Mutta yksilöurheiluakin harrastavat haluavat kuulua yhteisöön. Yhteisöstä saa vertaistukea, motivaatiota ja kannustusta. Joillekin riittää pelkkään Facebook-ryhmään kuuluminen, toiset haluavat treenata porukassa useamman kerran viikossa.

Ystävien mukana uuteen lajiin

Anu Silvastin päälaji on triathlon, mutta tuli tempautuneeksi mukaan polkujuoksuun ystävien mukana. Polkujuoksua harrastava ystäväporukka asuu pienessä Pukkilan kylässä, jossa yhteisöllisyys näkyy monessa muussakin asiassa, kuten kulttuurissa.

– Polkujuoksun harrastamisessa porukassa on paljon hyviä puolia. Sovituille yhteislenkeille tulee lähdettyä helpommin ja saa enemmän itsestään irti. Yhteislenkeissä on tietenkin myös sosiaalinen puoli, tulee vaihdettua kuulumiset, naurettua paljon ja liikunta tulee siinä sivussa. Varsinkin pitkät, hitaat lenkit on mukava tehdä yhdessä, Anu kertoo.

Ystäväporukassa yhteisen laji-intohimon lisäksi täytyy toki myös synkata henkilökohtaisella tasolla.

Anulla on yhteistreenejä myös triathlon-seurassa, johon hän kuuluu.

– Myös triathlon on aika yhteisöllinen laji. Yhteistreenien lisäksi siihen liittyy paljon lajitietoutta, esimerkiksi varusteista, joista on hyvä päästä keskustelemaan muiden lajin harrastajien kanssa. Harrastajat suhtautuvat lajiinsa aika intohimoisesti, joten lajia harrastamaton ei luultavasti jaksa kovin kauaa kuunnella juttuja polkupyöristä ja märkäpuvuista, Anu naurahtaa.

Kummassakin lajissa lähdetään enemmänkin voittamaan itsensä kuin kisaamaan toisia vastaan, kuten usein kestävyyslajeissa harrastajatasolla. Tavoitellaan itse parempaa aikaa ja iloitaan samalla toisten puolesta. Kaverien hyvät suoritukset motivoivat itseäkin.

Porukassa enemmän irti harrastuksesta

Petra Peuhun päälajina on polkujuoksu, mutta Petra on innostunut myös triathlonista lajia harrastavien ystävien mukana.

– Polkujuoksussa meillä Pukkilassa on pienempi ystäväporukka, jonka kanssa tehdään muutakin kuin vain urheilua. Kuulun myös polkujuoksuseuraan, jossa on yhteistreenejä. Seuralla on erilaisia tapoja kokoontua, esimerkiksi alueellisia kimppalenkkiporukoita ja Facebook-ryhmä, Petra kertoo.

– Polkujuoksuseurassa taas saadaan kokeneemmilta näkemystä ja harjoitusvinkkejä sekä tietenkin tavataan samalla muita harrastajia.

– Polkujuoksutapahtumat ovat ehkä katukisoja yhteisöllisempiä tapahtumia. Tämä johtunee siitä, että usein tapahtumapaikat ovat sellaisia joissa yövytään ja moni lajin harrastaja tuntee toisensa, koska harrastajapiiri on pienempi.

Juoksukouluilla on myös yhteisöllinen tehtävä.

– Harrastuksen alussa on tärkeää, että löytyy oma porukka, jonka kanssa pääsee jakamaan harrastukseen liittyviä asioita. Varsinaisen juoksukoulun loputtua jää osallistujista usein kavereita, joiden kanssa sovitaan yhteislenkkejä, Petra kertoo.

Myös Petralle on kilpailuissa sijoituksia tärkeämpää lähteä voittamaan itsensä.

Yhteisöllisyyden hyöty urheilussa

– Yhteisöllisyydestä on selkeää hyötyä, on sitten kyseessä joukkue- tai yksilölaji. Yhteisöllisyys tuo onnellisuutta ja lisää sen myötä hyvinvointia. Itsemääräämisteorian* mukaan yhteisöllisyys on yksi ihmisen psykologisista perustarpeista, kaksi muuta ovat omaehtoisuus ja kyvykkyys. Nämä perustarpeet ovat välttämättömiä onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta, urheilupsykologi Tuomas Grönman kertoo.

– Joukkuehenki moninkertaistaa harjoittelun tehon. Harmi vain, että yksilöurheilussa ei ole osattu täysin hyödyntää joukkuehenkeä, Tuomas jatkaa.

* Richard M. Ryan ja Edward L. Dec, Itsemääräämisteoria