– Aloitin pikaluistelun 7-vuotiaana. Sitä ennen en harrastanut ohjatusti mitään. Kun isäni kuoli, äitini ajatteli, että harrastus antaisi minulle ja isoveljelleni muuta ajateltavaa ja uusia ystäviä, Mika Poutala kertoo.

Pikaluistelun kaksinkertainen EM-hopeamitalisti ja olympialaisten nelonen sanoo, että harrastuksen aloittamisen ajankohta oli oikea. Laji tuntui alusta alkaen mielekkäältä ja harjoituksiin lähti innokas veljeskaksikko. Pari kertaa viikossa olleiden luisteluharjoitusten lisäksi Poutala viihtyi pihapeleissä ja liikkui omaehtoisesti lähes päivittäin.

– Yläasteella pelasin seurassa pari vuotta jalkapalloa, mutta kun luisteluharjoitusten määrä kasvoi, futis jäi. Pikaluistelu on aina ollut päälajini, Poutala kertoo.

Koko perhe liikkumaan

Pyeongchangin olympialaisten jälkeen uransa lopettaneen Mika Poutalan perheeseen kuuluvat vaimon lisäksi kaksi lasta. Pojista vanhempi aloitti juuri koulun ja hän on käynyt jo muutaman vuoden paikallisen alppihiihto- ja pikaluisteluseuran harjoituksissa.

– Ohjattuja harjoituksia on kahdesti viikossa, mutta niiden lisäksi liikumme yhdessä lasten kanssa lähes päivittäin. Käymme pelailemassa tai vaikka juoksemassa läheisellä urheilukentällä. Jos muuta ei ole ohjelmassa, niin pojat leikkivät pihalla ja hyppivät trampoliinilla, Poutala kertoo.

Poutalan mielestä on tärkeää, että vanhemmat liikkuvat yhdessä lastensa kanssa.

– Kaikenlainen ulkoilu, pyöräily, uiminen, hiihto ja pallopelit ovat lajeja, joita perheet voivat harrastaa yhdessä. Lasten liikkumisen tulee ensisijaisesti olla kivaa, eikä sen tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä. On tärkeää, että ohjattujen harrastusten lisäksi perheelle jää myös yhteistä aikaa.

Entinen pikaluistelija Mika Poutala aloitti itse ohjatun harrastamisen 7-vuotiaana. (Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva)

Mitä jos lasta ei kiinnosta harrastaminen?

Mika Poutala sanoo, että jos lapsi ei halua mukaan ohjattuun seuratoimintaan, sinne ei ole pakko mennä.

– Suosittelen silti, että vanhemmat veisivät lapsensa kokeilemaan ohjattua harrastustoimintaa edes kerran jo senkin takia, että seurasta voi saada uusia kavereita. Vaikka kilpaileminen ei kiinnostaisi, seuratoiminnassa mukana olemisesta saa elämään monia hyviä asioita. Osaavat ohjaajat ja valmentajat ovat parhaimmillaan hyviä motivaattoreita ja innostajia.

Poutala muistelee edelleen lämmöllä lapsuutensa pikaluisteluseuran valmentajia, jotka saivat pienen pojan tykästymään lajiin.

– He olivat suurin syy siihen, että jäin luistelun pariin. He myös toivat minun ja veljeni elämään iloa, joka oli isän menehtymisen jälkeen hetken aikaa kadoksissa.

Koska kaikilla lapsilla ei välttämättä ole käsitystä siitä, mikä voisi olla itselle kiva harrastus, Poutala kehottaa kokeilemaan kaverien lajeja.

– Menin yläasteella kaverini pyynnöstä pelaamaan hänen seuraansa futista ja tykkäsin kovasti. Samalla tavoin kuka tahansa lapsi voi pyytää kaverinsa mukaan oman harrastuksensa pariin. Kaverin kanssa liikkuminen on yleensä kaksin verroin mukavampaa ja samalla siitä voi löytyä se oma juttu.

Syyskuun ensimmäinen viikko 3.-9.9.2018 on valtakunnallinen harrastusviikko kouluissa. Viikon idea on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuksia kokeilla taiteen, kulttuurin, tieteen, liikunnan ja muiden alojen harrastustoimintaa. OP on Olympiakomitean yhteistyökumppani ja mukana Harrastusviikolla kannustamassa lapsia ja nuoria liikkumaan yhdessä sekä kokeilemaan eri lajeja.