Puolisonsa menettänyt Marice: ”Ajattelimme aina, että eihän meille voi käydä mitään”

Oireet vaikuttivat alkuun vaarattomilta.

Marice Haldin-Uran aviomies Timo Ura ajoi työkseen raskasta öljyautoa. Kuusi vuotta sitten hyväkuntoinen mies alkoi ihmetellä, miksei jaksanut enää vetää auton öljyletkua samaan tapaan kuin ennen.

Lääkäri määräsi miehen röntgenkuviin. Keuhkoissa näkyi jotain, mitä siellä ei olisi pitänyt olla.

– Muutama päivä keuhkokuvauksen jälkeen Timo soitti minulle töihin ja totesi katkeraan sävyyn: Rakas, sinusta tulee nuori leski, Marice Haldin-Ura, 47, muistelee.

Mies aavisti olevansa vakavasti sairas, vaikka tuossa vaiheessa diagnoosi oli vielä epävarma. Lääkärin tuomio oli silti karumpi kuin kumpikaan olisi osannut kuvitella: syöpä oli lähtenyt munuaisista ja levinnyt keuhkoihin.

Elinaikaa annettiin korkeintaan muutama vuosi. Paranemisen mahdollisuuksia ei ollut.

– Sairauden etenemistä pystyttiin ainoastaan hidastamaan.

Avioehto piti purkaa

Kun Timo Uran kunto alkoi heiketä, hän otti puheeksi avioehdon purkamisen. Pariskunta oli ollut yhdessä lähes 20 vuotta ja naimisissa 14 vuotta.

– Timon suurin huoli oli, kuka pitää meistä huolta, kun hänestä aika jättää. Hän ei halunnut meidän jäävän tyhjän päälle, Marice Haldin-Ura kertoo.

Naimisiin mennessä tehty avioehto, jossa määriteltiin omaisuuden jako mahdollisen eron sattuessa, ei tuntunut miehestä enää järkevältä. Sen sijaan Timo halusi, että vaimo ja parin alakoulukäinen tytär perisivät hänen omaisuutensa puoliksi.

Tärkeintä oli, että Marice ja tytär saisivat jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin, yhdessä hankittuun omakotitaloon. Marice Haldin-Ura perisi myös Timo Uran sijoitusasunnon, josta oli vielä velkaa jäljellä.

Lakimies neuvoi testamentin teossa. Ura antoi vaimolleen myös hallintaoikeuden tileihinsä, jotta Marice voisi miehen kuoltua hoitaa tililtä perheen raha-asioita.

– Puhuimme raha-asioiden järjestelyistä hyvin suoraan, vaikka raha ei ollut päällimmäisenä mielessä. Voimat menivät sairauden hoitamiseen.

”Kuoleman jälkeen tunsin vain vihaa”

Marice Haldin-Ura hoiti miestään kotona loppuun asti. Sairauden loppuvaiheessa mies tarvitsi apua pukemisessa ja syömisessä.

– Kävin samaan aikaan koko ajan töissä, koska tarvitsin välillä lepoa rankasta kotiarjesta. Myös vanhempani hoitivat Timoa.

Viikkoa ennen kuolemaansa mies halusi sairaalaan. Hän kuoli sairaalassa kaksi ja puoli vuotta syöpädiagnoosin jälkeen toukokuussa 2014, 47-vuotiaana.

Marice Haldin-Ura sanoo, että miehen kuoleman jälkeen päällimmäisenä mielessä oli vain vihaa. Miksi rakkaan piti poistua? Miten oikeasti tulemme toimeen ilman häntä?

– Olin vihainen siitä, että emme saaneet jakaa yhteistä tulevaisuutta. Olimme haaveilleet, että eläkkeelle jäätyämme muutamme yhdessä etelän lämpöön. Koin huolta myös siitä, miten tyttäremme pärjää. Hän oli vasta niin nuori, 11-vuotias.

Aikaa vihassa vellomiseen ei jäänyt, sillä kuoleman jälkeen piti hoitaa käytännön asioita. Taloudellinen tilanne iski nopeasti vasten kasvoja.

Kun rahat eivät riitä laskuihin

Kuinka rahat riittäisivät elämiseen? Haldin-Uralle valkeni, että puolison kuoltua menoja oli yllättävän paljon, mutta tuloja huomattavasti vähemmän.

Mies oli huolehtinut useista perheen laskuista. Yhteisestä kodista oli vielä jäljellä velkaa, joka koitui nyt yksin Marice Haldin-Uran maksettavaksi. Myös hautajaisten järjestely vaati rahaa.

Testamentin myötä Haldin-Ura peri puolet miehensä omaisuudesta, mutta suurin osa siitä oli kiinni velallisessa kiinteistössä ja asunto-osakkeessa. Lesken eläke ei riittänyt kattamaan arjen kustannuksia.

– Olin todella epätietoinen, mistä repisin rahaa ihan arkisten laskujen, kuten sähkölaskun ja lainanlyhennyksen, maksamiseen. Ei sellaisia asioita ajattele ennen kuin toinen kuolee.

Haldin-Ura toivoi pankista lyhennysvapaata asuntolainaan, mutta silloisessa pankissa ei ymmärretty tilanteen vakavuutta vaan kehotettiin myymään omaisuutta. Haldin-Ura ei suostunut.

