Mika Ihamuotila: ”Suureksi johtajaksi kasvetaan pienuuden kautta”
Lisää aiheesta
Mika Ihamuotila uskoo arvojohtajuuteen, jossa johtaja ei mieti itseään ja omaa egoaan, vaan muiden parasta, sillä se on ainoa tie myös johtajan menestykseen.
Nelikymppisenä Mika Ihamuotila syntyi uudelleen. Hänellä oli takanaan mahtava ura pankkialalla. Ensin investointipankkiirina, sitten johtajana Mandatum-pankissa ja Sampo-konsernissa.
Hän oli finanssimaailman prinssi.
Kun kaikki onnistuu, ihminen usein alkaa ajatella, että jestas kun minä olen taitava ja upea tyyppi – suuri johtaja.
– Olin hyvä monissa asioissa, ja kaipasin, että ihmiset huomaavat sen. Kyllä, olin vähän egoisti. Ajattelin, että olen maailman keskipiste.
Sitten, 42-vuotiaana, Ihamuotilalla todettiin aivokasvain.
Hän selvisi siitä, mutta se tappoi hänestä jotain. Ja se on parasta, mitä hänelle on sekä ihmisenä että johtajana tapahtunut.
Arvojohtajuuden edelläkävijä Suomessa
Marimekon pääkonttorilla Helsingin Herttoniemessä kangaspainokoneet laulavat, kun uutta mallistoa valmistetaan.
Marimekko on harvinainen design- ja tekstiiliyritys: tuotteiden suunnittelu ja tuotekehitys tehdään yhä Suomessa, samassa toimipisteessä, jossa painetaan suuri osa tuotteiden valmistukseen käytettävistä kankaista.
Tuotannon voisi ulkoistaa. Se voisi olla taloudellisesti jopa kannattavaa – lyhyellä aikavälillä.
Mutta se ei olisi sellaista arvojohtajuutta, jonka puolesta Marimekon toimitusjohtajana vuonna 2008 aloittanut ja vuonna 2015 hallituksen puheenjohtajaksi siirtynyt Mika Ihamuotila puhuu.
– Menetettäisiin suunnittelijoiden ja tuotannon yhteistyö, se historia ja brändi, mikä siihen liittyy. Ja samalla menetettäisiin erottautumistekijä, joka näihin asioihin liittyy.
Arvojohtajuus eli arvot edellä meneminen on ollut Ihamuotilan juttu vuodesta 1998 asti. Silloin hän piti sapattivapaata Sampo Pankista ja vietti kaksi kuukautta Harvard Business Schoolissa, jossa törmäsi termiin ensi kerran.
Ihamuotila tajusi, että Suomessa arvojohtajuudesta ei tiedetä mitään. Hän päätti tuoda johtamistavan Suomeen.
Arvojohtaminen on tuottoisaa bisnestä
Näitä oppeja Mika Ihamuotila on pitänyt ohjenuoranaan Harvardin ajoista saakka:
Firmalla pitää olla arvot, jos se haluaa motivoida työntekijöitä ja olla asiakkaalle kiinnostava. Marimekon arvot kiteytyvät yhdessä tekemiseen, iloon, rehellisyyteen ja rohkeuteen.
Liiketoiminta seuraa arvojen viitoittamaa tietä.
Arvot määrittelevät, miten firmaa johdetaan. Liiketoiminta seuraa arvojen linjaamaa tietä.
Siksi Marimekon kangaspainon siirtäminen halpatuotantomaahan ei olisi mahdollista, vaikka se voisi lukujen valossa näyttää kannattavalta:
Se olisi Marimekon arvojen vastaista, ja arvojen vastaiset teot syövät koko yrityksen merkityksellisyyttä. Jos yrityksellä ei ole merkitystä, missiota, se saa työntekijät toimimaan tehottomammin, brändin heikkenemään ja asiakkaat kaikkoamaan.
Arvojohtaja miettii paitsi yrityksen ja sen työntekijöiden hyvinvointia, myös – tai ehkä jopa ennen kaikkea – asiakkaan hyvinvointia.
