Mikä muuttaa työelämää, Kirsi Piha?

Kysyimme Kirsi Pihalta, miltä työ- ja yrityselämä hänen mielestään näyttää 2030-luvulla.

Mikä muuttaa työelämää?

”Sekä uhat että mahdollisuudet muuttavat työelämää, ja tällä hetkellä kumpikin liittyy ekologiseen ja inhimilliseen kantokykyyn.

Ilmastokriisi ja siihen liittyvät ratkaisut – kuten myös ongelmat – muuttavat tapaa ajatella yrityksiä ja niiden tarkoitusta. Vastuullisuus ei ole enää sivuasia, vaan yrityksen ytimessä oleva ja tarkoitusta määrittävä asia. Se, miten asioita tehdään nyt, ratkaisee yhä enemmän sitä, millainen tulevaisuus meitä odottaa.

Samalla tavalla inhimillinen kantokyky haastaa totuttuja tapoja nähdä työ ja työelämä. Työ on iso osa monen elämää, ja siksi työ näyttelee isoa roolia siinä, kuinka merkitykselliseksi ihminen itsensä tuntee. Jaksamiseen ja merkityksettömyyden tunteeseen liittyviä kysymyksiä ratkotaan myös työpaikoilla.

Meillä on siis suorastaan velvollisuus muuttaa työelämää paremmaksi, sillä se muuttaa myös elämää paremmaksi.”

Millainen on tavallinen työpäivä 2030-luvulla?

”En usko ”tavalliseen” työpäivään, vaan siihen, että 2030-luvulla yhä useampi voi rakentaa työpäivästä itselleen sopivan.

Työurat ovat 2030-kuvulla yhä enemmän siksak-kuvioisia kuin yksisuuntaisia, ylösnousevia putkia, joiden lopussa häämöttää ihana ja aurinkoinen eläkevapaa. Sen sijaan työ, opiskelu ja yksilölliset vapaat jaksottuvat ja limittyvät nykyistä vapaammin.

Olen varma, että tulevalla vuosikymmenellä kiinnitämme nykyistä enemmän huomiota ainakin seuraaviin kolmeen asiaan.

Ensinnäkin tarvitsemme mahdollisuuden hälyvapaaseen mielentilaan ja syvän työn tekemiseen. Tämä vaatii meiltä itsekuria, yhteisiä sopimuksia ja ymmärrystä aivojen virkeydestä.

Toisena nostan esille yhteisöllisyyden ja ihmissuhteet. Tämä vaatii yrityksiltä panostusta siihen aikaan, jolloin luodaan kunnollisia ihmissuhteita. Luottamusta ja yhteenkuulumista ei voi saavuttaa ilman niitä.

Kolmanneksi myös aika- ja paikkavapaus nostaa entistä enemmän päätään. Tämä vaatii meitä luomaan yhteisiä pelisääntöjä, joissa keskiössä ei ole itsekäs minäminä, vaan työ, joka sopii itselle, mutta jossa huomioidaan myös muut.”

Mitä veisit mukanasi 2030-luvun yritys- ja työelämään? 

”Johtajuuden. Toisin kuin nykykeskustelusta voisi tulkita, johtajia tarvitaan tulevaisuudessakin. Se, että meiltä kaikilta vaaditaan johtajuutta, ei poista johtajien tarvetta.

Tämä ei tarkoita vanhanaikaista pokkurointia, vaan sen ymmärtämistä, että johtaja on ihminen, joka on valmis ottamaan vastuuta kantaakseen ja ansaitsee siinä hommassa tukea. Johtaja ei voi täyttää kaikkia mahdollisia johtajuuden ideaaleja, sillä hänkin on ihminen.”

Mitä puolestaan jättäisit jo menneisyyteen?

”Voisimme kuopata ajatuksen siitä, että työ on työtä ja leikki leikkiä. Merkitykselliseltäkin työltä putoaa motivaatio, jos mailaa puristetaan liian kovaa. Sen sijaan yhteisölle, ihmissuhteille ja keveydelle pitää raivata tilaa.

Yltiöpäisen tehokkuuden sijaan tarvitaan happea ja tilaa leikkiä. Sillä tavoin saavutetaan merkitys, yhteisön luottamus ja vapaus, joita ilman ihminen on kuin vankilassa. Eikä silloin tule pitkällä tähtäimellä tulostakaan.”

Tulevaisuuden ihmeteot tehdään porukassa, ja luottamuksen ja ihmissuhteiden rakentaminen vaatii myös aikaa ja niin kutsuttua ”tehotonta” suunsoittoa.

Mitä yritysten pitäisi ottaa huomioon juuri nyt matkalla tulevaisuuden työelämään?

”Ihmissuhteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä tiimi ja organisaatio eivät ole vain porukka, joka on kokoontunut yhdessä tekemään jotain. Kyseessä pitäisi olla porukka, joka luottaa toisiinsa ja saa siksi aikaan ihmeitä.

Tulevaisuuden ihmeteot tehdään porukassa, ja luottamuksen ja ihmissuhteiden rakentaminen vaatii myös aikaa ja niin kutsuttua ”tehotonta” suunsoittoa. Meidän pitää siis kaivautua ulos pelkästä yksin pakertamisesta ja etätyömoodista.”

Lue lisää

Millainen on tavallinen työpäivä 2030-luvulla, Risto Siilasmaa?‍