Kuuntele lasta

Harrastusta mietittäessä on tärkeintä kuunnella lapsen toiveita ja tarpeita. Sopiva harrastus on sellainen, josta lapsi on itse kiinnostunut, ja joka tuottaa hänelle iloa ja onnistumisen kokemuksia. Harrastuksen tulee olla lasta, ei vanhempien unelmien toteutusta varten. Yhtä oikeaa ikää aloittaa tiettyä lajia ei ole, vaan vanhemman tehtävä on arvioida, milloin lapsi on valmis.

Älä pakota

Kaikkien ei ole pakko harrastaa mitään. Varsinkin pienemmille lapsille riittää aktiviteetiksi normaali arki ja uusien asioiden opettelu. 3­–4-vuotias lapsi saattaa jo kaivata enemmän omanikäistään seuraa, varsinkin jos hän on kotihoidossa. Silloin harrastus voi tuoda kaivattua vaihtelua. Päivähoidossa oleva lapsi ei tarvitse muuta toimintaa, vaan vanhempien kanssa vietetty aika riittää iltaohjelmaksi. Myöskään vanhemmalla lapsella ei ole pakko olla harrastuksia, jos hän ei itse niitä kaipaa.

Mieti, mikä on realistista

Harrastuksen valintaan vaikuttaa paitsi lapsen oma kiinnostus, myös perheen tilanne. Yksi olennainen kysymys on, onko harrastukseen varaa. Tarvitaanko kalliita varusteita, onko odotettavissa kisamatkoja? Tärkeää on myös arvioida, onko perheellä aikaa: pääsevätkö vanhemmat kuljettamaan harjoituksiin, pitääkö osallistua esimerkiksi seuratoimintaan?

Anna kokeilla

Lapsi saattaa olla kiinnostunut monestakin lajista, mutta innostus ei välttämättä jatku lajin aloittamisen jälkeen. Hyvä tapa selvittää kiinnostuksen vakavuus on antaa lapsen osallistua tutustumistunnille tai kokeilujaksolle, jonka jälkeen voi päättää, jatkuuko lajin harrastaminen koko kauden. Vanhemman tehtävä on myös opettaa lasta kestämään pettymyksiä: kaikkia lajeja ei voi harrastaa.

Tee sopimuksia

Kun lasta ilmoitetaan harrastukseen, hänen kanssaan on hyvä sopia pelisäännöt. Lapselle voi esimerkiksi kertoa, että jos nyt ostetaan tarvittavat varusteet ja maksetaan maksut, täytyy harjoituksiin sitoutua kauden loppuun saakka. Yhdessä tehtyyn sopimukseen on hyvä vedota silloin, jos lapsi kesken kauden kyllästyy tai ei halua osallistua harjoituksiin. Kauden päätyttyä kannattaa myös käydä keskustelu siitä, jatketaanko harrastusta.

Juttua varten on haastateltu MLL:n perhekeskustoiminnan päällikköä Tarja Satuli-Kukkosta.

Muista myös lajikohtainen vakuutus

Urheilevan lapsen vakuuttaminen on tärkeää. Jos lapsi urheilee seurassa, kannattaa selvittää, kuuluuko automaattisesti seuran tai liiton jäsenyyteen. Mikäli näin ei ole, OPn Sporttiturva –vakuutus vastaa seuraurheilijan lajikohtaisiin vakuutustarpeisiin. Sporttiturva on voimassa yli 80 lajiliiton järjestämässä toiminnassa, ja voit ostaa vakuutuksen helposti lisenssin yhteydessä verkosta. Sporttiturva on urheiluvakuutus kaiken ikäisille, ja ensisijaisen tärkeä turva urheilijalle, mikäli jäsenyyteen ei sisälly vakuutusturvaa.

Urheillessa tapahtuvat äkillisten tapahtuminen aiheuttamat loukkaantumiset korvataan magneettitutkimusta ja leikkaushoitoa myöden. Korvausta maksetaan niistä kuluista, jotka ovat aiheutuneet kolmen vuoden sisällä vamman aiheuttaneesta tapahtumasta, hammasvammoissa ei ole enimmäiskorvausaikaa. Myös hoidossa tarvittavat ortopediset tuet korvataan. Useimpien liittojen kanssa on sovittu, että alle 12-vuotiailla vakuutus on voimassa myös muissa urheilulajeissa. Lue lisää Sporttiturvasta.‍