– Asiakkaan täytyy olla keskiössä ja sydämessä koko ajan. Asiakkaalle täytyy pystyä luomaan arvoa.
Johtaja vapauttaa työntekijöiden luovuuden
Ihamuotilalle arvojohtaminen on kokonaisvaltaista ja päivittäistä.
– Panen itseni likoon, koska silloin muutkin uskaltavat tehdä niin. Kun työntekijä uskaltaa olla oma itsensä ilman, että tarvitsee pelätä, hän on rohkea ja luova.
Pelko ja häpeä johtavat käpertymiseen, virheiden välttelyyn ja varmisteluun, Ihamuotila sanoo.
– Siksi johtajana minun tärkeimpiä tehtäviäni on uskaltaa olla haavoittuvainen, vapauttaa muutkin uskaltamaan. Johtajan täytyy pystyä kuvaannollisesti riisumaan itsensä alasti työntekijöidensä edessä.
Se on pelottavaa. Ja pelkojahan johtajalla riittää muitakin, aina suuresta linjanmuutoksesta ja investointipäätöksestä siihen, että puheen pitäminen jännittää.
Tai siihen, että hyppää yli nelikymppisenä aivokasvaimesta toipumisen jälkeen finanssialalta designin pariin, kuten Ihamuotila teki.
Pelolla on viesti
Kun pelottaa, kannattaa ajatella, mitä kamalaa oikeasti tapahtuu, jos pelko toteutuu.
– Lattiaa alemmas ei voi pudota. Ihmisillä on taipumus liioitella pelkojaan. Yleensä pahin skenaario ei toteudu – ja vaikka toteutuisi, mitä sitten?
Varsinkin heikossa taloustilanteessa johtaja alkaa varmistella, koska pelkää.
Pahimmillaan johtaja varmistelee ja pelkää firmansa kilpailusta pihalle.
Tärkeät investoinnit jäävät tekemättä, ettei vaan tulisi virheitä. Pahimmillaan johtaja varmistelee ja pelkää firmansa kilpailusta pihalle, koska ei uskalla tehdä rohkeita uudistuksia.
Ihamuotila kehottaa pakenemisen ja välttämisen sijaan sanomaan pelolle, että istu siihen viereeni, niin puhutaan.
– Pelolla on usein viesti kerrottavanaan. Sitä kannattaa kuunnella, koska se kertoo, mistä pelko ja epävarmuus johtuvat. Usein me johtajat emme uskalla sanoa ääneen, että oikeasti me pelkäämmekin häpeää. Sitä, mitä muut meistä ajattelevat, jos mokaamme.
Ja silloin johtaja ei pelkääkään firmansa puolesta. Hän pelkää menettävänsä kasvonsa.
– Harva sitä tosin myöntää muille tai edes itselleen.
Ei Ihamuotilakaan aina ole ollut rohkea, melkein päinvastoin. Mutta sitten hän joutui katsomaan pelkoa syvälle silmiin.
Ja mitä teki pelko?
Se hävisi.
Kyse ei ole minusta ja egostani
Nelikymppisenä saatu diagnoosi aivokasvaimesta sai Ihamuotilan omat pelot häviämään.
– Tajusin silloin, että ei minua pelottanut oma kuolemani. Olin neljän lapsen isä. Rakkaimpieni puolesta minä pelkäsin. Tämän tajuaminen, eli oman egoni turhuuden tajuaminen, poisti turhamaisuuden, vapautti minut häpeän ja epäonnistumisen pelosta ja avasi tien sille, että uskallan olla haavoittuvainen, pieni, hauras. Eli rohkea.
Niin kauan kuin jahtaa muiden ihailua ja huomiota, niitä ei koskaan voi saavuttaa, koska pelkää samalla menettävänsä ne.
Vasta, kun päästää näistä egoistisista motiiveista irti, ne tulevat luo.
– Siksi sanon aina, että suureksi, arvostetuksi johtajaksi kasvetaan pienuuden kautta.