Suomen tieliikenteessä on tällä hetkellä reilut 200 000 yli 75-vuotiasta kuljettajaa. Kaikkein iäkkäimmässä luokassa, eli yli 90-vuotiaissa on 3761 kuskia. Heistä reilut 3000 on miehiä, sillä tuohon aikaan naisten ajokortit olivat huomattavasti harvinaisempia.

Ajokortin menettäminen on monelle kova paikka. Sen vuoksi oman ajamisen puutteita salaillaan ja vaaratilanteita vähätellään. Myöskään läheiset eivät aina uskalla puuttua tilanteeseen, sillä kortti on henki ja elämä.

– Kyllä se valitettavasti on monelle tunneasia. Ja erityisesti miehille, Trafin Johtava asiantuntija Jussi Pohjonen toteaa.

Samankaltaisia ajatuksia on myös Liikenneturvan suunnittelija Mia Koskella. Koski tekee työtä ikäihmisten ajamisen kanssa ja on hyvin perillä siitä, millaisia ajatuksia ajokyvyn menettäminen aiheuttaa.

Lähiomaisilla on iso vastuu

Vaikka ajoluvan menettäminen on kova paikka, kannustavat sekä Liikenneturvan Mia Koski että Trafin Jussi Pohjonen ottamaan asian puheeksi ikääntyneen kuskin kanssa. Lähiomaiset ovat tässä asiassa avainasemassa.

–Jos vanhemmat eivät uskalla päästää omia lapsia isoäidin tai isoisän kyytiin, niin kyllä silloin pitää hälytyskellojen soida, toteaa Liikenneturvan Mia Koski.

Muita hälyttäviä merkkejä ovat ikäihmisen auton ilmaantuneet kolhut ja erityisesti se, jos tutut reitit alkavat unohtua. Silloin kuski pitää passittaa lääkärin vastaanotolle, jossa ajokyky arvioidaan. Esimerkiksi muistisairaudet laskevat ajokykyä merkittävästi.

Ajo-oikeus päättyy lähtökohtaisesti ihmisen täyttäessä 70 vuotta. Kun ajokortin voimassaoloaika on päättymässä, muistuttaa Trafi asiasta‍ neljä kuukautta ennen ajo-oikeuden päättymistä. Ajokortin voi uusia 6 kk ennen sen vanhenemista.

Ajokortin uudistamiseen tarvitaan lääkärin lausunto. Kortin uusimiseen ei pääsääntöisesti liity ajo-opetusta tai kuljettajantutkintoa. Lääkärintodistuksella ajo-oikeus määrätään viideksi vuodeksi kerrallaan. Aika voi lyhentyä jos terveydentila vaatii tarkempaa seurantaa.

Miten asian voi ottaa puheeksi?

Miten iäkkään vanhemman kanssa ajaminen kannattaa ottaa puheeksi? Asiantuntijoiden mukaan yksi hyvä tapa on kertoa avoimesti huolensa. Toinen hyvä keino on avata autoilun kustannuksia.

– Jos autoilu on sen kaltaista, että ajetaan pari kertaa kesällä kirkkoon ja takaisin, niin kilometrit voivat tulla omalla autolla kalliiksi, veistelee Trafin Pohjonen.

Yhdeksi helpoksi keinoksi ikäihmisten autoilusta puhumiseksi Koski mainitsee Liikenneturvan Ikäkuljettajan itsearviointi -testin. Sen perusteella arvioidaan valmiuksia toimia liikenteessä. Testillä kysytään mm. kaistanvaihdosta, risteysajosta ja vaikeissa oloissa ajamisesta. Testin voi tehdä verkossa tai tilata Liikenneturvan verkkosivuilta paperisen version kotona täytettäväksi.

Pelkkä ikä ei toki ole syy evätä ajo-oikeutta, sillä ikäihmisten ajokunto on yksilöllistä. Osa kuskeista voi olla sinut liikenteessä yli 90-vuotiaina. Ajo-oikeudellisia yli 90-vuotiaita on liikenteessä yli 3700 ja vielä vajaa vuosi sitten yli 100-vuotiaita kortillisia oli kaksi. Millaiset valmiudet yli 90-vuotiailla on autoilla?

– No ainakin se pahin näyttämisenhalu on jo jäänyt pois, tokaisee Jussi Pohjonen ja jatkaa: negatiivisia puolia ovat toki sairaudet, jotka vaikuttavat ajamiseen. Lisäksi refleksit hidastuvat, havaintokyky pienenee ja mukaan tulee motorisia häiriöitä.

Pääsääntöisesti ongelmat ovat samoja kuin muussakin elämässä. Jos motoriset taidot eivät riitä ruokapöydässä tai muissa askareissa, ei rattiinkaan pitäisi olla asiaa.

Ajotaidon ylläpitäminen on tärkeää

Ikäihmisten ajamisessa on ensiarvoisen tärkeää, että ajotaitoa pidetään yllä. Ajotaito rapautuu jos sitä ei pidetä yllä. Hyvin tyypillistä on, että pariskunnan ajot hoitaa mies ja nainen toimii apukuskina.

– Sitten kun ollaan yhtäkkiä tilanteessa, että mies joutuu luopumaan autoilusta, niin ollaan kokonaan kumppanin ajotaidon varassa, muistuttaa Mia Koski.

Toinen ratkaisu ikäihmisten ajamisen jatkumiseen on tekniikan kehittyminen. Nykyautoissa on lukuisia avustavia järjestelmiä, jotka korvaavat osaltaan kuljettajan virheitä ja puutteita. Aktiivinen kaistavahti, pysäköintiavustin, adaptiivinen vakionopeudensäädin ja kuolleen kulman varoitin ovat varusteita, joista hyötyvät erityisesti ikäihmiset.

– Ei vanhempien välttämättä tarvitse ajaa sillä vuoden 1976 Toyota Corollalla loppuikäänsä, vaan automaattivaihteinen moderni auto voisi monessa tapauksessa olla järkevä hankinta, maalailee Trafin Jussi Pohjonen.