– En halunnut myydä, sillä en halunnut tuhota sitä, mitä olimme yhdessä rakentaneet. Perheen taloa en tietenkään alkanut myydä, sillä tyttäreltä oli juuri kuollut isä. Miten kamalaa olisi, jos hän menettäisi myös kotinsa?

Henkivakuutusta Timo Uralla ei ollut. Marice Haldin-Ura harmittelee myös sitä, ettei pariskunta ollut ymmärtänyt ottaa asuntolainaansa takaisinmaksuturvaa.

– Ajattelimme, että eihän meille voi tapahtua mitään, joten turvaa ei koskaan otettu.

Joka penniä piti miettiä

”Suru sivuun ja selviytymisvaihe päälle.” Se oli Marice Haldin-Uran keino sinnitellä tiukassa tilanteessa.

Jo miehensä sairasteluaikana Haldin-Ura oli tehnyt satunnaisia työvuoroja ystävänsä huoltoasemalla lisätulojen hankkimiseksi. Miehen kuoleman jälkeen Haldin-Ura lisäsi ilta- ja viikonloppuvuoroja. Samaan aikaan hän työskenteli säännöllisessä päivätöissään rakennusalan esimiehenä.

– Jälkeenpäin katsottuna tuo aika oli hyvin raskasta. Ei ollut aikaa surra, sillä samalla piti huolehtia, miten tytär pärjää. Jotenkin sitä vaan pakottaa itsensä selviämään. Vasta kun tytär alkoi päästä yli isän kuolemasta, aloin itse käsitellä asiaa.

Hyvät tukiverkot auttoivat. Haldin-Uran vanhemmat osallistuivat hautajaisten kustannuksiin, ostivat jääkaappiin ruokaa ja huolehtivat tyttärestä, kun Haldin-Ura oli iltaisin töissä. Myös Haldin-Uran sisarukset olivat isona apuna perheen arjessa.

Haldin-Ura säästi kaikesta, mistä pystyi, jotta saisi välttämättömät laskut maksettua.

Hän laski kodin lämmitystä parilla asteella, kilpaillutti vakuutukset ja jätehuollon, ja lopetti elokuvissa käymisen.

– Joka penniä piti miettiä. Tytärkin totesi, että oli paljon mukavampaa kun isi eli, kun silloin sai ostaa mitä halusi.

Sinniteltyään aikansa hän pyysi pankista uudestaan lainanlyhennysvapaata. Toisella kerralla sitä heltisi, ja se helpotti toimeentuloa suuresti.

Talouteen uutta turvaa

Timo-puolison muisto elää vahvana Marice Haldin-Uran ja hänen tyttärensä kotona.

Olohuoneen hyllyköstä katsoo kuva, jossa tytär halaa onnellisena parrakasta isäänsä. Syksyn iltojen pimetessä Marice Haldin-Ura sytyttää parvekkeelle lyhdyn ja ajattelee, että ehkä Timo näkee valon pilven reunalta.

Myös perheen taloudelliseen tilanteeseen on tullut valoa. Lainat lyhentyvät pikku hiljaa. Pahin epätietoisuus tulojen riittämisestä on ohi, kun tulot ja menot ovat asettuneet parempaan tasapainoon.

Marice Haldin-Ura arvelee, että iso syy talouden kohentumiselle on uusi puoliso. Tom on vanha tuttu työpaikalta.

– Pari vuotta sitten se jotenkin kolahti, että meillä on samanlainen arvomaailma. Tomilla on samalla tapaa suuri sydän kuin Timolla. Hän myös ymmärtää, että lesken uudelta puolisolta vaaditaan pitkää pinnaa, sillä leskellä on usein iso menettämisen pelko.

Nykyään Tom asuu Marice Haldin-Uran ja tämän tyttären kanssa saman katon alla. Tytär kutsuu isäpuolta nimellä PT, eli pappa-Tom, perheen arkikielellä ruotsiksi.

Arjessa ei enää tarvitse venyttää senttiä samaan tapaan kuin ennen, kun toinenkin tienaa ja osallistuu kustannuksiin.

Marice Haldin-Ura iloitsee, että nykyään perheellä on taas mahdollisuus jopa matkustella. Hän pystyi myös toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa opintovapaasta. Uuden puolison kanssa hän on herätelty henkiin myös haavetta eläkepäivistä etelän lämmossä.

Yksi asia on toisin. Haldin-Ura on varautunut mahdollisiin ikäviin yllätyksiin tekemällä testamentin. Siinä määritellään tarkkaan, miten omaisuus jaetaan ja miten sitä hoidetaan, jos jotain sattuu.

– Yhteistä lainaa meillä ei ole, mutta jos olisi, takaisinmaksuturvan ottaisimme varmasti.

Tutustu lainanmaksajan turviin ja henkivakuutukseen:

Lainan maksaminen voi vaikeutua, jos omassa elämässä tapahtuu yllättävä muutos. Se voi olla sairastuminen, työttömyys tai esimerkiksi puolison kuolema.

Lue lisää lainanmaksajan turvista‍ ja henkivakuutuksesta‍.

Lue seuraavaksi:

Tiedätkö, kuka sinut perii? Testamentti kannattaa tehdä ainakin näissä neljässä tilanteessa‍

Mitä tapahtuu omaisuudelle puolison kuollessa? Näin säästöt ja sijoitukset kannattaa järjestää‍