Kuntosali yhdisti ikäihmiset: ”Yhdessä liikkumisessa on jujua”

Turussa Aunelan palloiluhallin kuntosalin laitteet ovat jo aamulla ahkerassa käytössä. Paikalla on kymmenkunta ikäihmistä, joista osa on tullut läheltä Jyrkkälän lähiöstä, osa jopa kaupungin toiselta puolelta. Sana mukavasta treeniporukasta on kiirinyt.

– Lihaskunnon ylläpitäminen on tärkeää. Mutta vähintään yhtä merkityksellistä on homman sosiaalinen puoli, se, että näemme toisiamme ja vaihdamme kuulumisia, ryhmän vetäjiin kuuluva Heljä Haltsonen luonnehtii.

Käy ilmi, että viime aikoina kuntosalilla on jaettu esimerkiksi kokkausvinkkejä: ylimääräisestä perunamuusista syntyy kätevästi rieskoja, ja ohrajauhojen sijasta voi käyttää myös vehnäjauhoja. Monia on mietityttänyt 75 ikävuoden lähestyminen. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että ajokortti pitää uusia. Käsittelyssä ovat olleet, luonnollisesti, iän mukanaan tuomat pienet kolotukset ja krempat.

– Kaikesta jutellaan, henkilökohtaisista asioista ehkä kahden kesken. Politiikkaa ja uskontoa vähän vältellään, jotta kukaan ei pahoita mieltään, Haltsonen kertoo.

Kaikki ovat tervetulleita

Sama meno Aunelan palloiluhallilla on jatkunut jo kymmenen vuotta.

– Kun jäin eläkkeelle, hoidin aluksi kolme vuotta tyttärenpoikaa. Kun Frans meni sitten päiväkotiin, ajattelin, että jotain pitäisi keksiä. Päätin alkaa vetää kuntosaliryhmää. Nyt apunani on myös kaksi muuta naista, vertaisvetäjiä hekin, Haltsonen kertoo.

Tällä hetkellä ryhmän listoilla on kolmisenkymmentä henkilöä ja salilla vuoroja kolmesti viikossa. Osallistujien ikähaarukka ulottuu kuusvitosista yli kahdeksankymppisiin.

– Väki on tietenkin ehtinyt jo vähän vaihtuakin. Välillä joku lähtee pois, ja toisia tulee tilalle. Meille on tärkeää, että porukka ei olisi sisäänlämpiävä, vaan uusienkin olisi helppo tulla mukaan. Kaikki toivotetaan tervetulleeksi ja huomioidaan.

Frans on ehtinyt kasvaa matkan varrella jo 14-vuotiaaksi nuorukaiseksi.

– Käyn nykyään Fransin kanssa yhdessä avantouimassa. Juuri äskettäin hän kyseli, että kuinka suuria painoja mummo täällä salilla nostelee. Sanoin, että en suuria.

”Naisia ei tarvitse jännittää”

Jorma Heino treenaa selkälihaslaitteella, johon hän on asettanut painoksi sata kiloa. Avovaimo Heli Virta tekee vieressä omia sarjojaan.

– Naiset arvostavat, kun on painoja vähän enemmän, Heino velmuilee, mutta lisää, että todellisuudessa hänkin käyttää varsin pieniä painoja ja luottaa toistoihin.

Heino mainitsee, että vaikka ryhmä on naisvaltainen, miehen oli helppo tulla mukaan ja ”eikä hän ole koskaan naisia jännittänyt”. Myös hän korostaa, että salilla on mukavaa tavata toisia.

– Olen nähnyt vanhoja työkavereita tuossa lähellä kauppakeskuksen kahvilassa. Mutta se rinki on jo tosi paljon harventunut. Monet eivät enää pääse liikkumaan itsenäisesti ja joku on jo kuollutkin. Täällä salilla voi jutella kaikenlaista ja laajentaa omia näkökantojaan. Porukan henki on mainio.

Heino kertoo, että hän pyrkii omalta osaltaan huolehtimaan hyvästä huumorista ja ”möläyttelemään, mitä mieleen tulee”. Hän mainitsee toimineensa ennen vapaa-aikanaan vuosikymmeniä turkulaisilla tanssilavoilla järjestysmiehenä ja pärjänneensä sielläkin hyvällä pelisilmällä ja huumorilla.

Hyvää tasapainoa tarvitaan

Anu ja Hans Wahlsten ovat tulleet ryhmään mukaan vastikään.

– Minua motivoi esimerkiksi se, että haluan päästä jatkossakin mökillä hyvin veneeseen ja veneestä pois, Anu Wahlsten mainitsee.

Hans Wahlsten kertoo vapaa-aikansa kuluneen pitkään jalkapallojoukkueiden huoltotehtävissä. Se on nyt jo jäänyt taakse, mutta kuntosaliharjoittelu on tullut tilalle. 

– Futishommissa oli koko ajan vaarana ylikunto. Kun junnujen osumatarkkuus ei ollut ihan kohdillaan, niin jouduin juoksemaan pallojen perässä pitkin metsiä, hän vitsailee.

Marita Mäkelä harjoittaa polven koukistajalihaksia. Tämän jälkeen ovat vuorossa ojentajalihakset.

– Iän myötä lihasmassa vähenee, joten treeni tulee tarpeeseen. Erityisen tärkeää on harjoittaa jalkalihaksia, sillä ne auttavat säilyttämään hyvän tasapainon. Siitä on paljon hyötyä nyt esimerkiksi talven liukkailla keleillä, hän korostaa.

Ei ilmaista, mutta ei kovin kallistakaan

Aunelan palloilusalin kuntoryhmä aloitti aikoinaan toimintansa eläkeläisyhdistyksen vuokraamalla vuorolla. Nyt ryhmäläisillä on Turun kaupungin senioriranneke, jolla pääsee uimahalleihin, kaupungin muihin liikuntatiloihin sekä monille ohjatuille liikuntavuoroille. Seniorirannekelaiset voivat käydä ilmaiseksi myös museoissa ja heillä on kiintiö vapaalippuja Turun filharmonisen orkesterin konsertteihin.

– Neljä kuukautta voimassa oleva ranneke maksaa 40 euroa. Se saattaa olla tietenkin iso raha osalle eläkeläisistä, mutta se on vain murto-osa siitä, mitä esimerkiksi yksityisten kuntosalien maksut ovat, Heljä Haltsonen miettii.

Hän rohkaisee, että ikäihmiset ottaisivat selvää paikkakuntansa liikuntapalveluista ja ohjatuista ryhmistä.

– Tai sitten voi mainita vaikkapa naapurille, että olisi kiva mennä kokeilemaan kuntosalille ja kysyä häntä kaveriksi.

Haltsonen pohtii, että kuntosaliharjoittelussa on paljon samaa kuin vaikkapa vesijuoksussa.

– Molemmat ovat oikein hyödyllisiä, vaan jos olen rehellinen, niin ainakin omasta mielestäni myös vähän tylsältä tuntuvia lajeja. Mutta kun niitä harrastaa yhdessä muiden kanssa, niissä on ihan eri tavalla jujua. Kavereiden kanssa liikkuminen on kivaa, Haltsonen kiteyttää.