluun. Kun ymmärtää elämän rajallisuuden, voi miettiä, mitä todella haluaa sen sijaan, että pohtisi toisten mielipiteitä.

Vanhoista tavoista voi luopua, jos ne eivät tunnu enää mielekkäiltä.

– Eläkeiässä olisi hyvä höllätä vähän, oli sitten kyse rahankäytöstä tai itsensä liiallisesta kontrolloimisesta. Jälkikasvukin usein toivoo, että vanhemmat osaisivat nauttia eläkepäivistään.

Jos nuuka suhde rahaan ja itsensä hoivaamiseen istuvat tiukassa, Järvinen suosittelee pieniä askelia.

– Käy vaikka kerran kuussa teatterissa tai ostaa jotain parempaa syötävää, mitä ei olisi aiemmin raaskinut tehdä. Sen jälkeen voi miettiä, tuottiko se mielihyvää ja voisiko sitä jatkaa.
 
Liisan nimi on muutettu.