Lapset ovat ihmeellisen taitavia ja ottavat nopeasti virtuaalisen tilanteen haltuun. Jopa nelivuotias huomaa ruudun ääressä, kun joku ryhmästä puuttuu. Näin varhaisiän musiikinopettaja Elina Simes kuvaa tavallista muskarituntia, jota hän pitää Zoom-alustalla pienille oppilailleen ja heidän perheilleen.

Vielä vuosi sitten Simes, 32, ei olisi voinut kuvitellakaan, miten perustavanlaatuisesti hänen työnkuvansa muuttuisi. Musisoinnin perusideahan on yhdessä tekeminen: lauletaan ja soitetaan ja opitaan yhdessä, ja kokeillaan musiikkiluokan instrumentteja. Ei joka kodista löydy marakasseja, kitaroita tai rumpuja, eksoottisimmista soittimista puhumattakaan.

Elina Simeksen kotoa löytyy. Vantaalaiseen kerrostaloasuntoon mahtuvat muun muassa sähköpiano, baritoniukulele ja sormipiano. Akustisen pianonsa Simes on roudannut lähellä sijaitsevaan treenikämppään, johon hän vetäytyy aika ajoin lataamaan akkuja. Pakopaikka on koronavuoden satoa: jotain oli keksittävä, jotta mieli pysyisi virkeänä ja työssä jaksaisi.

Musiikin opettaminen etänä vaati Simekseltä heittäytymistä. Iso digiloikka onnistui, mutta ei alussa ilman ympäripyöreitä päiviä.

– Voin vaikuttaa etätyössä työskentelyasentooni. Voin vaikkapa säätää sähköpianon korkeutta ja seistä koko työpäivän. Pysyn paremmin virkeänä, kun käytän kehoani, sanoo musiikkipedagogi (AMK) Elina Simes.

Videoita YouTubessa

Elina Simeksen työt muuttuivat etätöiksi vajaa vuosi sitten maaliskuussa. Musiikkipedagogi vetää muskaritunteja Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Helsingissä sijaitsevan Annantalon asiakkaille. Sen lisäksi hän opettaa piano-oppilaita Ullan Pianokoulussa Tuusulan ja Järvenpään alueella.

– Kaikki alkoi yllättäen. Taisi olla torstai tai perjantai, kun kuultiin, että seuraavalla viikolla ei ole enää lähiopetusta. Maanantaina tein ensimmäiset videot. Niin se vaan meni, ilman mitään siirtymäjaksoa. Olin editoinut videoita harrastusmielessä, joten kokemusta oli vähän.

Simes perusti YouTube-kanavan ja latasi sinne uuden videon viikossa. Piano-oppilaisiin hän piti yhteyttä Whatsappin videotoiminnon avulla.

Työmatkat jäivät etäopetuksen myötä pois, ja omasta makuuhuoneesta tuli työtila. Luovuus joutui koitteille, kun pieni kaksio oli äkkiseltään muutettava sekä Simeksen että hänen puolisonsa työpaikaksi.

– Minä kuvasin makuuhuoneessa muskarivideoita ja puoliso osallistui palaveriin olohuoneessa. Kevät oli ihmeellinen jakso, Simes muistelee huvittuneena.

Videoiden tekeminen oli varsinainen aikasyöppö. Keväällä 2020 opetusmateriaalia piti tuottaa seitsemälle muskariryhmälle: vauvoille, 1–3-vuotiaille ja ukuleleryhmälle. Jokaisessa opetussessiossa käytetään uutta materiaalia. Yksi muskaritunti kestää puoli tuntia, yhden videon valmistuminen vei kolmisen tuntia.

– Ostin seitsemällä kympillä ulkoisen mikrofonin, sillä tietokoneen äänentoistolaitteiston pitää olla kunnossa.

Alussa videoiden teko tuntui hyvältä ajatukselta, mutta syksyllä puhti oli poissa. Turhaa vaivannäkö ei silti ollut, sillä lapset tykkäävät kuulemma katsoa samaa videota vaikka viisitoista kertaa.

Alkusyksyllä koitti lyhyt lähiopetusjakso. Koronan vaikutukset näkyivät oppilasmäärissä: muskarioppilaiden määrä oli pudonnut kolmanneksen. Piano-oppilaat olivat sen sijaan jatkaneet opintojaan. Niitä Simeksellä on 35. Etätöihin oli palattava jälleen loppusyksyllä.

Itseluottamus vahvistui

Marraskuussa digiloikka oli laajentunut jo koteihin ja Simeksellä oli uudet suunnitelmat. Hän siirtyi opetuksessaan Zoom-alustan käyttöön. Samalla videoiden teko loppui, vaikka hänestä oli jo sukeutunut aikamoinen digivelho. 

– Etätyöhön liittyvä kokemus on opettanut paljon ja tuonut itseluottamusta. Sitä pystyy mihin vain. Kaikenlaisista tilanteista selvitään!

Onneksi korona ei tapahtunut kuusi vuotta sitten, Simes pohtii. Teknologia on ottanut hurjia harppauksia, ja nyt nettiyhteydet ovat nopeita ja alustoja on runsaasti tarjolla. Esimerkiksi Zoom on kehittynyt Simeksen mukaan koronavuoden aikana paljon ja palvelee musiikkialaa paremmin kuin muut tekniset alustat.

Jammailua vapaalla

Muskariopettajan ja pianonsoitonopettajan etätyöt näyttävät jatkuvan pitkälle kevääseen. Tilanteeseen on pakko tottua ja viranomaisia uskoa. Henkilökohtainen talous on pysynyt muskarioppilaskadosta huolimatta lähes entisellään.

Entä kun pandemia hellittää?

– En todellakaan aio jatkaa etätöitä! Mutta ehkä etäopetusta voi jossain määrin hyödyntää musiikinopetuksessa.

Elina Simes on saanut kollegoiltaan paljon vertaistukea netin keskustelupalstoilla. Iloa ovat tuoneet lisäksi musiikinopettajien kansainväliset virtuaaliset Sunday Sharing -kokoontumiset. Pientä säpinää syntyy myös Varhaisiän musiikinopettajat ry:n jäsenlehti Pikkutrillin toimittamisessa.

Korona saisi kuitenkin jo loppua. Silloin pääsisi tapaamaan ystäviä ja järjestämään juhlia. Viime syksynä Simes sai tarpeekseen neljän seinän sisällä nököttämistä. Hän vuokrasi treenikämpän, jossa ei tarvitse hissutella.

– Tuli tarve harrastaa enemmän sitä, mitä voi harrastaa. Käydään kerran viikossa jammailemassa puolisoni ja yhden ystävämme kanssa. 

Ehkä Elina Simes pääsee pian myös keikkailemaan muusikkona Lydian kadonneet laulut -trionsa kanssa. Bändiltä ilmestyi levy juuri ennen koronaa, mutta julkkarit jäivät pitämättä. Kenties niiden aika on ensi kesänä.